ystävät

Kala ja possu

Lähettiin Korkeasaareen, ja Veuhka ilmoitti että haluaa nähdä kalan ja possun. Eli oikeestaan olis voitu mennä johonki kotieläinpuistoonkin, mutta mentiin nyt oikeen etelän lomalle. Päivä oli melkoisen kuuma, mutta rannikolla on se hyvä puoli että tuuli viilentää aina mukavasti. Heinäkuun loppu ei ehkä oo paras aika mennä katsomaan elukoita, jotka lähinnä makaavat paikoillaan koska on kuuma, ja leikkivät lahnoja. Mutta päivä oli tosi kiva, nähtiin karhuja, nukkuvia kissaelukoita, peuroja ja kenguruita ja kameleita ja ties mitä muita. Villisika meni possusta ja jälkikasvukin oli tyytyväistä väkeä. Malttoivat ottaa päiväunet vasta kun lähdettiin kävelemään koti parkkipaikkaa.

Meillä oli päivän ohjelmassa muutakin kuin elukoiden katselua ja jätskin syömistä, vietiin iso kasa vanhoja lastenvaatteita Helsinkiin jatkokäyttöön, annettiin meille annettu pinnasänky eteenpäin ja haluttiin hengata kavereiden kanssa. Ja siis mikäpä parempaa kuin ne elukat ja syömishommat. Syömishommiksi valikoitui pitsa. Ja voi veljet mikä pitsa se oli! Ohuen ohut pohja, sopivasti täytteitä ja täydellinen koko.

IMG_0514

Juuri sopiva koko neljälle aikuiselle ja kahdelle taaperolle. Kaikki meni! Suosittelen lämpimästi Helsingin Siilitiellä sijaitsevaa Siilinpesää. Viereen pääsee metrolla!

Viimeisiä viedään

Elokuun loppu lähestyy vauhdilla, ja kesäkin tuntuu keleistä päätellen luovuttaneen (ainakin vähän). Ja yksi mikä loppuu niin on mun tää kotona hengailu. Kirjoittelin tuolla heinäkuun alussa siitä että tulipa saatua YT-neuvotteluiden päätteeksi potkut, jos muistatte. No nyt kävi niin hienosti että sainkin jo uusia töitä, enkä joudu olemaan päivääkään työttömänä. This is what we call luck.

Toivottavasti nämä kivat kelit jatkuvat vielä syksylle (siis että ei niinkun sataisi ja tuulisi tuhatta ja sataa koko ajan, vaan että aurinko vähän paistaisi ja olisi edes epäpakkasta).

IMG_7697IMG_7702Yleensä en kirveelläkään uhaten tee “kävelylenkkejä”, mutta tällä elopainolla juoksu on ihan kamalaa, ja kyllähän noista poskista vois pienet siivut ottaa pois. Niin eipä tässä, kävellen vaan sitten. Tajusin juurikin tänään että en muista milloin olisin viimeksi ostanut karkkia, eli herkkulakko on toiminut erinomaisesti! Rajasin herkkulakon ulkopuolelle mahdolliset juhlissa tarjolla olevat herkut, koska käyn juhlissa ehkä kerran puoleen vuoteen. Ihan vähän tekis kyllä viinikumeja mieli, mutta niitä ei myydä kun laivalla. Prkl.

Juhlista tuli mieleen, että eilen tuli maisteltua vähän niitä karkkeja ja sipsejä ja kakkua koska oli kaverin (juomapuolen kaverin, kuten sanonta kuuluu) valmistujaiset. Valmistujaisten kunniaksi Särkänniemi ampui komeita raketteja. Istuskeltiin rantakivillä ja tuuli vielä toi raketit ihan päälle. Oli kyllä komea meno!IMG_7717IMG_7718Ilotulitusten lisäksi Tampereella tuntui eilen olevan menoa useammassakin paikassa, Milavidan suunnalta Näsinpuistosta kuului rokettirollia ja raketteja näkyi pitkin Näsijärven rantoja. Meillä maallakin vaan raketit paukkuivat. Kiva kyllä että Venetsialaisista on tullut vähän niinkuin “juttu”.

Ei hätää, siellä on vanhemmat paikalla

Muistatteko teininä kun kamalinta ikinä (ja tylsintä) oli, kun kaverin kotibileissä oli vanhemmat paikalla? Nykysellään on coolia kun voi vaan todeta että joo meen kotibileisiin ja ei hätää, siellä on vanhemmat paikalla. Ja pari sataa kaveria. Ja kokonainen palvattu sika. Mut se mitä en odottanut oli, että siellä onIMG_7390Lionel.

IMG_7399Club for five.

IMG_7404Arkkupakastimellinen jätskiä.

IMG_7429Aurinkoista ja kuumaa.

Sen sijaan odotettavissa aiempien vuosien perusteella oliIMG_7387AlkusanatIMG_7408Kaunis joki.IMG_7409Släbärit.IMG_7413Tyylikäs festarilippis.

IMG_7420Skumppakellunta.

Ja valtavasti iloa, innostusta, menoa ja meininkiä.

Ja bändejä, tyyppien omia biisejä, coverbiisejä, oli standuppia, oli tanssia.

Ja ruokaa, palvattua sikaa, GT-sorbettia, mutakakkua, popup-ravintolapäivä telttojen keskellä, korealaista ruokaa, wasabilevitettä itsetehdyllä leivällä.

Ja ne luokattoman huonot jutut aamupäivällä auringossa kahvia juoden, ne jutut joita ei voi edes selittää niille jotka eivät ringissä olleet, koska ei ne kuitenkaan saa langasta kiinni. Eikä oikeestaan ees kehtaa kertoo.

Kotibileet, joissa kaverit on paikalla. Ja kaverien kaverit. Ja silti nekin on sun kavereita, vaikka et ees tunne.

Eilen illalla oli taas uusia FB-kaveripyyntöjä ilmoilla suuntaan jos toiseen, ja nyt on taas uusia ihmisiä elämässä. Että kiitos vaan kaikille osallistujille.

Juhlahumua ja kakkua

Tyttöjen virallinen syntymäpäivähän on huomenna, mutta koska synttärijuhlat on kivoja niin järkättiin ekat tänään ja viikon päästä juhlitaan lisää. Kaksi vauvaa, kahdet juhlat? (koskahan lakkaan sanomasta tyttöjä vauvoiksi? kun ne pääsee ripiltä?)

Hauskinta päivässä oli tietty lahjapaketit. Ja paperin repiminen.IMG_9897Tytöt sai hienoja lahjoja vaikka mitenkä paljon. Tuli vaatteita, kahluuallas, Brion kärry, Kikattava Kakkiainen -kirja (en vaan pääse yli koko kakkiaiskonseptista, saati että se kikattaa), duploja, hiekkalaatikkovermeitä ja virkatut koirat. Screen Shot 2015-05-31 at 21.49.57Siis mitenkä hienot noi koirat vaan voi olla? Käsintehty ja aivan hulvattoman hienot. Tekis mieli nostaa hyllylle ja vaan ihailla, eikä antaa toisten kuolattavaksi :D Ehkä jos joku päivä opin virkkaamaan tasaista jälkeä niin tuosta sitten parin vuoden projekti…IMG_9912Pöytä tietty pistettiin koreaksi. Oma panos oli kasvispiiras ja täytekakku, anoppilasta tuli pullat ja voileipäkakut. Pakko kyllä (itse)kehua, tosta kakusta tuli ihan tosi hyvää. Luontiprosessi ei ehkä kestä tarkastelua, mutta kerrottakoon se lyhyesti, ihan reseptin (epämääräisen) muodossa.

1. Tee kaksi kakkupohjamateriaali, eli perussokerikakkua pari kiekkoa.

2. Muussaa kipossa (tai missä haluat, kiposta ehkä helpompi sitten levittää kakun päälle) banaania ja sotke sekaan mangososetta (sitä vauvojen). Tunne itsesi hieman pahaksi ihmiseksi kun ryöstit jälkikasvun jälkkärit. Levitä muussia alimmalle kakkupohjalle.

3. Muista että kaapissa on jossain mango-passionmousseainekset (sellainen “lisää vain maito”). Valmista mousse, sekoita se loppuun banaanimangomössöön, lisää vähän banaania ja mangoa ja laita alimmalle pohjalle vähän lisää täytettä.

4. Nosta toinen kerros kakkua ja tunge täytemössöä päälle.

5. Lisää kolmas kerros.

6. Muista, että täytteeksi piti tulla myös mansikkasosetta ja kermavaahtoa.

7. Kiroile vähän.

8. Pura kakku. Varovasti.

9. Lisää uutta täytettä väleihin ja nostele kakkukerrokset takaisin.

10. Jätä yöksi jääkaappiin.

11. Aamulla päällystä reippaasti kermavaahdolla ja koristele mansikoilla. Avot!

IMG_9915Ite vielä värjäsin toisen kakkupohjakakuista punaiseksi ja siitähän tuli ihan hauska. Suomen (ehkä jopa maailman) parhaan kakkuasiantuntijan (ja myös suklaalevy-uutuuskarkki-uutuusjätski-juustohampurilais-laku-asiantuntija) mukaan kakkupohja on olemassa vain että se pitää hyvät jutut (täytteet) paikoillaan. Joten siinä mielessä tuli hyvä kakku. Ja maku oli kohdallaan! Kakkua jäi jäljelle vain kohteliaisuussiivu (eli se pala jota kukaan ei kehtaa ottaa), joten muutkin taisivat pitää, jee!

Nyt ehkä vähän unta palloon, synttärisankarit vetävät jo sikeitä. Mahtoi olla jännä päivä! Huomenna onkin sitten taas ihan outoa kun ei enää yllytetäkään että otapa kuule siitä paperia ja revi! :D

Maassa, merellä ja ilmassa

Jahans, mulla oli joku tällanen blogikin! Töihinpaluu aiheutti sen että olisi kirjoitettavaakin ehkä enemmän, mutta toisaalta sitten on iltaisin kiire vaan puuhata tyttöjen kanssa ettei viitsi oikein koneella notkua. Perjantaina työviikon päätteeksi (tai no mulla loppu työviikko jo torstaina koska teen nelipäiväistä viikkoa) otettiin kavereiden kanssa nokka kohti Turkua ja Viking Grace -paattia. Oli kyllä komia laiva! Siitä on jo hetki kun oon ollut risteilyllä, ja voi pojat kun oli eri meno.laivallaEnnen ensimmäinen tehtävä laivaan pääsyn jälkeen oli tehdä isku taxfree-kauppaan, ostaa mörkösiideriä (vahvempaa kuin normikaupassa) ja laittaa ne viilenemään vessan lavuaariin. Hyvässä lykyssä missään baarissa ei edes käyty, vaan bileet hoidettiin hytissä/käytävillä. No nythän sellainen peli ei onnistunut, sillä taxfree oli risteilymatkustajilta kiinni menomatkalla oluen suhteen. Sen sijaan se mikä onnistui oli hiljaiset hyttikäytävät, örveltäjiä ei näkynyt ja kun baarit ja menomestat olivat kansilla 10 ja 11, siellä sai kulkea vapaasti sen oluensa kanssa baarista toiseen. Hinnat olivat järkevät, eikä ruokailukaan vienyt ihan perikattoon. Syötiin molempina reissupäivinä Frank’s -nimisessä mestassa, joka mainosti olevansa casual dining. Tarjolla oli pastaa, pitsaa, purkereita, salaattia ja sen sellaista. Ruoka ja pari ruokajuomaa kustansi alle 30€, joten ihan järkevät hinnatkin olivat. Ja todella hyvää ruokaa. Mistähän se muuten johtuu että buffetissa erityisen hyviä ovat alkupalat ja jälkiruuat, lämpimät ovat aina vähän tylsiä? Nytkin, vaikka tällä kertaa lämpimätkin ruuat olivat edes vähän erilaisia kuin yleensä. Ehkä se on vain se mädin, kylmäsavulohen ja juustojen houkutus joka saa alun ja lopun tuntumaan parhaalta?

Ja siis tietenkin, koska oltiin aikuisia niin ei ollut pakko syödä lämpimiä ruokia jos ei halunnut. Ja sai aloittaa jälkiruuasta.

kotonaKotona sen sijaan ollaan käyty cooleina kävelyllä, ihailtu tulppaaneja ja leikitty kippolaatikossa. Kirjaimellisesti. Ja käyty hekottamassa keinuissa, siitä ei vain kuvia ole, kun kuvaajaa itseä nauratti niin paljon että kaikki kuvat olivat ihan tärähtäneitä.

Mutta sellaista! Mites muut? Risteilyboogie? Voisin mennä helposti toistekin, oli tosi kivaa. Ja mulla on risteilylahjakorttikin jossain :D

 

 

Ihmisten keskellä

Olipa eilen melkoisen hauska ilta. Jätin bebet tänne kotio isänsä seuraksi ja otin itse suunnan kohti Tamperetta. Tammerfestien fiilistä haettiin tiitin kanssa ensin parkkeeraamalla itsemme viltin päälle Koskipuistoon.

Instragrammissa kukaan ei osannut vastata kenkien perusteella että missä oltiin ja keitä oli matkassa, mutta ei se mitään. Ei meillä olis kyllä ollut palkintoakaan. Ilmiömäisellä tuurilla onnistuttiin notkumaan puistossa auringonpaisteen ajan ja välttämään sadekuurotkin hyvin ajoitetuilla nesteytystauoilla ravitsemusliikkeissä. Join muuten elämäni ensimmäisen Happy Joe -siiderin. Pakko ehkä sanoa että olihan se hyvää, mutta en ihan tajua sitä  blogeissa aiheesta käytyä hehkutusta.

Sen sijaan ymmärrän hehkutukset keskustorilla sijaitsevasta Bar Burritosta, ja suosittelen kyllä paikkaa lämmöllä. Ja menen ehdottomasti uudenkin kerran (vaikka epäilen että en mahdu tuplavaunuilla ovesta sisälle, mutta minkäs taas sille sitten mahdat). Oli kyllä erityishauska ilta, kavereita ja hengailua.

Mutta pakko myöntää että vähän iski koti- ja vauvaikävä. Että tänään on sitten pitänyt sylitellä noita minityyppejä ihan urakalla.

Veuhkan kanssa otettiin pikkupäikkärit riippumatossa parvekkeella, ja unia jatkettiin sujuvasti vielä sitten sängyssäkin. Tietenkään noi kupikaan ei nyt sitte nuku, mutta oli ne päikkärit kyllä hyvät. Kattokaa nyt: