ravintolat

Kassikohvik Nurri

Karnaluksista palatessa tilanne vaati vähän kakkua. Ja kuin onnenkaupalla matkan varrella oli kissakahvila, eli Kassikohvik Nurri. Lisää juttuja voi lukea täältä ja Facebook-sivut löytyvät täältä. Voin kyllä todella varauksetta suositella kyseistä paikkaa, aivan mahtavaa oli.

IMG_8571

Sisään päästiin kunhan paikan omistaja Jaanus Juhan Illend ehti tulla avaaman liukuoven (ettei ne kisut karkaa pihalle nääs). Kissoja sai leikittää ja silittää ja hellitellä, kunhan muisti muutaman säännön. Nukkuvaan kissaan ei saa koskea, ja kissoille ei saa antaa ruokaa tai juomaa pöydästä. Listalta sai ostaa jotain kissanruokaa muistaakseni jos halusi tukea toimintaa. Myynnissä oli myös korvakoruja, kortteja ja muita kissa-aiheisia juttuja. Pöytään menun lisäksi jaettiin kansio, jossa jokainen kahvilan kissa esiteltiin, mutta arvaatte varmaan etten muista yhtään minkä nimisiä kavereita nämä kuvissa esiintyvät ovat. IMG_8578Valkoinen kisu oli kuulemma lauman johtaja. Ainakin se oli tajunnut juoksupyörän oikean käyttötavan!

IMG_8579

Paikka on helppo löytää, se nimittäin sijaitsee Stokkaa vastapäätä.IMG_8584Menkää ihmeessä kahville kun seuraavan kerran käytte tuolla päin, pääsymaksu (eli kissojen tukimaksu) on vitosen. Lasten ei tarvi maksaa, kun he kuitenkin kuulemma leikittävät niin paljon kissoja että siitä on paljon iloa :)

Lasten kanssa ravintolassa

Isänpäivän kunniaksi lähdettiin ravintolahommiin koko porukka. Mulla oli ravintolan valinnassa lähinnä kaksi kriteeriä. Eka oli se että onhan siellä kaksi syöttötuolia ja toinen oli se että ruoka on hyvää. Ollaan joskus käyty Roastissa, mutta siellä oli vain yksi syöttötuoli. Ruoka toki oli hyvää. On vaan helpompaa kun ei tarvi pitää tyttöä sylissä kun syö, joten siksi jatkossa tarkistetaan syöttötuolien määrä. Isänpäiväruokailun kohteeksi valikoitui Huber. Siellä vain on ihan todella hyvää ruokaa.IMG_8256Ja hyvinhän siellä viihdyttiin, kirjaa lukien, pehmoeläintä halien ja ruokaa syöden. Tytöt saivat alkuruuaksi omat kurkkulautaset ja pääruokailut hoidettiin lisukkeiden avulla. Tarjoilijat olivat aivan todella mukavia ja kuten odotettua, ruoka oli todella hyvää. Ainoa mikä kyseisessä ravintelissa vähän itseä riepoo on se, että ihan joka ikinen asia menussa on erikseen hinnoteltu. Niinkun että jos otan pihvin, pitää maksaa erikseen jos haluan vielä kastikettakin. Mutta ravintelin konsepti on mikä on, ja ruuan vuoksihan tuolla käydään. Mutta missähän sitä sitten seuraavaksi kävisi? Malabadissa vai Sitkossa? Vai onko jotain muita hyviä mestoja mitä testata Tampereella/Pirkanmaalla?

Erinnäisiä puuhia

Alkaa olla turuilla ja toreilla jo rauhallista, kun koulutkin on alkaneet ja suurin osa ihmisistä taas töissä. Yksi asia ei ehkä taida muuttua, jonottamisen pakko Jörn’s Döner -ruokakojuun Laukontorilla. Mutta mikäs tässä jonotellessa kun aikaa on vaikka muille jakaa ja kaverikin löytyi paikalle ettei yksin tarvinnut jonotella.IMG_7487Järkevät hinnat, nopea palvelu ja ihan todella hyvä ruoka, ehkä siksi paikkaan on koko ajan jono. Jotenkin hassua että vieressä on ihan huippuhyviä hodareita (oon maistanut) joita tekee 4 vuodenaikaa, mutta kaikki himoitsevat nyt tässä näitä dönereitä. Tuli ihan huono omatunto jonottaa, mutta ruuan jälkeen ei antanut maha periksi enää hodarille. Tai Tom&Crillin herkuille. On se vaikeaa tämä länkkärin elämä joskus. Festariviikonloppunakin ihmisen vaikeimpia ongelmia oli että mennäkö pallomereen vai kaljakellumaan aurinkoiselle joelle.IMG_7488No mutta takaisin asiaan. Piti jorista että mitäs tässä on nyt kaikkea puuhattu. Sen lisäksi että oon juossut kaunistautumassa kampaajalla ja ripsihuollossa, oon myös ehtinyt käydä kahdessa työhaastattelussa, kahdesti salilla, kahdesti jäällä, niitä mattojakin pesin tosiaan, kerran ajattelin että joogaan mutta en sitten joogannut, neuloin villatakin hihan lähes valmiiksi, tuijottelin Netflixistä New Tricksiä (Ryhmä Pullman) ja kävin shoppailemassa aitaa.IMG_7490Meidän Team “Jaa kato tuollakin on kiviä/käpyjä/mitä tahansa” alkaa olla siinä pisteessä että tuo oma minipiha ei riitä, joten se on syytä ehkä aidoittaa. Niin voi ihan ilman kamalaa stressiä olla pihallakin. Stressistä tuli mieleen, en oo vielä ehtinyt oikeen stressaamaan päivähoidon aloitusta. Kenelleköhän meistä se tulee olemaan vaikeinta? Minun vauvat menee päivähoitoon, eihän vauvat semmoista tee? Vaikka olisi kuinka hienot kerhotossutkin.IMG_7493Löysin nuo hienot tossut Miraakkelista Tampereelta. Ja ihan vinkkinä monikkoperheyhdistyksen jäsenille, kun ostaa kaksi samaa tuotetta saa 20% alennusta! Niin ja kirpparipöydästäkin saa alennusta Old’n’Golden-kirppikseltä. Huomasin tämän kun kävin varaamassa pöytää ja jäin jutulle omistajan kanssa. Hällä oli kaksospojat, ehkä siis tulevat sulhoehdokkaat? No mutta kuitenkin, tarvis varmaan kaivaa se alennuslista esille että mistäs tuplien kanssa saa alee. Epäilen että Allsaints.com tai Converse.com eivät oo listalla. Eikä Marimekko.

Marimekosta tuli mieleen että musta on tulossa ihan marimekkomuija. En vaan voi sille mitään että ne vaatteet alkaa näyttää kivoilta. Ehkä se on se ikä, tai joku salainen taipumus olla kuviksenope. IMG_7469Mut kuin hieno! Ei pose, tai ilme, mut mekko!

Kahvia Kakolassa, vaan ei kakkua

Kakolassa ei vankeja ole nähty enää sitten ilmeisesti vuoden 2007, mutta tuossa tänä aamuna kun lonnittiin Ammalassa sohvalla kävi ilmi että kakkua saa silti. Leivottua sellaista. Että ei muuta kun vauvat amman ja afin syliin ja auto kohti Kakolaa. Cafe Kakola on auki joka päivä entisessä vankilanjohtajan talossa, ja kahvia voi juua sisällä taikka ulkona, ihan miten huvittaa.IMG_6703

IMG_6704Me noustiin Kakolan mäelle Aurajoen puolelta, auton saisi kyllä lähemmäskin huippua parkkiin jos haluaa. Niille jotka jostain jotain tietävät, niin Förin kohdalta lähtee kävelytie ylös vankilalle. IMG_6705

IMG_6723Kauheasti muuta tuolla ylhäällä ei oikein voinut tehdä paitsi kiertää muurien ulkopuolta ja katsella vankilan Rivieralle. Kahvilassa olisi ollut valokuvanäyttelykin, mutta meillä oli kiire hankkia pientä riidanpoikasta (eli mennä katselemaan sohvia. miten voikin olla niin vaikea asia yksi sohva?) ja jätettiin kuvat tältä kertaa väliin.IMG_6716Aina on kuitenkin aikaa selfielle ja tekotaideselfielle.IMG_6714

IMG_6721

Kakolan reissun lisäksi suunniteltiin kesäksi jo käyntiä Turun linnassa ja Forum Marinumissa. Pitää vaan jostain lainata toinen kantoreppu, saa ilmottautua jos on ylimääräisenä sellainen jota voisi lainata!

 

 

Jaa siitä on jo vuos? No huhhuh!

Silläkin ehdolla että kuulostan 95-vuotiaalta, niin totean että kylläpä aika rientää. Vastako siitä on vuosi kun meillä oli kotipihahäät? Siis ne missä tarjottiin munkkia ja joista karattiin juhlimaan takapihafestareille? Voi veljet! Tässä on tapahtunut melkolailla sitten viimeisen vuoden sisään, etten sanoisi. Mutta tänään juhlittiin!

Aloitin heti hyvän perinteen, ei nimittäin ollut mitään lahjaa antaa. Selvisin tilanteesta näyttävästi osoittamalla lapsia ja syyttämällä niitä siitä että ei oo kerennyt hankkimaan mitään. Siis eihän nettikaupastakaan mitään voi hankkia koska lapset, eihän? Juhlapäivän kunniaksi mää sain kuitenkin ruusun. Ja jo perinteeksi muodostuneen Pätkiksen.

Käytiin oikeen juhlapäivän kunniaksi ulkona humputtelemassa, lounastettiin Vaihmalan Hovissa. Lapset jätettiin hoitoon isovanhemmille ja oikeen siis humputeltiin! Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa. Halloumi-mansikkasalaatti oli naurettavan hyvää (ja mietin että miten en oo tajunnu ite ikinä tehä tollasta kotona) ja alkupalaetanat voisia ja etanaisia kuten pitääkin olla. Eiköhän sitä seuraavankin kerran mennä Vaihmalaan syömään, paikka oli sen verran mukava.

Jännästi sitä kuitenkin teki mieli tulla kotiin ja halata tenavia. Loppuilta onkin sitten syöty kakkua, juotu kahvia, juteltu kahden tulevan kummin kanssa mukavia ja ennen kaikkea katsottu jalkapalloa. Silmämuna kovana.

Veuhkalle peli on selvästi liian jännä, Meuhka on ihan cool.