höpöä

Kas, blogitauko

Tosin, se ei liene kovin virallinen blogitauko, koska en julistanut asiaa etukäteen. Nyt vaan kävi niin että on ollut kaikkea muuta puuhattavaa (kaikkea tylsää, älkää siis kysykö että mitä muka tärkeempää), niin ikävä kyllä tämä juorunurkka on hieman kärsinyt sitten. Ensinnäkin oon viettänyt ihan liikaa aikaa hiusten parissa. Tai lähinnä pohtien että mitä j*****uta niille pitäs tehdä. Leikata? No ei. Värjätä? Ehkä. Jaksaa laittaa? Joo, mut en jaksa.

PicMonkey Collage

Miten muuten musta tuntuu että aikalailla puolen vuoden välein käyn tätä hiuskriisiä läpi? :D Ja tuun tänne valittaan aiheesta? Helpointahan toki olis vaan leikata, koska olenhan nykyään kilpajuoksija. Tai siis oon juossu kerran yhen kisan. Mut eikö se lasketa? Joskus viime syksynä kahvittelija taisi blogissaan huudella juoksuintoisia ihmisiä Turku City Runille, että mennäänhän porukalla vetään kymppi. Viime. Syksynä. No heti tossa 3 viikkoa ennen kisaa pääsin oikeen treenilenkeillekin asti. Parempi myöhään kuin ajoissa, vai miten se sanonta meni? Jotenkin tuossa juoksussa ei sellanen pohdinta mitenkään erityisemmin auta, tuli todettua. Maaliin pääsin, aika oli nopeampi kun mitä kuvittelin, jaksoin juosta (olin varustautunut ottamaan vitosen kääntöpaikalta taksin takaisin maaliin, mutta en ottanutkaan) ja oli jopa ihan kivaa! Ja mikä parasta, sain mitalin!

IMG_9774

Kymppi oli kyllä just sopivan motivoiva matka, ja tossa seiskan kohdalla vaikka tahti vähän hiipuikin tiesi kuitenkin jo että selviää urakasta. Lenkkiurakointi jatkuu tosin vieläkin, neljäs viikko kohta takana hölköttelyä. Aika hyvä putki vaikka itse sanonkin. Seuraava tavoite on lähinnä aina se että saa tehtyä sen seuraavan lenkin. Mutta on sekin tavoite!

Nii, mitäs vielä. Ei kait muuta kun että morjensta hei kaikki taas! Ja sori! Ens kerralla julistan blogitauon suurieleisesti alkaneeksi!

Asiat, jotka moottoritiellä ärsyttävät

  1. Ihmiset jotka eivät uskalla ajaa suurinta sallittua nopeutta, ja silti haluavat kuitenkin ohittaa muita. Onhan se hiton hauska ajella siinä ohituskaistalla 85km/h jotta päästään ohi rekasta joka ajaa 80km/h.
  2. Erityisen ärsyttäviä ovat toisiaan “ohittavat” rekat. Huoh.
  3. Mitenkä se on niin vaikeeta tulla sieltä rampilta tielle? Paina kaasua, sillä se selviää.
  4. Aiheeseen liittyen, kun oon tulossa rampilta ja kiihdytän siihen noin sallittuun, niin onko ihan pakko siellä tiellä säätää vauhti siten että ajat mun rinnalla samaa nopeutta? Että jos se autos ei kovempaa kulje, anna mun tulla sun eteen. Jos et halua että tuun sun eteen, paina kaasua ja mene ensin. Mutta älä jää siihen rinnalle.
  5. Jos siinä tiellä saa ajaa 120km/h, niin ole hyvä ja aja sitä nopeutta. Jos et pysty/halua ajaa kuin esim. 100km/h, pysy oikealla kaistalla. Jos 80km/h on liikaa, pysy poissa motarilta.

Oikeestaan voisitteko kaikki muut pysyy kotona, että kun mä ajan tuolla niin ei olis muita kuskeja eikä siten ärsyttäis mitään? :)

Lottovoittajan on helppo hymyillä

Voitin just lotossa 30€. Tai tarkalleen ottaen en tiiä koska voitin, koska satuin käymään pelitilillä (koska huvitti pelata nettiarpaa nimeltä Kalabaliikki, älkää kysykö miksi) ja huomasin että oho, oonkin ihan lottovoittaja nykyään. Mut pistin tietty heti uudet lotot vetämään (koska kyllähän todellakin voitan seuraavaksi sata sata viis sataa miljoonaa euroo). Olis ehkä ollut järkevämpi sijoitus pistää rahat kahvimukeihin. Esim. näihin:

bc93c37e51b613a87e3750c65b72b6db

(linkki)

WILL_DESIGN_FOR_MONEY_COFFEE_MUG

(linkki)

Tai sitten vaan ostaa tää. Tällasen haluisin kyllä!

coffeecup3

(linkki)

Ei sillä että en ehtis kirjottaa

“Kirjotatsä vielä blogia?”

“Ei, mää laiminlyön sitä.”

“Aijaa, siinä sää oot kyllä tosi hyvä.”

Tässä on nyt ollu niinsanotusti kaikennäköstä, ettei oo ehtinyt oikeen ees miettiä että mitäs tässä tänne kirjottelis. Jotain aihioita pyörii mielessä, ja kuulkaa oon ihan tehny paperille muistiinpanojakin että tässäpä hyvä idea pistän talteen. Ainoo vaan että ne muistiinpanot on sellaisia “tässä tosi hyvä idea, muista se parkkipaikkahomma”. Jaa niin mikä parkkipaikkahomma? :D

No mutta. Nyt sentään on bubbling under se tukkapostaus, eli miten käy kun hylkää hiusten harjaamisen. Mitään sen isompia rastoja ei oo vielä tullut, takkuja kylläkin. Toisaalta tää tuntuu vähän huijaukselta kun en normaalistikaan joka päivä oo jaksanut harjaa ettiä. Mutta saatte välikuvan aiheesta. IMG_9187Jotain outoa kiharahommaa on menossa yhdessä kohtaa takana päätä, mutta edessä sitten ei lainkaan. Ota tuostakin sitten selko… Sitä muuten tuntee itsensä todella fiksuksi kun duunin vessassa koittaa aamuseiskalta ottaa itestään selfieitä. Siinä käy mielessä sellasia ajatuksia kun

“voiskohan sitä elämällään tehä muutakin”

“miksi mä oon täällä jo seiskalta”

“unohdinko sateenvarjon bussiin”

“kauheet harakkakädet, miksen osaa ottaa kuvaa missä olis kädet nätisti”

“on mulla ja harrastukset”

Kaiken tämän vessapohdiskelun lisäksi on kyllä tehty muutakin. On tehty lumikakkuja, kuunneltu Fröbelin Palikoita (meikäpä tietää missä milläkin hetkellä on pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat), etitty Muumeja YouTubesta ja epäonnistuttu, Muumien sijaan katottu monta monta jaksoa Late Lammasta (mää katon, lapset tykkää vaan alkutunnarista) ja mitäs muuta. Mietitty että ainii salilla pitäs käyä, muttako ei huvittas sitte pätkääkään. Ja väliin on sitten jääny.

IMG_9201Ollaan hengattu muina vauvoina sohvalla (vähänkö oon ovela, molemmilla on omat kaukosäätimet, eivätkä ne kummatkaan toimi, muahahahahahah). Ollaan Possun kanssa vahdittu pihaleikkejä.IMG_9196

Ollaan käyty lomalla Naantalissa syömässä viinirypäleitä ja ollaan myöskin hoidettu kotosalla pientä joka meni ja hävisi tappeluksessa ovenkarmille. IMG_9170IMG_9176

Älkää antako hymyn pettää, näkisittepä sen ovenkarmin! Katu-uskottava räppäripipo ja Nalle Puh-huppari vauvan omat valinnat. Uskotteko jos sanon että tuli huuto kun yritin kääntää tuon pipon tupsun taaksepäin? Huhheijaa, meillä on vissiin joku tahtoikä menossa. Eiku mikä uhmaikä se olikaan. Kuitenkin näitä hetkiä mistä puhuttiin silloin kun vauvat oli ihan minejä ja nukkuivat kiltisti kolmet päiväunet, niin oltiin että “OOTA VAAN KUN TULEE SE UHMAIKÄ”. No ihan kivasti tässä menee, siinähän tahtovat kaikennäköistä. Joskus saavat joskus eivät. Ei oo kielletty kokoomasta dubloja laatikkoon.. :D

Ärsyttäviä juttuja

  1. Jonossa ohittajat.
  2. Se kun sushia on vielä jäljellä, mutta soijawasabisekoitus loppuu.
  3. Kun junan lähtöminuutilla tulee korjattu lähtöaika tauluun, ja se uusi lähtöaika on juuri sen verran lähellä ettei ehdi hakemaan ärrältä kahvia.
  4. Se, kun se uusi lähtöaika muuttuu vielä uusiksi, ja olisi ihan hyvin ehtinyt hakea sen kahvin.
  5. Kun jääkaappiin on laitettu tyhjä maitotölkki.
  6. Kun maustehyllystä löytyy kyllä kolme pussia viherpippuria, mutta grillimauste on loppu.
  7. Tomaatit.
  8. Ihmiset jotka eivät osaa ajaa (eli kaikki muut liikenteessäolijat paitsi minä).
  9. Aamut.
  10. Villasukan kantapää.
  11. Parittomat sukat.
  12. Se kun tekisi mieli ihan kauheasti suklaata, mutta jos haluaa laihtua olisi syytä jättää se suklaa ostamatta.
  13. Se kun salivihko unohtuu kotiin.
  14. Se kun unohtuu itse kotiin, eikä mene salille.

Nerokasta!

Joskus sitä törmää oikein suunnittelutyön helmiin. Yleensä niihin vähän rumempiin helmiin, niihin joita kukaan oikein ei edes haluaisi. Niinko vaikka se sähkölukko, jossa on käyttöliittymänä yksi (1) ledi. Ledi palaa punaisena, kun ovesta pääsee kulkemaan, ja vihreänä, kun ovi on lukossa. Arvatkaa rykiköö jokainen ovelle saapuva ihminen ovea auki vihreän palaessa? Vaikka loogisestihan vihreä indikoi että “olen valmis, näytä sitä kulkukorttia”. Daa, ette vaan tajuu.

Mutta sitten aina välillä tulee esiin näitä, että ooh, joku on jossain oikeasti miettinyt. Niinkon kun oot kahvilassa. Mihin se kassi pitäs pistää? Lattialle ei viitsis jos on pieni käsilaukku, eikä taas pöydälläkään oikein. Ja jos on kavereita niin naapurituolillekaan ei oikeen kehtaa. Mutta katsokaas!IMG_7976Ei tarvi enää miettiä! Tuostanuin! Nerokasta!

Bisnesidea

Keksittiin tänään tiitin kanssa ihan lyömätön bisnesidea. Kuten kaikki hyvät ideat, tämäkin lähti ihan käytännönongelmasta. Nimittäin siitä, että mun teki mieli suklaata, mutta suklaata ei ollut. Eikä tehnyt niin paljoa mieli herkkuja, että olisin jaksanut raahautua mistään niitä hakemaan.

Ratkaisu: Karkkitaksi.

Kohderyhmä: Kolmekymppiset toimistotyöläisnaiset.

Bisnesidean ydin: Kolmekymppiset toimistotyöläisnaiset ovat erityisen kovia karkinmussuttajia. Tämän tiedämme vankasta kahden naisen otoksestamme tietenkin todeksi. Ei muuta kun netistä verkkokaupasta siis valkkaamaan karkkia ja karkkitaksi huristaa toimiston pihaan niinä iltapäivän pahimpina tunteina, kun olisi vielä pakko jaksaa nököttää konttorilla, mutta ei yhtään jaksaisi, ja aivan taatusti pari Dumlea pelastaisi loppupäivän. Pari vaan. Tai pari pussillista.

Jotta bisnesideamme tuottaisi meille mahdollisimman paljon massia (massia ajatellen on muuten ehkä typerää julkistaa idea täällä blogissa, ette varasta ideaa, ette perkeles sentään!), pitää idean tuoda muutenkin rahaa kuin vain alkuperäisen idean kautta.

Jatkokehitysidea 1: Karkkitaksikuskit heittävät hienovaraisia epäkohteliaisuuksia toimituksen yhteydessä. Kyllä te tiiätte, niitä “ihana mekko, sun reidet näyttää tosi paljon kapeemmilta“, tai “hienot farkut, just sopivasti peittää sun pohkeet” tai “mistä toi paita on, mäkin tarvin tollasen kun mulla on ihan kauheet allit kans“. Hienovaraiset (ja ei-niin-hienovaraiset) kommentit ovat niinsanottua piilomainontaa, ja tarkoituksenahan on että bisnes käy paremmin. Kukapa ei söisi niin paljon karkkia kuin nainen, joka on laihdutuskuurilla? Booom! KaZING sanoi kassakone.

Jatkokehitysidea 2: Raha tulee rahan luo, ja meidän tapauksessa tuomalla bisnestä muille, tuomme myös bisnestä meille. Siispä tekemään vaan yhteistyötä Jutan kanssa, aletaan sanotaan vuoden päästä jakamaan sellaisia “Jutta suosittelee”-lappuja karkkien yhteydessä joissa se suosittelee jotain sokerittomia ja mauttomia ja hajuttomia pastilleja. Ja tästähän sitten meidän asiakkaat saavat idean mennä Jutan uuteen laihdutusohjelmaan (oon aika varma että joka vuosi se keksii uuden). Ja me otetaan jokaisesta meidän asiakkaasta tietty siivu välistä. Rahasiivu siis.

Loppuelämä onkin sitten pelkkää aurinkoa ja karkkimassia.IMG_7896

Ette sitten pölli tätä ajatusta. Ihan on varma rahasampo.

Ajatuksia, joita eka työpäivä uudessa työpaikassa herättää

Miten löydän toisena päivänä enää omalle paikalle? Pitäisikö jättää karkkeista joku polku varmuuden vuoksi?
Mistä tästä läheltä saa parasta sushia?
Missä kerroksessa se kahvihuone olikaan? Tässä vai kerrosta alempana?
Jos istun tähän sähköpöydälle ja painan ylösnappia, jaksaako pöytä nousta?
Kehtaanko kokeilla edellistä?
Koska jään kiinni noloista hissiselfieistä kollegoille?
IMG_7761

Eikö dieetti onnistu? Ei se mitään!

Lasket kaloreita, mutta ei vaan auta? Pupellat porkkanaa, mutta kilot eivät lähde? Laihdutat mutta et laihdu?

No nyt on ratkaisu näihin kaikkiin ongelmiin. Saanen esitellä: Dieettipossu, tuttavien kesken Dieedi-Notsu.

IMG_7665Laihduttaminenhan perustuu siihen että mitä vähemmän jääkaapin ovi käy, sitä vähemmän tulee syötyä. Eikö? No tämä Dieedi-Notsu auttaa! Se saa sinut tuntemaan itsesi possuksi joka kerta kun käyt vähän katsomassa että onko jääkaapissa vielä(kään) muutakin kuin valo!

IMG_7667

Oink Oink vaan! Vielä kun possun saisi röhkimään aina kun karkkikaapin ovi aukeaa, tai kun Kotipitsasta tulee pitsaa kotiin.

 

 

Asioita, joita ei kannata hoitaa ajoissa ennen festareille lähtöä

1. Tavaroiden pakkaus. Ei esimerkiksi kannata luottaa siihen että no kyllä ne lapset nukkuu taas parin tunnin päiväunet. Ei ne kuitenkaan nuku, sanokaa mun sanoneen. Ei kannattane myöskään etsiä illalla mitään valmiiksi.

2. Ilmapatjojen testaus. Tämäkin kannattaisi hoitaa reilusti ajoissa, jotta sitten tarvittaessa ehtii joko paikkaamaan ilmapatjan tai ostamaan uuden. Ja toki kannattaa myös tietää missä se paikkapakkaus on, mikäli tarve iskee. Ihan vaan hyvä idea jättää tämäkin sille päikkäriajalle hoidettavaksi.

3. Teltan etsintä. Kannattaa ehdottomasti hoitaa jo edellisenä iltana, jotta ehtii sitten varmasti pimeässä penkomaan rappujen alustaa ja ulkovarastoa ja kelaamaan läpi kaikki muistikuvat että oonkohan mää lainannu sen teltan jollekin vai en.

4. Kyytijärjestelyt. Näissä kannattaa lisäksi vaihtaa suunnitelma noin sataan kertaan ja varmistua siten että itsekin on ihan pihalla että millä piti mennä.

5. Kelluntavälineen etsintä. Tämä väline on suurehko uimarengas, joka tuskin enää pitää mua pinnalla. Mutta oikeesti niitä on kyllä jossain(tm) kaksi, ja nekin voi tietty etsiä (ja tarkistaa kunnon) sillä aikaa kun tytöt nukkuu päiväunia.

Ihan yliarvostettua ennakoida ja pakata huolella ajoissa.