Uncategorised

Liikunta ja motivaatiokuoppa

Mulle aina välillä iskee nää tällaset motivaatiokuopat liikunnassa. Ei huvita mikään. Salille? Ai että kun ei nyt kiinnosta. Lenkille? Joo no tietty jos olis sillon aikoinaan vaan jatkanut lenkkeilyä niin jaksaiskin, mutta kun en taida jaksaa. Missä välissä sitä ees kävis kun mielummin töiden jälkeen kyllä halin tyttöjä ja touhotan niitten kanssa. Ai kun ne on menneet nukkumaan? No ei sitten jaksa. Ai aamulla?

exercise-wake-up-early-torture-funny-ecard-R8U

Aamutreenit ja mää ei vaan sovita yhteen. Aamusalilla voin käydä, mutta en tiiä onko se kovin järkevää ajankäyttöä koska lähinnä energia kuluu aivotoiminnan käynnistämiseen.

Ja vaikka se juoksu onkin ihan ärsyttävää, niin kai se on sellanen järki valinta. Kun se onnistuis vaikka sitten ottamalla tytöt vaunuissa mukaan. Mutta pistäkääs jakaen parhaat “sohvalta juoksijaksi”-linkkivinkkinne kommenttiboksiin, ehkä määkin jaksan joku päivä juosta vitosen :D

Kuinka helppo sinut on syyllistää?

Kaupan kassalla, rahaa nostaessa, sosiaalisessa mediassa, omassa sähköpostissa. Meitä on niin helppo syyllistää. Tai minut ainakin saa todella helpolla syyllistyneeksi ihmisraunioksi.

“Meidän lapsi myy tällasia arpoja/kortteja/sukkia/keksejä leirikouluun/kilpailumatkaan/mikä ikinä, joka on sille tosi tärkee juttu koska se ei muuten pääse matkaan/minne ikinä. Ostatko?”

“Otto+lahjoitus vai vain Otto, hmmm. Haluanko olla tänään paha ihminen vai en?”

“Kutsutaan sut katsomaan tätä esitystä ilmaiseksi, mutta tässä on tilinumero jos haluat kannattaa kuitenkin.”

“Mikäänhän ei tietty maksa mitään, mutta jos siltä tuntuu niin kustannuksiin voit osallistua, tilinumero meilin lopussa.”

“Kivijalkakaupat kuolee jos niissä ei käydä, kai sää käyt?”

Syyllistäminen on vaan niin ärsyttävää. Tietty on ihmisiä jotka porskuttaa syyllistymättä, mutta sitten on tällasia kun minä jotka jäädään vähän ahdistumaan ja ärsyyntymään koko hommasta. Miten niin se on minusta kiinni pysyykö jonkun toinen bisnes auki vai ei? Eikö se ole sen bisneksen keksijän homma keksiä bisnes joka kiinnostaa ihmisiä? Miksi minun tarvii rahaa nostaessani omalta tililtä tuntea syyllisyyttä että en nyt antanut nälkäänäkeville euroa vaan meen sen setelini kanssa kioskille ostaan karkkia? Jos pyydetään johonkin ilmaiseksi, mutta annetaan tilinumero johon voi halutessaan maksaa, niin mulle tulee kriisi. Sellainen “SANO NYT PERKELE SITTEN MITÄ MÄ TÄNNE TILILLE PISTÄN SUMMAKSI”-kriisi.

Voi olla että oon ainoa, voi olla että en. Kassoilla mua aina vähän hävettää jos siinä on keräyslipas enkä pistä sinne rahaa (ja kaupan kassalla työskennelleenä voin sanoa että moni ei pistä). Hävettää ja nolottaa jos en osta jonkun lapsen myymää joulukorttia vaikka en ees tarvis sellasta. Hävettää mennä katsomaan ilmaista esitystä jos siitä sitten kuitenkin olisi pitänyt maksaa. Mä taidan olla sellanen puhtaan omatunnon ostaja, kun keräyslippaaseen kilahtaa euro niin heti on vähän parempi mieli itelläkin. Mutta jotenkin haluaisin valita hyväntekeväisyyskohteeni muuten kuin syyllistymällä. Ei oo helppoa tämä, saisko vertaisapua kommenttiboksiin?

Etkaisäänymuavarte goes GIF

Kun tässä ollaan niin trendikkäitä ja kaikkee niin määkin teen gif-postauksen kun muutkin. Mitään nasevaa otsikkoa en keksinyt, mutta tässä näkyy hienosti päivän tyyli: liian lyhyeksi jäävä paita ja mukavuushousut. Plus nörttilasit kun oon hukannut mun toiset rillit johonkin.

Ihan vaan sitä mietin, että voikohan toi pallo tuosta vielä kasvaa ilman räjähtämistä?