liikunta

Mustavuori

Keksittiin sellainen idea luistelutyttöjen telegrammissa, että mennääs ja kiivetään ylös ja alas Mustavuoren laskettelurinnettä. Talvellahan sinne ylös pääsee hissillä, ja se on nynnyjen puuhaa se. Huikaisevat maisemathan sieltä huipulta oli, jos vaan tuskaiselta huohottamiselta ja jalkojen vapinalta ehti katsella. No ei vaan, ei se nyt niin kamalaa ollut. Sopivasti oli varjoisalla puolella meidän polku, ja kiivettiin kahdesti huipulle asti. Pisin rinne talvella tuolla on 350m ja korkeuseroa tulee 69m. En tiiä paljonko tuossa meidän reitillä tuli, mutta ajattelin että josko ottaisi jonkinlaiseksi missioksi jaksaa kiipustaa huipulle viidesti. Kannattanee kyllä valita joku muu kuin kesän kuumin päivä. Ihan vinkkinä.thumb_IMG_0356_1024

Kas, blogitauko

Tosin, se ei liene kovin virallinen blogitauko, koska en julistanut asiaa etukäteen. Nyt vaan kävi niin että on ollut kaikkea muuta puuhattavaa (kaikkea tylsää, älkää siis kysykö että mitä muka tärkeempää), niin ikävä kyllä tämä juorunurkka on hieman kärsinyt sitten. Ensinnäkin oon viettänyt ihan liikaa aikaa hiusten parissa. Tai lähinnä pohtien että mitä j*****uta niille pitäs tehdä. Leikata? No ei. Värjätä? Ehkä. Jaksaa laittaa? Joo, mut en jaksa.

PicMonkey Collage

Miten muuten musta tuntuu että aikalailla puolen vuoden välein käyn tätä hiuskriisiä läpi? :D Ja tuun tänne valittaan aiheesta? Helpointahan toki olis vaan leikata, koska olenhan nykyään kilpajuoksija. Tai siis oon juossu kerran yhen kisan. Mut eikö se lasketa? Joskus viime syksynä kahvittelija taisi blogissaan huudella juoksuintoisia ihmisiä Turku City Runille, että mennäänhän porukalla vetään kymppi. Viime. Syksynä. No heti tossa 3 viikkoa ennen kisaa pääsin oikeen treenilenkeillekin asti. Parempi myöhään kuin ajoissa, vai miten se sanonta meni? Jotenkin tuossa juoksussa ei sellanen pohdinta mitenkään erityisemmin auta, tuli todettua. Maaliin pääsin, aika oli nopeampi kun mitä kuvittelin, jaksoin juosta (olin varustautunut ottamaan vitosen kääntöpaikalta taksin takaisin maaliin, mutta en ottanutkaan) ja oli jopa ihan kivaa! Ja mikä parasta, sain mitalin!

IMG_9774

Kymppi oli kyllä just sopivan motivoiva matka, ja tossa seiskan kohdalla vaikka tahti vähän hiipuikin tiesi kuitenkin jo että selviää urakasta. Lenkkiurakointi jatkuu tosin vieläkin, neljäs viikko kohta takana hölköttelyä. Aika hyvä putki vaikka itse sanonkin. Seuraava tavoite on lähinnä aina se että saa tehtyä sen seuraavan lenkin. Mutta on sekin tavoite!

Nii, mitäs vielä. Ei kait muuta kun että morjensta hei kaikki taas! Ja sori! Ens kerralla julistan blogitauon suurieleisesti alkaneeksi!

Kiirutta pittee

Tässä on ollut monenmoista. On siivousta, on puunausta, on neulontaa ja on Australian Mastercheffin tuijotusta. Ja lisäksi on näyttöjä, näyttöjä, näyttöjä. Pistettiin nimittäin asunto myyntiin ja lähettiin katteleen josko jostain löytyisi kiva. On pohdittu että hankitaan täysin rempattu, on välillä ajateltu että hankitaan sellainen missä kaikki pahat rempat olisi jo tehty, on pohdittu että no mitä jos tehäänkin kaikki ite. Ja kaikki siltä väliltä. Ai mitkä tarkat kriteerilistat missä? Enlight1

Enlight1(2)

Ihan kauhean vaikea päättää että millaisen talon sitä uskaltaisi ostaa, jos voisi ostaa (oma ei oo vielä myytynä niin ei ihan uskalla vielä). Mutta eiköhän se oo hyvä vaan kiertää ja katella. Yhteen taloon ihan rakastuinkin jo, mutta siinä olisi oikeasti kamalasti tekemistä. Niinkö ihan kaikki. Pihan vadelmapuskatkin pitäisi osata pistää kuntoon. Mutta kattotaan ny! Salaa toivon että joku ostaisi sen ensin niin ei tarvisi miettiä.Enlight1(5)Kaikkein vaikeinta on kyllä ihan oikeasti pitää tää nykyinen koti esittelykunnossa. Ootteko ite koskaan kokeilleet aamulla pukea sekä itsenne että kaksi tehotaaperoa, siivota viidessä minuutissa levitetyt legot kasaan, ja noin muutenkin koittaa saada sen kodin siistiksi, jotta siellä voidaan pitää esittely iltapäivästä? Mää oon. Ei oo helppoo.

Enlight1(4)

Onneksi on vati jossa on sitruunoita ja limejä (siis eikö jokaisessa kodissa AINA ole sitruunoita ja limejä ihan määrissä muuten vaan), rehuja keittiön pöydän päällä maljakossa (oli ehkä nerokkainta toi valkonen pöytäliina, se menee tohon vaan esittelyiden ajaksi, muuten siinä on riemunkirjava vahakangas) ja sohvatyynyt ojennuksessa. Kyllä se tästä, ja jos ei niin ei sekään ehkä oo maailmanloppu. Mikäs tässä ollessa, valmiissa maailmassa.

Asiasta toiseen. Kävin ehkä noin sadan vuoden tauon jälkeen juoksemassa ja sain pingottua (joku ilkeämielinen voisi sanoa että raahauduttua/lönköteltyä) kolme kilsaa. Sitten totesin että tää sujuu ihan jees, joten parempi alottaa rauhassa ja mennä vaikka torstaina uudelleen ja kokeilla neljää. Tarkotus olisi juosta toukokuussa 10km, joten kait tässä vielä ehtii. Nohevampi olisi varmaan aloittanut treenit esim. tammikuussa, mutta sillon oli kylmä ja pimee ja märkää. Ei sillon järkevät ihmiset pihalla juokse. Aattelin sillee tän homman että jos ei muuten niin taksilla pääsee aina maaliin, ei se tarvi kun parikytä euroo jemmattuna trikoisiin. Avot! Vai onko se jotenkin epäurheilullista jos käyttää taksia?

Kultaa kaulassa

Luistelun kisakausi alkaa olla paketissa, ja päästiin lopettamaan hommat Keravalla kutsukisoissa voiton merkeissä. Ensi vuodelle on jo suuret suunnitelmat, paljon intoa ja uusia ideoita. En malta odottaa että päästään taas työn touhuun! IMG_9272

Erityisesti rakastan tota kisameikkiä. Ja rajauksia jotka on ihan suhrussa iltapäivästä kun ei muista että rajaukset ovat arkimeikkiä pidemmällä kun vähän hieroo naamaa. Mutta onneksi ei oo ainoa tollasissa sotamaaleissa, kehtaa ihan käydä porukalla syömässäkin.

IMG_9274

Muodostelmajuttujen lisäksi on tullut harjoteltua yksinluisteluhommiakin, maanantaina oli vuorossa hyppytunti ja pääsin kuin pääsinkin kaikki yksöishypyt (axelia lukuunottamatta, siihen ei riittänyt enää uskallus). Ei huono! Ottaen huomioon että oon viimeksi tehnyt noita hyppyjä ehkä 2 vuotta sitten, enkä silloinkaan tehnyt niitä kaikkia.

Luistelukisaviikonloppu

Oltiin joukkueen kanssa luistelemassa Kouvolassa viikonloppuna. Kisat itsessään eivät ehkä olleet mikään varsinainen syksee, mutta kyllä siitä pienestä pettymyksestä on jo yli päästy. Aina voi vaan kysellä itseltään kun harmittaa, että mitäs menit ja valitsit arvostelulajin. OIisko kannattanut aloittaa vaikka pituushyppy, nii!

Meillä oli aivan todella hauska reissu. On niin maan mukava porukka koossa, ja erityisesti iloinen jengi, että ei voi paljoo sijoituksia harmitella kun tämän jengin kanssa tehdään reissua.

IMG_9005

Menomatkalla pysähdyttiin syömään, ja tällä kertaa ei sotkettu ABCn keittiön pakkaa ihan täysin. Tai noh, tällä kertaa siellä koko mestassa oli töissä enemmän kuin yksi henkilö…IMG_9007

Hotellilla hengailtiin yhdessä huoneessa juoruamassa, laittamassa hiuksia ja ompelemassa viime hetken lisäyksiä pukuihin. Tässä laitetaan hihansuuhun mustaa nauhaa. Konstit on monet sano!

IMG_9012

IMG_9013

Koska venyvyys ja liikkuvuus ei ole meidän porukan ydinosaamisalueella (kerron kohta missä ollaan taatusti parhaita), päätettiin ottaa osaa Lidlin Sportyfeel -spagaattihaasteeseen. Katotaan sitten miten kuukauden päästä jalka nousee ja vaaka ojentuu! Luultavasti tasan samoin kun nytkin…

Ja niin missä me ollaan hyviä? Ollaan ensiluokkaisia mokkapalojen arvioijia. Kouvolan jäähallin mokkapalat johtavat kyllä niukasti tän kauden tilastoa, Lappeenranta on hyvänä kakkosena. Että jos jossain tarvitaan mokkapalamakutuomaria, voidaan tulla ihan mokkapalapalkkiolla.

IMG_9019

Mokkapalojen lisäksi toinen joukkueen perinne on Heseruokailu kisan jälkeen. Tätä varten myöskin aina haalitaan Hesekuponkeja ties mistä, ja tälläkään kertaa Hesevastaava Susu ei pettänyt vaan toimitti riittävästi kuponkeja kaikille.

IMG_9020

Kohta tässä pääsee taas kisailemaan tarkemmin, siltä reissulta voisi melkein luvata vähän tarkemmankin selvityksen mitä siellä kisamatkalla oikein tapahtuu. Paitsi Heseruokailua. Ja mokkapaloja. Olettaen siis että ei luistella sarjamme ensimmäisenä, sillä se meinaa että kisaohjelmaa mennään suorittamaan kello 8:30. Joka vain ei ole ihmisen aika edes herätä, saati olla täydessä kisaiskussa meikkeineen, kampauksineen ja verryttelyineen. Pitäkää peukkuja että meitä edes tämän kerran arpaonni suosisi!

#kevytpäivämeikki, #synchronizedskating ja #kylläurheiluonkivaa

Viikonloppu vierähti vähän erilaisissa merkeissä, kun perjantaina töiden jälkeen piti kiiruhtaa kohti jäähallia ja bussikyyditystä. Lumimyräkästä huolimatta pääsimme ehjinä perille Lappeenrantaan, jossa järjestettiin muodostelmaluistelun ensimmäiset kansallisen sarjan valintakilpailut. Ihana sanahirviö, eikö?

IMG_8368Bussi muuttui liikkuvaksi kampaamoksi, kun piti väsätä kampauksia seuraavaa päivää varten. Jokainen minuutti aamulla lisäunta on kyllä arvokas, kun herätys on kello 06:00. Kuskia säästettiin ja lakkaa suihkuteltiin vain pysähdyspaikoilla.

Aamulla kaivettiin esille tarvittavat restaurointitarvikkeet.#kevytpäivämeikki huudettu!

IMG_8334Kun hyväksyntä meikille oli saatu (“Näkyyks nää rajaukset sinne viiden metrin päähän?” “Näkyy” “Hyvä!”), oli aamupalan aika.IMG_8338

Näissä luisteluhommissa oikeasti kyllä tylsintä on nää aikaiset aamut (aikuiset alottaa käytännössä aina kisapäivän) ja se että hallissa ei siihen aikaan ole välttämättä yhtään katsojaa. Hyvällä tuurilla tuomareiden lisäksi on joku toinen joukkue paikalla, jolta sitten armosta saa aplodit. Mutta eipä se meidän menoa haitannut, Eikä sekään että pukukopin sijaan oltiin sijoituksessa työmaakopissa hallin ulkopuolella.IMG_8344

Kisaohjelma meni mainiosti, ja oli aika siirtyä päivän ehkä toisiksi tärkeimpään asiaan, niittäin shoppailuun. Mulla on perinteenä ostaa aina ekoista kisoista uudet suojat, mutta nyt löyty niin hienot että en tiiä tarviiko ens vuonna tehdä uutta hankintaa.IMG_8347

Melkoset blingblingsuojat :D Kun suojat oli hankittu, oli aika mennä testaamaan kahvilan tarjonta. Etukäteen oli tiedossa että tarjolla on äitien tekemää pullaa, joten pienet toiveet heräsivät mahdollisuudesta mokkapaloihin. Ja oi kyllä! Mokkapaloja! Katsokaa miten hieno!

IMG_8349Suuren mokkapalavertailun tuloslistalla tämä yksilö meni kyllä heittämällä kärkeen. Ihan jo puhtaasti maun puolesta. Mutta ei tuo jättimäinen annoskokokaan haittaa yhtään!IMG_8351

Treffasin kisan jälkeen katsomossa vanhaa ystävää luisteluhommista, ja ai veljet oli hauskaa! Olisin ottanut jonkun kaverikuvan mutta kun ei tullut ees mieleen kun oli hauskempaa höpötellä kuulumisia läpi. Musta vähän tuntuu että kesällä otetaan koko perhe auto alle ja kurvataan kohti Lappeenrantaa.

Koska hallilla istuminen on a) kylmää b) vähän pitkäveteistä ja hallilla tarjottu ruoka ei ole takuuvarmasti aina kovin herkkua, suunnattiin porukalla Amarilloon. IMG_8358Tuossa näkyy tuo meidän kisakampauskin suhteelilsen hyvin. Mahat täyteen ahdettuina olikin hyvä seisoskella palkintojenjaossa verkkareissa. Yleensähän palkintojenjaot pidetään jäällä ja pitää siellä täristä tunti kisapuvussa, mutta tällä kertaa homma hoitui katsomossa.IMG_8364Palkintoja jaettiin kolmessa sarjassa, ja koko pääty oli täynnä luistelijoita. Ja siis tämän jälkeenhän kisat jatkuivat, ja vähintään toinen samanlainen setti väkeä oli vielä odottamassa vuoroaan.

Meidän sijoitus oli viides, ja oltiin kyllä hyvin tyytyväisiä siihen. Ja vielä enemmän tyytyväisiä oltiin kun nähtiin mitä pisteitä oli saatu kerättyä. Tästä on hyvä lähteä kehitttämään eteenpäin. Loistava porukka ja erinomaisen hyvä henki auttaa kyllä  jaksamaan nää kisareissut (ja erityisesti ne inhottavat aamuherätykset).IMG_8369

Seuraavaksi kisataan sitten tammikuussa aluekisoissa, ellei mitään muita kisoja tuohon sitten väliin vielä iske. Jää nähtäväksi!

Treenimokat, eli noloudesta pääsee nopeasti yli kun tarpeeksi mokaa

Lilyssä blogikotiaan pitävä Pumpui huuteli postauksessaan treenimokien perään. Niitähän riittää. Voi veljet. Yllättäen suurinosa liittyy luisteluun, ja muutamia muitakin on.

Bambi liukkaalla jäällä. Jäälle mennessähän on tapana ottaa luistimista teräsuojat pois. Sen sijaan jos pamauttaa kentälle suojat jalassa, saa kätevästi aikaan hienon bambi-efektin. Ja nyt kyse ei ole sulokkaista silmistä, vaan siitä kun jalat lähtevät neljään eri suuntaan samanaikaisesti ja ahteri kohtaa jäänpinnan nopeammin kuin yliäänikone.

Onks toi ilman alushousuja? Jossain kohtaa mulla oli tapana pitää treeneissä ihonvärisiä paksuja trikoita, mustia mikrosortseja ja lyhyttä trikoohametta. (Ja oli mulla paitakin tietty.) Eräänä päivänä sitten treenikassia penkoessa huomasin että ne hiton sortsit olivat jääneet kotiin. Aiheutin joukkuetovereissa spontaaneita repeämisiä erilaisia jalannostoja tehden ja seuraavalle jäävuorolle tulleet jääkiekkoilijat hämmentyivät kovasti ja laidalta kuului kommentti “onko toi ilman alushousuja tuolla häh”. Sanomattakin selvää että sen jälkeen on ollut kaikki housut mukana. Ja kyllä mulla nyt alushousut oli, ne eivät vaan näkyneet sieltä ihonväristen trikoiden alta.

Miten noin voi kaatua? Mietin tätä seuraavaa yhä tänäänkin, koska en vain ymmärrä miten on mahdollista onnistua kaatumaan niin pahasti kun seisoo jäällä paikallaan. Seisoin siinä muina luistelijoina ja yritin käsiä huitomalla selittää valmentajalle että “mutta kun mää tuun tuolta täysillä ja sit mun pitäskin olla menossa tonne ja en mä vaan pysty”, ja seuraavassa hetkessä tuijotin hallin lamppuja jäänpinnasta. Erikoisinta tässä kaatumisessa oli, että sain haavan oikean reiden ulkosyrjään vasemman luistimen terästä. En tänä päivänäkään ymmärrä, miten mun jalat edes taipuivat niin että se onnistui. Polvikaan ei mennyt mitenkään sijoiltaan tai muuta, vaikka tuon seurauksena terveyskeskuksessa kävinkin. Toisaalta kuljin kepeillä joka talvi, joten noita erilaisia kaatumisia sattui säännöllisin väliajoin. Yleensä joko paikaltaan kaatuen tai eteenpäin luistelusta. Tai sitten hypyistä, kas näin:

 

Sen siitä saa, hölmö. BodyPump ohjaajan komeus kostautui karmealla tavalla kun onnistuin kesken tunnin lyömään itseäni tangolla nenään. Mitäs tuijottelin ohjaajaa enkä itseäni peilistä.

Sen siitä saa, hölmö (osa 2). Kaaduin omiin jalkoihini juoksulenkillä, koska jäin kyttäämään oliko tienvarressa seisovassa poliisiautossa Palonen ja Rauma. Ei ollut.

Viiteen laskeminen on yliarvostettua. Muodostelmanluistelun idea on siinä, että 16 luistelijaa tekee samat liikkeet samaan aikaan. Niinkuin yhdessä, yhtenäisesti. Itsehän epäonnistuin laskemaan viiteen, ja pyörähdin ympäri nelosella ja kaikki muut vitosella. Hupsista.

Näitä riittää kyllä, ja jokainen nolotti kyseisellä hetkellä ihan todella. Mutta onneksi noita on niin monta, että ei niitä jaksa enää nolostella. Jos kaatuu niin kaatuu, ja jos lyö itseään tangolla naamaan kun tuijottaa komeaa ohjaajaa niin lyö.

Opin kaveriltani että ikinä ei kannata sanoa että “oho” vaan että “kas noin!“. Joten, kas noin!

Juoksun jumalat ovat minua vastaan

Joka ikinen kerta, kun päätän että no nyt alan taas lenkkeillä, saan lenssun. Ja todennäköisyys että lenssusta selvittyä tekee yhtään mieli lähteä pistämään lenkkaria toisen eteen lähestyy aina nollaa. Aina.

Arvatkaa mitä?

Treenasin viikon juoksua ohjelman mukaan.

Sain lenssun.

Mielummin oon kipeenä ja katon Boomtownia ja Siltaa kun menisin lenkille.

Miksi ootte mua vastaan juoksun jumalat? Häh?

Syksy, ihana syksy

Syksy on ihan paras vuodenaika. Ei sillä, ettenkö pitäisi kesän kuumista illoista, mutta eniten pidän sellaisista kirpsakoista syysaamuista, kun taivas on kirkas ja puissa on ruska. Eli siis ne pari aamua vuodessa, mutta ei mennä nyt pikkuseikkoihin.IMG_7770Nääkin on kyllä kivoja nää päivät kun lenkillä verkkatakki on vähän liikaa, mutta t-paita on liian vähän. Töiden alkaminen ja päiväkodin alkaminen ja työmatkat ja kaikki ovat vähän syöneet treeni-intoa, koska jotenkin mielummin kun pääsen töistä kotiin en lähde enää tyttöjen hereillä ollessa salille. Ja sitten kun tenavat nukkuu, tuo kunnansali onkin jo kiinni. Päivähoidon aloitus on mennyt kyllä todella hyvin, tytöt viihtyvät hyvin ja ihan iloisesti jäävätkin sinne aamulla sohvalle kirjaa lukemaan. Tai suuntaavat pikkukeittiöön kokkailemaan. Kiva kyllä että siellä menee hyvin, ei tarvi murehtia töissä että mitenköhän pärjäävät. Eiköhän ne hoitajat sitten kerro jos joku menee mäkeen. Toistaiseksi on lähinnä vaan todettu että Meuhka kiipeää ihan joka paikkaan ja Veuhka on vähän rauhallisempi tapaus. Joskin Veuhka syö enemmän. Mutta ei ole ihan niin riekko kuin siskonsa.IMG_7774Mutta mikäs tässä, pohdin juurikin olikohan eilen että kun ei mulla kerran oo salihommassa mitään isompia tavoitteita kun vain treenata, niin sama sen väliä jos nyt on vähän hiljaisempi kausi. Ehtii sitä sitten taas. Ja jostain syystä näin syksyisin iskee aina kauhea into neuloa, nyt pitäisi saada tehtyä ensin itselle villatakki, jotta voisin aloittaa tyttöjen villatakit. Oon tekemässä islantilaista villatakkia, joka neulotaan pyöröpuikoilla, että ei mulla enää olis kun se yläosa tekemättä (mutta se onkin just se mihin menee eniten aikaa). Katotaan millanen siitä tulee, ainakin lämmin. Että jos ehtis jopa käyttääkin sitä tässä syksyn aikana.IMG_7784Seuraavan projektin tilaus on jo tehty, Veuhkan lempikirja kun on tässä viikon ajan ollut nyt tuo neulekirja. Edes eläinten ääniä pitävä opus ole ollut mitään kun tuo neulekirja löytyi.

Erinnäisiä puuhia

Alkaa olla turuilla ja toreilla jo rauhallista, kun koulutkin on alkaneet ja suurin osa ihmisistä taas töissä. Yksi asia ei ehkä taida muuttua, jonottamisen pakko Jörn’s Döner -ruokakojuun Laukontorilla. Mutta mikäs tässä jonotellessa kun aikaa on vaikka muille jakaa ja kaverikin löytyi paikalle ettei yksin tarvinnut jonotella.IMG_7487Järkevät hinnat, nopea palvelu ja ihan todella hyvä ruoka, ehkä siksi paikkaan on koko ajan jono. Jotenkin hassua että vieressä on ihan huippuhyviä hodareita (oon maistanut) joita tekee 4 vuodenaikaa, mutta kaikki himoitsevat nyt tässä näitä dönereitä. Tuli ihan huono omatunto jonottaa, mutta ruuan jälkeen ei antanut maha periksi enää hodarille. Tai Tom&Crillin herkuille. On se vaikeaa tämä länkkärin elämä joskus. Festariviikonloppunakin ihmisen vaikeimpia ongelmia oli että mennäkö pallomereen vai kaljakellumaan aurinkoiselle joelle.IMG_7488No mutta takaisin asiaan. Piti jorista että mitäs tässä on nyt kaikkea puuhattu. Sen lisäksi että oon juossut kaunistautumassa kampaajalla ja ripsihuollossa, oon myös ehtinyt käydä kahdessa työhaastattelussa, kahdesti salilla, kahdesti jäällä, niitä mattojakin pesin tosiaan, kerran ajattelin että joogaan mutta en sitten joogannut, neuloin villatakin hihan lähes valmiiksi, tuijottelin Netflixistä New Tricksiä (Ryhmä Pullman) ja kävin shoppailemassa aitaa.IMG_7490Meidän Team “Jaa kato tuollakin on kiviä/käpyjä/mitä tahansa” alkaa olla siinä pisteessä että tuo oma minipiha ei riitä, joten se on syytä ehkä aidoittaa. Niin voi ihan ilman kamalaa stressiä olla pihallakin. Stressistä tuli mieleen, en oo vielä ehtinyt oikeen stressaamaan päivähoidon aloitusta. Kenelleköhän meistä se tulee olemaan vaikeinta? Minun vauvat menee päivähoitoon, eihän vauvat semmoista tee? Vaikka olisi kuinka hienot kerhotossutkin.IMG_7493Löysin nuo hienot tossut Miraakkelista Tampereelta. Ja ihan vinkkinä monikkoperheyhdistyksen jäsenille, kun ostaa kaksi samaa tuotetta saa 20% alennusta! Niin ja kirpparipöydästäkin saa alennusta Old’n’Golden-kirppikseltä. Huomasin tämän kun kävin varaamassa pöytää ja jäin jutulle omistajan kanssa. Hällä oli kaksospojat, ehkä siis tulevat sulhoehdokkaat? No mutta kuitenkin, tarvis varmaan kaivaa se alennuslista esille että mistäs tuplien kanssa saa alee. Epäilen että Allsaints.com tai Converse.com eivät oo listalla. Eikä Marimekko.

Marimekosta tuli mieleen että musta on tulossa ihan marimekkomuija. En vaan voi sille mitään että ne vaatteet alkaa näyttää kivoilta. Ehkä se on se ikä, tai joku salainen taipumus olla kuviksenope. IMG_7469Mut kuin hieno! Ei pose, tai ilme, mut mekko!