raskaus

Sori mummot

Mä yritän aina bussissa antaa paikan itseäni vanhemmalle, tai henkilölle joka selvästi tarvii paikkaa mua enemmän. Otan tällä hetkellä ihan kaiken ilon irti siitä, että mää oon se jolle annetaan paikka. Täältä Mellowtownista kun lähtee isolle kirkolle niin ei tasan kyllä halua seistä kolmea varttia (ei oo kyllä kenenkään tarvinnut, mutta silti). Mua myös aina ärsyttää tyypit, jotka varaa kassilleen oman paikan.

Ja nyt mää oon just se tyyppi. Koska noh. Sylissä on maha. Ei siihen mahdu enää kassi.

Sori mummot.

Kauhutarinat ja niiden pakkojako

Viikkonumerot kasvavat ja vääjäämättömästi koittaa se varsinainen Tapahtuma(tm). Mitä vähemmän päiviä on laskettuun aikaan jäljellä, sitä suuremmalla innolla jo-äiti-ihmiset kertovat tarinoita. Kauhutarinoita. Tämä ja tuo on kamalaa ja sitten vielä tämäkin on kamalaa. Ja tiedäthän että kaikki voi mennä ihan päin helvettiä?

En tiiä onko tää mun taktiikka ihan tyhmä sitten, mutta oon lähestynyt asiaa sellaiselta “myyrä on jo syylärissä, joten murehtiminen kannattaa unohtaa”-asenteella. Että kyllä ne syntyy, tavalla tai toisella. Kaksosissa muutenkin on vähän rajatumpaa se mitä saa ja voi tehdä siinä tohinassa, ja lopulta melkoisen olennaisinta on kuitenkin että tyypit syntyy ja voi hyvin. Oon varmaan aiemminkin toivonut tätä, mutta olisi tosi tosi kiva kuulla jotain juttuja kun asiat menivät hyvin. Eikä niitä sattui-niin-saatanasti-ja-kaikki-meni-pieleen-ja-sanoinko-jo-että-suolenpätkiä-ja-verta-juttuja.

Toinen mikä on jo selvästi havaittavissa on se “odotas sitten kun“-pelottelu. Erehdyin sanomaan että yritän saada molemmat tyypit samaan rytmiin ja rutiineihin mahdollisimman pian, ja sain vastaani melkoisen vyöryn “no mutta” ja “ei sen ikäiset” ja “not gonna happen” kommentointia. Enhän mä tiedäkään onnistuuko ja miten ja kuinka helposti. Mutta kai sitä yrittää saa. Aattelin vaan että tuo olisi hyvä tapa, sen verran moni kaksosten vanhempi on sitä suositellut. Että jotain pientä rohkaisua sitä kaipaisi tällaisessa uudessa tilanteessa. Eikä vaan kauhutarinoita.

Erityisesti siksi että on päivisin ihan liikaa aikaa tuijottaa kattoon ja miettiä mikä kaikki voi mennä mäkeen.

Hiipivä keski-ikä, piilotettu laiskuus

Ai että kuulkaa! Tuossa terassilla hengaillessa oon vaan kiroillut että miksi miksi miksi en voi kivasti mennä viltille pötkölleen ottaan aurinkoa. Kylkiasennossa tulee ikävät rusketusrajat, ja vaarana on jos makaa maassa niin ei pääse enää ylös. Mutta nyt on ongelmat ratkottu! Hankin nimittäin vanhan kunnon Baden badenin. Tiiätte kyllä, se rumilus mikä löytyy kesämökiltä ja Sotkan kuvastosta. Juuri se. Se mikä ei ole pätkääkään tyylikäs, mutta kun se on mukava!

Kelpaa pallomahan pötköttää pihassa ja olla todella, todella epätyylikäs. Mutta hei, antakee armoa. Eilen oli jalkojen tilalla pullajalat, ja reinot menivät juuri ja juuri jalkaan. Ja en oo leikannu sivusiiliä vaikka kuva niin näyttääkin. Nyt en tee kyllä muuta kun pötkötän badenissa ja juon kylmää mehua. Ai että!

Pallomahoja kiusataan

Tulipa taas tänään mieleen että miksi ne tuotteet joita pallomaha hädän hetkellä eniten kaipaa on järjestään jemmattu kaupoissa ja liikkeissä lähelle lattian rajaa?

Niinkun esimerkiksi tukisukat, hyvänmakuiset Renniet (ei ne tavalliset) ja pallomahasukkahousut?

Häh, miksi?

Joskus vaan ei oo mitään valitettavaa

Olipa päivä. Menin muina paksumahoina neuvolaan, jossa ensin pohdittiin että voiko oikeasti mun hemoglobiini olla 86 (no ei voi), ja sitten yritettiin 20 minuuttia etsiä hyvää sykettä lapsilta. Veuhkalta löytyikin helposti se tu-tum-tu-tum-tu-tum, mutta Meuhka päätti riehua niin paljon että neuvolan täti oli ihan ongelmissa. Eipä siinä sitten muuta kuin että lähete käteen ja kohti TAYSsia. Kätilö sitten sen sykekäyrän lopulta sai, mutta Meuhka jatkoi meuhkaamistaan niin että mahalle pistetyt anturit vain pomppivat. Että kiva kun noi tytöt on pirteitä. Ainakin tietää että tyypit on elossa! Se on kyllä kivaa, että Meuhka & Veuhka lopettavat touhuamisen yöksi, joten saan nukuttua ilman jatkuvaa potkimista. Ja onhan sen hyppivän mahan katselu hauskempaa päivällä kun näkeekin jotain.

TAYSin lääkäri sitten päätti tätä mahakumpua katsottuaan että lienee parempi että jään jo nyt kotiin (kuukautta ennen äitiyslomaa) ja lepuuttelen runsaasti. Toteutinkin heti kotona neuvoa. Istuskelin terassilla, täytin ristikoita ja join simaa. Terassilla oli kylmähkö, ristikot eivät oikein sujuneet ja simakaan ei ollut ihan vielä valmista, mutta ihan sama! Hyvä on fiilis!

Rairairuohokin kasvaa sopivasti wapuksi (meillä tamperelaisilla teekkareilla wappu alkoi tänään, tiedoksi), ja asunnosta saa jo “maistipaloiksi kuvia”. Eli siis joka puolella muualla on aina joku laatikko jossain, joten mitään sisustuspostausta on turha odotella. Tai jos joku odottaa, niin en suosittele että pidätät hengitystä odotellessa.

Niin ei mulla mitään asiaa ollut, mutta kun että kaikki on oikeestaan ihan mukavasti ja hyvin. Jännää. Eiköhän huomenna löydy jotain whinettävää!

Raskausajan painonnousu – on se vaikeeta

Ihan alkuun haluan sanoa disclaimerina että kyllä, tiedän että raskausaikana on normaalia että paino kasvaa. Kaksosia odottaessa painon pitäisi kasvaa oli lähtötilanne sitten alipaino, normaali paino tai ylipaino (just tänään kätilö kertoi näin).

Mutta kun se on niin vaikeeta. Ei niitten kilojen hankinta, vaan niitten hankittujen kilojen hyväksyntä. Faktahan on että vaikka mitä hymistelen niin ylöspäin kiipeävä vaakalukema hirvittää. Huomenna saa taas neuvolassa testata vaakaa että montahan kiloa on taas kerätty. Se hyvä tässä on että neuvolan täti ei oo mulle mitään valittanut, ja vaikka näkeehän sen että läsää on kerätty vauva-related-painon lisäksi niin ei sitä nyt ihan älyttömiä määriä ainakaan näy. (Tosin aloin tässä pohtimaan sivujuonteena että mihinköhän se sisäelinten ympärillä oleva rasva menee kun on paksuna, kun maksakin nousee kivasti paikaltaan ylöspäin. Tietääkö joku?)

Bebe B on tossa hieman oikealla pyllistelemässä (maha on nohevasti vinossa, siitä sen tietää). Vielä mahtuu ratin ja penkin väliin.

Tähän mennessä painoa on kertynyt se noin sanotaan 16kg lähtötilanteeseen, ja on kyllä oikeasti kuulkaa vaikea hyväksyä. Yli 20kg painonnousu on aika taattu, (ilmeisesti ihan vielä normaaliakin), mutta kun mutta. Ei ole helppoa antaa vaan lukujen nousta sinne mistä niitä on joskus taistellut alas. Huomenna pitäisi taas mennä neuvolaan ja testailla siellä että montakos kiloa on taas kerrytetty.

Viikko 31 on laskujen mukaan parin päivän päässä. Ei tuo nyt niiiiiiin kauhealta näytä? Paitsi kuvaustarkuuden suhteen :D

Sattuuko lukijoissa olemaan joku joka koki tämän painonkertymisen lievästi ahdistavaksi? En siis ole tekemässä asialle mitään, en laihduta missään nimessä, syön hyvin ja terveellisesti. Mutta kaikki vinkit joilla joku on onnistunut unohtamaan tämän painokertymän kauhistelun otetaan vastaan ilolla. Ne perinteiset “kyllä ne sitten kun vauvat ja vesi ja muut häviää” ja niin niin lohduttavat vähän. Mutta olisko jotain uutta näkökulmaa? :)

PS. Tiiän että maailmassa on suurempiakin ongelmia kun mun raskauskiloni, mutta mun maailmassa tää on nyt vähän murhe.

Seuraleikkejä pallomahoille

On varmaan tullut jo selväksi että lievästi liikuntarajoitteisia tässä ollaan. Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, olen kehitellyt hauskoja seuraleikkejä pallomahojen illanistujaisiin.

Tuolileikki. Tavallisten tuolien sijaan leikkiin varataan normaalia matalampia tuoleja, esimerkiksi nojatuoleja. Mitä upottavampia, sen parempi. Lisäksi perinteisestä tuolileikistä poiketaan sen verran että jokaisella leikkijällä on oma tuolinsa. Peli alkaa sillä että jokainen istuu alas omin voimin. Sitten soitetaan musiikkia (kuten normaalistikin). Musiikin soidessa kaikki saavat istua paikoillaan, mutta heti kun musiikki seisahtuu, on jokaisen ponnahdettava jalkeille. Omin avuin. Hitain nousija tuoleineen siirretään pois leikistä. Nopein saa loppuillan istua korkeammalla tuolilla, sellaisella joka ei upota.

Piilosilla olo. Muuten samat säännöt kun tutussa pelissä, mutta sitä ei lasketa jos maha näkyy kulman takaa.

10 tikkua laudalla. Eniten paksuna oleva laitetaan keräämään laudalta polkaistut tikut. Seuraavat kolme tuntia muut voivat istua terassilla ja juoda kylmää virvokejuomaa, ja vain odotella koska 10 tikkua on kerätty.

“Mutta tuo on väärin”-peli. Jokainen pelaaja kertoo vuorollaan yhden oman uskomuksensa tai aikomuksensa lapsien suhteen. Esimerkiksi “En aio käyttää pelkästään kestovaippoja.” Pelin jatkuu heti kun muut pelaajat ovat riittävästi morkanneet uhriaan. Peli päättyy kun kaikki ovat saaneet osansa höykytyksestä.

Törmäysautot. Autojen sijaan laitetaan pallomahat ahtaaseen tilaan ja annetaan törmäillä mahoineen vapaasti. Nimimerkki en ymmärrä miten voi olla niin vaikea hahmottaa missä oma maha menee, ja miten sen voi kolhia esimerkiksi auton ovella.

Extravinkki: Hauskan leffanillan voi järjestää valitsemalla illan elokuvaksi Alienin. Muista sillä tietyllä hetkellä seurata pallomahan kasvoilta heijastuvaa paniikkia.

Asioita, joita pallomaha on opettanut

Vaikka sitä voisi kuvitella tajuavansa miten pallomaha vaikuttaa liikkumiseen, niin on kyllä muutamia juttuja mitä en ole tajunnut. Ja oon oppinut ihan uusia raskauden aiheuttamia ongelmia. Osa näistä jutuista ei tiettykään oo ajankohtaisia heti, ja riippuu aina pallomahan koosta. Mutta ihan ensinnäkin ylettymisongelmat. Lempihengailupaikkani on olohuoneessa sohvan nurkassa, läppäri sohvapöydällä.

Pallomaha kun ei oo sellanen joustava ja mukautuva läskimaha (kokemusta on siitäkin) niin pelkästään normaalisti istuminen on hieman hankalaa. Ei voi istua selkäsuorassa, koska maha ottaa kiinni reisiin ja sitten ahdistaa. Pitää siis nojata taaksepäin, ja se taas on vaikeeta selälle (eli pitää torpata tyynyjä selän taakse ja persuksen alle jotta edes asento olisi mukava. Mutta sitten ei ookaan mitään toivoo ylettyä läpiköimään läppäriä, joka on pöydällä. Samaa ongelmaa alkaa esiintyä töissä. Nimittäin en kohta enää ylety mahan takaa näppäimistölle.

Lisäongelmia tulee kun pitäisi kumartua. Vaikka kun pistää kengännauhoja tai sukkia.

Ei ylety niin ei ylety. Eikä kulje henkikään sen puoleen. Muita ongelmia joita olen tässä havainnut:

  • Kädet puuttuu helposti. Johtunee varmaan kun tulee turvotusta niin verisuonet menee tukkoon.
  • Selällään makaamisesta tulee paha olo.
  • Ainoa asento jossa voi nukkua on kyljellään. Mutta kyljen vaihto on epätoivoinen urakka. Ei oo kovin helppoa kun vatsalihakset ovat pois käytöstä.
  • Jos sänky on matala, ylösnouseminen sieltä on melkoinen projekti.
  • Lyhyehköt hameet pitää unohtaa, sillä ei voi istua enää jalat yhdessä. Koska se pallomahan pirulainen on tiellä. Hienostuneesti voi istua kuin tukkijätkä.
  • Ei voi syyä niin paljon kun tekisi mieli, koska vatsalaukku on litistetty johonkin kainalon ja lapaluun väliin.
  • Vessankopit, joissa se kopin ovi aukeaa koppiin sisälle ovat vaikeita. En mahdu avaamaan sitä ovea kun olen itse siellä kopissa. Tunnustan että käytän tuollaisissa erikoistapauksissa invavessaa, ja olen vähän häpeissäni asiasta.

Tietoisku

Raskauden on pakko tyhmentää. Koska ihmiset kokevat että mulle pitää tulla kertomaan/huomauttaa että mulla on iso maha. Nyt ihan sillai kuulolle kaikki: raskauden aikana naisen mahan ympärys kasvaa, sillä siellä sisäpuolella kohdussa on vauva (tai useampi). Ja uskokaa pois, nainen on kyllä huomannut itsekin tämän paisumisefektin, että jutun uutuusarvo on aika pieni.

Nimim. tänään vitutti ihan huolella taas tällanen

Vaikeita kysymyksiä

Mulle on tässä viimeisen viikon sisällä esitetty melkoisen vaikeita kysymyksiä.

1. Mitä kivunlievitystä ajattelit käyttää synnytyksessä?

Jaa. No kaikkee. En mää tiiä, pitäiskö mun se osata sanoo kauheen tarkasti? Jos mää vaan sanon että pliis kätilö auta miten vaan voit, niin eiköhän se paremmin sitte tiiä systeemeistä. Ja en oo sillai vielä tässä viikolla 23 kauheesti tuota asiaa pohtinut.

2. Onks sulla ollut supistuksia?

Mistäs mää tiiän? En ees tiiä miltä ne tuntuu niin kauheen vaikee kysymys vastata.

3. Aattelitko imettää vai ruokkia pullosta?

Jaa-a, katotaanko asiaa sitten kun lapset on pihalla ja voidaan miettiä että niitä tarvis jotenkin varmaan ruokkiakin?

Ihan kun mun pitäs jo valita puoleni ja etukäteen linjata kaikki miten tuun kaiken tekeen. Mistä mää tiiän tai ees voin tietää? Ehkä ne kaks ihmistyyppiä on sit mun kanssa ihan eri mieltä, ja en tiiä kantsiiko heti lähtee haastaan riitaa niitten kanssa vaan siksi että mä oon päättänyt jotain? Ärärär.

Bonuksena: vitsi, joka esittäjän mielestä on hauska, ja jonka oon kuullut aika monta kertaa jo:

“Ootpa sä lihonut?! eheheheahahahahaha.” Ensinnäkin, tosi omaperäistä. Toiseksi, mua ihan vähän ahdistaa painonnousu muutenkin, joten se lihavaksi kutsuminen ei erityisesti naurata. Seuraavalle aattelin vastata että “Vitsit hyvä ku alotit tästä puhumisen, kun en olis ite kehdannu. Mutta sulle on kans kyllä tullu tota painoo tosi paljon.” Tuleekohan turpaan?