haasteet

Kiirutta pittee

Tässä on ollut monenmoista. On siivousta, on puunausta, on neulontaa ja on Australian Mastercheffin tuijotusta. Ja lisäksi on näyttöjä, näyttöjä, näyttöjä. Pistettiin nimittäin asunto myyntiin ja lähettiin katteleen josko jostain löytyisi kiva. On pohdittu että hankitaan täysin rempattu, on välillä ajateltu että hankitaan sellainen missä kaikki pahat rempat olisi jo tehty, on pohdittu että no mitä jos tehäänkin kaikki ite. Ja kaikki siltä väliltä. Ai mitkä tarkat kriteerilistat missä? Enlight1

Enlight1(2)

Ihan kauhean vaikea päättää että millaisen talon sitä uskaltaisi ostaa, jos voisi ostaa (oma ei oo vielä myytynä niin ei ihan uskalla vielä). Mutta eiköhän se oo hyvä vaan kiertää ja katella. Yhteen taloon ihan rakastuinkin jo, mutta siinä olisi oikeasti kamalasti tekemistä. Niinkö ihan kaikki. Pihan vadelmapuskatkin pitäisi osata pistää kuntoon. Mutta kattotaan ny! Salaa toivon että joku ostaisi sen ensin niin ei tarvisi miettiä.Enlight1(5)Kaikkein vaikeinta on kyllä ihan oikeasti pitää tää nykyinen koti esittelykunnossa. Ootteko ite koskaan kokeilleet aamulla pukea sekä itsenne että kaksi tehotaaperoa, siivota viidessä minuutissa levitetyt legot kasaan, ja noin muutenkin koittaa saada sen kodin siistiksi, jotta siellä voidaan pitää esittely iltapäivästä? Mää oon. Ei oo helppoo.

Enlight1(4)

Onneksi on vati jossa on sitruunoita ja limejä (siis eikö jokaisessa kodissa AINA ole sitruunoita ja limejä ihan määrissä muuten vaan), rehuja keittiön pöydän päällä maljakossa (oli ehkä nerokkainta toi valkonen pöytäliina, se menee tohon vaan esittelyiden ajaksi, muuten siinä on riemunkirjava vahakangas) ja sohvatyynyt ojennuksessa. Kyllä se tästä, ja jos ei niin ei sekään ehkä oo maailmanloppu. Mikäs tässä ollessa, valmiissa maailmassa.

Asiasta toiseen. Kävin ehkä noin sadan vuoden tauon jälkeen juoksemassa ja sain pingottua (joku ilkeämielinen voisi sanoa että raahauduttua/lönköteltyä) kolme kilsaa. Sitten totesin että tää sujuu ihan jees, joten parempi alottaa rauhassa ja mennä vaikka torstaina uudelleen ja kokeilla neljää. Tarkotus olisi juosta toukokuussa 10km, joten kait tässä vielä ehtii. Nohevampi olisi varmaan aloittanut treenit esim. tammikuussa, mutta sillon oli kylmä ja pimee ja märkää. Ei sillon järkevät ihmiset pihalla juokse. Aattelin sillee tän homman että jos ei muuten niin taksilla pääsee aina maaliin, ei se tarvi kun parikytä euroo jemmattuna trikoisiin. Avot! Vai onko se jotenkin epäurheilullista jos käyttää taksia?

Uusi ura musikaalitähtenä

Tai sit Disney on Ice starbana. Kanavoin jo seuraavaa projektian Leijonakuningasta.

thumb_IMG_9128_1024

Luin muuten kiinnostavan jutun (laatulehti Dailymailista), että hiuksia ei pitäisi harjata. Pitäis ostaa sellanen harvapiikkinen kampa, tai käyttää sormia. Ajattelin leikkiä yhden naisen koelabraa ja testata tätä teoriaa. Pesin tänään tukan, pistin letille ja en harjaa viikkoon. Sormilla vaan selvittelen pahimmat. Katotaan miten homma etenee. Jos ei muuta, niin ei tarvi vielä viikkoon ettiä harjaa! Puhdas voitto sekin!

Selfiehaaste

Kerrankin mää sain jonkun Facebook-haasteen (ei tarvi edelleenkään syöttää niitä jatkuvasti, mutta aina välillä on kyllä kiva saada sellaisia), tällainen joku missä piti ottaa kolme naamakuvaa kolmena päivänä. Ja minähän otin! Otan selfien, olen olemassa, vai mitenkä se meni.

selfie1Torstaina otin pukukoppiselfien jäähallilla (ennen treenejä toki, treenin jälkeinen naama on muuten sama mutta punaisempi). Perjantaina meillä oli tiimipäivä töissä ja käytiin porukalla Malabadissa syömässä, ja sieltäkin sain selfien.

Lauantain selfiestä tulikin erityisempi, ja sain kuvaan kaverinkin.selfie2

Hyvää isänpäivää kaikille! Ja hyvää selfiehaastetta! Haastan nohevasti kaikki lukijat tähän haasteeseen. Jos katsot vaan kuvia, niin sitten ei tarvi tietty.

Työmatkataidetta

Suhailen nykyään junalla töihin, mikä on oikeastaan aika hauskaa. Samat naamat laiturilla ja junassa, kaikilla melkein minuutilleen sama saapumisaika asemalle, sama odottelukohta laiturilla.

IMG_8156IMG_8091IMG_8031IMG_7994IMG_8141Pitäisi ottaa ehkä projekti, että joka aamu tulisi otettua kuva tuolta asemalta, jotta voisi tehdä jonkun kollaasin sitten vuoden päästä. Tai aina kuukauden lopussa. Tai ottaa vain pari kuvaa ja unohtaa koko homman. Mitä näitä nyt on! Otan tästä haasteen! Entäs muut, millasia kuvia teidän työmatkalta saa? Bussin ikkunakuvia? KehäIIIkuvia?

Treenimokat, eli noloudesta pääsee nopeasti yli kun tarpeeksi mokaa

Lilyssä blogikotiaan pitävä Pumpui huuteli postauksessaan treenimokien perään. Niitähän riittää. Voi veljet. Yllättäen suurinosa liittyy luisteluun, ja muutamia muitakin on.

Bambi liukkaalla jäällä. Jäälle mennessähän on tapana ottaa luistimista teräsuojat pois. Sen sijaan jos pamauttaa kentälle suojat jalassa, saa kätevästi aikaan hienon bambi-efektin. Ja nyt kyse ei ole sulokkaista silmistä, vaan siitä kun jalat lähtevät neljään eri suuntaan samanaikaisesti ja ahteri kohtaa jäänpinnan nopeammin kuin yliäänikone.

Onks toi ilman alushousuja? Jossain kohtaa mulla oli tapana pitää treeneissä ihonvärisiä paksuja trikoita, mustia mikrosortseja ja lyhyttä trikoohametta. (Ja oli mulla paitakin tietty.) Eräänä päivänä sitten treenikassia penkoessa huomasin että ne hiton sortsit olivat jääneet kotiin. Aiheutin joukkuetovereissa spontaaneita repeämisiä erilaisia jalannostoja tehden ja seuraavalle jäävuorolle tulleet jääkiekkoilijat hämmentyivät kovasti ja laidalta kuului kommentti “onko toi ilman alushousuja tuolla häh”. Sanomattakin selvää että sen jälkeen on ollut kaikki housut mukana. Ja kyllä mulla nyt alushousut oli, ne eivät vaan näkyneet sieltä ihonväristen trikoiden alta.

Miten noin voi kaatua? Mietin tätä seuraavaa yhä tänäänkin, koska en vain ymmärrä miten on mahdollista onnistua kaatumaan niin pahasti kun seisoo jäällä paikallaan. Seisoin siinä muina luistelijoina ja yritin käsiä huitomalla selittää valmentajalle että “mutta kun mää tuun tuolta täysillä ja sit mun pitäskin olla menossa tonne ja en mä vaan pysty”, ja seuraavassa hetkessä tuijotin hallin lamppuja jäänpinnasta. Erikoisinta tässä kaatumisessa oli, että sain haavan oikean reiden ulkosyrjään vasemman luistimen terästä. En tänä päivänäkään ymmärrä, miten mun jalat edes taipuivat niin että se onnistui. Polvikaan ei mennyt mitenkään sijoiltaan tai muuta, vaikka tuon seurauksena terveyskeskuksessa kävinkin. Toisaalta kuljin kepeillä joka talvi, joten noita erilaisia kaatumisia sattui säännöllisin väliajoin. Yleensä joko paikaltaan kaatuen tai eteenpäin luistelusta. Tai sitten hypyistä, kas näin:

 

Sen siitä saa, hölmö. BodyPump ohjaajan komeus kostautui karmealla tavalla kun onnistuin kesken tunnin lyömään itseäni tangolla nenään. Mitäs tuijottelin ohjaajaa enkä itseäni peilistä.

Sen siitä saa, hölmö (osa 2). Kaaduin omiin jalkoihini juoksulenkillä, koska jäin kyttäämään oliko tienvarressa seisovassa poliisiautossa Palonen ja Rauma. Ei ollut.

Viiteen laskeminen on yliarvostettua. Muodostelmanluistelun idea on siinä, että 16 luistelijaa tekee samat liikkeet samaan aikaan. Niinkuin yhdessä, yhtenäisesti. Itsehän epäonnistuin laskemaan viiteen, ja pyörähdin ympäri nelosella ja kaikki muut vitosella. Hupsista.

Näitä riittää kyllä, ja jokainen nolotti kyseisellä hetkellä ihan todella. Mutta onneksi noita on niin monta, että ei niitä jaksa enää nolostella. Jos kaatuu niin kaatuu, ja jos lyö itseään tangolla naamaan kun tuijottaa komeaa ohjaajaa niin lyö.

Opin kaveriltani että ikinä ei kannata sanoa että “oho” vaan että “kas noin!“. Joten, kas noin!

Länsimaisen ihmisen ongelmat, eli mitä jos auttaisit

Tiiättekö mikä mun illan suurin ongelma oli? Mun jälkiruokakipossa oli niin paljon mansikoita ettei sinne mahtunut sekaan tarpeeksi turkkilaista jugurttia. Että niinkin isot on ongelmat.

Samaan aikaan toiset pakenevat omasta kotimaastaan sotaa, nälkää, hulluja sotilasryhmittymiä, ties mitä. Ja mitä täällä tehdään? Itketään kun “yhyy noi pakolaiset on vaan nuoria miehiä eikä niitä jotka oikeesti tarvii apua” (no se nuori mies on ehkä paras betsi perheeltä pistää jolloin se ei päädy esim. ISISin tappolistalle ja se saattaa selvitä kumiveneessä Välimeren yli hengissäkin eikä oo rahaakaan kun yhden ihmisen lähteä, ja ehkä sillä nuorella miehellä on 5 pientä sisarusta luottamassa että veli hoitaa kaiken kuntoon), “yhyy kun noilla on älypuhelimetkin, ei oo avun tarpeessa” (minkä ite ottaisit jos matkatavaroita ei voi ottaa ja jotenkin olis hyvä pitää kotiinkin yhteyttä, kirjekyyhkyn?) ja “yhyy mutta ku ei täälläkää oo kaikilla hyvin” (no ei ole mutta hei noilla ei oo enää mitään. ei mitään.).

Jos meidän elämän suurin ongelma on se että voi ei mulla on liikaa mansikoita, niin sitä voi ihan hyvin auttaa. Ja sen voi tehdä vaikka Punaisen Ristin kautta.

Screen Shot 2015-08-23 at 21.57.21Kuukausilahjoittajana, kertalahjoituksena, miten vaan. Täältä. Jos ei kiinnosta auttaa Nepalin maanjäristyksen jälkiselvittelyissä tai Syyrian pakolaisten auttaminenkaan ei tunnu omalta, siellä voi auttaa myös kotimaan asioissa. Jokaiselle jotain. Voisin jopa haastaa tässä vähän ihmisiä. Lahjoita tai ole lahjoittamatta, mutta pistä vähän sanaa eteenpäin omassa tuttavapiirissä. Että jos vaikka seuraavan kerran kun näkee Punaisen Ristin keräyslippaan, niin sinne heittäisikin ne taskunpohjakolikot. Edes jotain. Tai äänestä seuraavissa vaaleissa sitä joka ei ekana lupaa leikata kehitysapurahoja (koska niillähän autetaan just hädänalaisia siellä omassa maassaan  jotta niille ei tulisi edes pakkotilannetta lähteä muualle).

Lisäksi selasin tossa Hesarin netistä Siirtolaisuus-tagin alta juttuja. Mutta enemmän vaan alkoi ahdistaa uutiset aitojen pystyttämisestä, maahantulon estämisestä, ja muusta sellaisesta joka kertoo että auttamisen halu on kovin pieni. Siirtolaisiahan on täältäkin lähtenyt, sankoin joukoin Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin ja ties minne. Ja sodanaikana Ruotsi otti vastaan Suomesta lähteneet pakolaiset. Että jos nyt kuitenkaan ei vedettäs ovea kiinni niitten nenän edessä, jotka nyt ovat hädässä. Kun ei oo meidänkään nenän eestä vedetty kun me tarvittiin apua.

Ehkä tää on jotain länkkärin elämäntuskaa, kun kaikki on niin hyvin ja toisilla ei oo mitään. Mutta jos nyt edes vähän voin auttaa, niin autan.

Haaste: Ilahduta bloggaajakaveria

Sain mieltäpiristävän ilahdutuksen Mattopiiska-blogin Jennalta tässä joku aika sitten, ja on syytä pistää tuo ilahdutus eteenpäin! Jenna kirjoitti niin mukavasti mun blogista että vieläkin ihan punastuttaa. Koska olen niin ylpeä saamistani kehuista niin pastean ne ihan tähän:

Aikoinani jotenkin eksyin Sanumarian entiseen Etkaisäänymuavarte-blogiin, jonka innovatiivinen ja ilmeikäs kielenkäyttö sai minut hörähtelemään kesken työpäivää (juu, pidän bloginlukemistaukoja kahvipaussien sijaan). Vaikka blogin toistuvia teemoja ovat nykyään kotiäidin arki ja urheilu, joista kumpikaan ei tällaiselle lapsettomalle velttoilijalle ole aiheena kovin läheinen, Sanumarian tyyli kertoa näistä(kin) asioista ilahduttaa minua edelleen. Jos sallitte kökköisen vertauksen, By Sanumaria on vähän niin kuin Top Gear -ohjelma: sen parissa viihtyy, vaikkei asiasta mitään tietäisikään. Kiitos siis piristämisestä! Jatka haastetta, jos siltä tuntuu.

Ilahdutabloggaajakaveriahaaste

Voin kertoa että ilahduin kyllä ihan älyttömästi. Jenna lähetti mulle vielä komian neulatyynyn (pistäisin siitä kuvan, mutta pari täällä asuvaa vähän alle metrin mittaista tyyppiä ovat jemmanneet sen johonkin, oli ehkä virhe antaa se niitten käpäliin…). Mutta nyt on aika pistää ilahdutus eteenpäin! Tässä ensin Tipulassa-blogista lähteneen ilahdutushomman säännöt:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, yllä olevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
- Voit totta kai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)
Minä ilahdun joka kerta kun 1001 Kabul -blogin Sini on julkaissut uuden postauksen.
Screen Shot 2015-04-18 at 10.20.22
Sitä voisi kuvitella uutisoinnin perusteella että Kabul on vain kasa soraa tätä nykyä, mutta Sinin mukaan siellä voi vaikka käydä lähetystössä teemabileissä, vaikka joskus tapahtuukin kurjia asioita. Sinin blogia lukemalla sitä on saanut nähdä ihan toisenpuolen Afganistanista ja Kabulista kuin se, joka uutisissa näkyy. Että jatka Sini jatka! Tekstejäsi on kiva lukea, ja joka kertaa vähän taas pääsee kurkistamaan maailmaan jota itse ei tule kokemaan.

Pipamuistutus

Aiemmin vinkkailin innoissani kampanjasta, jonka järjestävät ABC-asemat ja Novita täällä Pirkanmaan alueella. Tehtävänä on neuloa pipa keskoselle, ja kun pipan palauttaa ABClle niin saa vaihturina kerän lankaa.

Oma pipalaskuri kilahti kolmeen pipaan ja nyt on kotona kolme kerää lankaa. Katsotaan montako pipaa ehdin tehdä ennenkuin kampanja-aika päättyy  31.10.2014. Onko joku muu palautellut pipoja? Toivottavasti ne ei oo kovin paljon hienompia kun mun (mikä ei ole ihan kauhean vaikeaa se). :D

Kutimet viuhumaan!

Satuin törmäämään intternetissä tällaisen kampanjaan! Ja ihan pakko pistää eteenpäin. Jos vaikka joku muukin innostuisi siis.

Keskosethan ovat ihan minejä, ja tuppaavat palelemaan helposti. Nyt Pirkanmaan Osuuskaupan ABC-liikennemyymälät ja Novita aloittavat hyväntekeväisyyskampanjan, jossa siis neulotaan pipoja TAYSin keskosille. 17.9.2014 alkaen voi valmiin pipon viiä ABC-liikennemyymälään ja vaihturina saa 50g Novitan lankaa. Josta voi tehdä uuden pipon. Ja jonka voi taas palauttaa. Sitten saa lisää lankaa. Ja kierre on valmis. Lokakuun loppuun asti voi palauttaa pipoja, ja marraskuussa ne sitten viedään keskoslasten käytettäviksi. Tästä linkistä löytyy noi kaikki Pirkanmaan ABCt jotka pipoja vastaanottavat, ja samoin ohjelinkki pipon tekemiseen.

Sitten vaan pipapuikot heilumaan! Montakohan sitä ite sais tehtyä? 5?

Blogihaaste: Jos mulla olis…, niin…

Ihan taas vaan uteliaisuuttani aloitan blogihaasteen. Nimittäin Jos mulla olis… niin… -haasteen. Pisteiden kohdalle pitää itse täydentää sanoja, että lause toimii, yksinkertaista. Mutta mää aloitan:

Jos mulla olis moottoripyöräkerho, niin sen nimi olis Satan’s Consultants.

Ai miksi? No syystä tai toisesta lähdin pohtimaan että miksi Hell’s Angels on niinkon “kova” kerhon nimi. Ihan nynnyhän se on. Jotain enkeleitä. Ajauduin pohtimaan että mikä olis sitten kovempi ensinnäki kun Hell. Tietty sen paikan omistaja, daa. Eli Satan (ei Miroslav Satan, se jääkiekkoilija, vaan se joka kulkee vaan tolla taiteilijanimellään). Ja mikä olis pahempi kuin Angels? Tässä oli vähän vaihtoehtoja: paholaiset, veromiehet, juristit. Mutta tietenkin pahin on Konsultti.

Noniin. Siitä sitten vaan spontaanisti kirjoittelemaan. Kommenttiboksiin tai omaan blogiin!

Jos sulla olis….. niin…?

PS. Huomasitteko muuten jo tämän uutisen? Mää en kestä! :D