blogimaailma

Naisia, ompeluksia, kötöstettävää ja syötävää: Suomen Kädentaidot 2015

Yhteistyössä TRE-BLOGIT ja Suomen Kädentaidot -2015

Tunnenko muuten itseni hieman hyväksi bloggaajaksi(tm), kun ekaa kertaa varmaan ikinä sain tuonne yläkulmaan tuollaisen tunnisteen! Oikeen kaupallista yhteistyötä kattokaas. Sain siis sisäänpääsyn Suomen Kädentaidot 2015 -messuille ilmaiseksi (vaikka olisin kyllä varmaan muutenkin sinne mennyt tuhlaamaan rahani tekemään harkittuja sijoituspäätöksiä).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos jotain, niin poplaa kyllä messuilla riitti. Aloitin messu-urakan perjantaina iltapäivällä, ja väkeä oli kuin Jyskän pysäkillä. Mua kyllä varoiteltiin tästä ruuhkasta, mutta kun lopulta pääsin sinne halleihin asti niin eipä se ruuhka sitten enää kauhea ollutkaan. Treffasin heti ekassa hallissa kavereita zuumailemassa saumureita, ja otettiinkin ensimmäiseksi messutestauskohteeksi melkolailla itsestäänselvä valinta. OLYMPUS DIGITAL CAMERATampereen jäätelötehdas valmistaa herkkujaan tuossa Lakalaivassa (Ikean lähellä) ja myy niitä Finlaysonilla. Kertoivat siinä tiskillä että ovat avaamassa oman myymälän tehtaan yhteyteen ensi vuonna, joten siitä kalenteriin vaan merkintää kaikille! Kun käy Ikeassa, kannattaa siis jatkossa myöskin harkita poikkeamista jäätelötehtaalla.

Ensimmäinen messupäivä meni vähän enemmän ihmetellessä ympäriinsä kuin varsinaisesti mihinkään erityisemmin pysähtyessä. Useat messukojuista olivat visuaalisesti todella hienoja, ja kaikissa oli helppo käydä tutustumassa tuoteisiin. Tässä muutamia omia suosikkejani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarja Lakio

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Noonknit

OLYMPUS DIGITAL CAMERARaahen taitopaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVisapaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lakumyynti.

Perjaintain messupäivä piti jättää vähän lyhyemmäksi, koska parhausihmisellä oli saunailta. Mutta oikeastaan vaan hyvä, oli niin paljon nähtävää ja sulateltavaa että en enää oikein keksinytkään mitä olisin edes halunnut. Lauantaina olikin sitten vähän toinen ääni kellossa. Ja oli aika paljon enemmän naisiakin kun perjantaina. En muista kyllä hetkeen nähneen niin monta naista kerralla kun tuolla messuilla. Saati niin paljon itsetehtyjä huiveja, asusteita ja vaatteita.

Niin mitäs sitten tuli tuhlattua sijoitettua harkitusti?

Löysin hauskan korun Jaana Hirvosen kojulta. Kolikko on omalta syntymävuodelta, joten se on siitäkin syystä hauska. Korujen lisäksi hommasin töihin henkilölätkän kantamiseen kivamman kaulanauhan Hassunhauskan kojulta.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotta ei mennyt ihan täysin vain itselle shoppailuksi, shoppailin myös Lastentuote Vekaran kojusta Meuhkalle ja Veuhkalle hameet. Kuvia niistä tulee myöhemmin, mutta tytöt kyllä kovin leuhkoina patsastelivat koko lauantai-illan uusissa hameissaan. Vekaralla oli kyllä valtavan kivoja kuoseja ja ajattelin kyllä käydä vähän tonkimassa mitä tuolta heidän verkkokaupastaan löytyy.

Kaikenkaikkiaan messut olivat todella kivat. Tykkäsin tunnelmasta ja osasin olla tuhlaamatta kaikkia rahojani, joten ehdottomasti menen kyllä seuraavankin kerran.

Hiipuva kirjoitustahti

Ei ehkä ole ihan niinkään, ettäkö mulla ei olis mitään kerrottavaa tai sanottavaa. Mulla ei vaan oikein ole aikaa istua alas kirjoittamaan postauksia. Kotona mua ärsyttää jostain syystä ihan suunnattomasti jos illalla kun ollaan kaikki kotona ei olla yhdessä vaan netissä, joten ollakseni itse vähemmän ärsyttävä muille, kone saa pysyä kiinni siihen asti kunnes tytöt menevät nukkumaan.

Kun tytöt on nukutettu, kellahdan joko itsekin unille tai sitten jumitan neuletyö kädessä sohvalla. Niin tai näin, postauksia ei ilmesty eetteriin. Mutta huoli/ilo pois, en ole mihinkään katoamassa. Nyt vaan pitää saada tuo prkln huivi valmiiksi, jotta voin sitten kirjoitella enemmän. Tai aloittaa uuden projektin.

Niin ja hei neulojat(tm), ravelryssä sanumaria. Ne tietää jotka tietää.

Ja kuten kunnon blogistin kuuluu, jätän tähän loppuun kysymyksen, johon kukaan ei vastaa (se on aina yhtä hauskaa kun kysymyksen perässä lukee “0 comments”) :D

Haittaako että jäpisen vähän harvemmin nykyään? Vai onks ihan sama?

Matonpesupäivä ja blogikuulumisia

Vihdoinkin on sopivat kelit yhteen (jostain syystä) lempihommaani, nimittäin matonpesuun. Tänä kesänä en saanut aikaiseksi lähteä mökille pesemään mattoja merivedellä, joten homma piti hoitaa ihan kunnan tarjoamalla matonpesupaikalla. Ensi kerralla muistan kyllä että tehokas neljän maton kuuraushomma on vähän liikaa lämmittelyä jos meinaa samana päivänä salilla pungertaa penkkitankoa ylös ja alas…

Keli oli suorastaan kuuma, matoista tuli puhtaita ja mäntysuovantuoksuisia, vissyä meni pari litraa ja tuli vielä oikein sellainen “katsokaas kun oikein oon tehnytkin jotain”-fiilis. Ai veljet! Jotenkin vaan kesä ja mattopesuhommat kuuluvat yhteen. Pienenä mökillä kuurattiin mattoja rantakallioilla, ja sittemmin laiturilla. Opiskeluvuosina kun oli vaan yksi matto itsellä pestävänä niin pesin sitten naapurinkin mattoja, ihan vaan koska se on kivaa.

IMG_7458Mattopuuhista puuttui vaan se meressä jalkojensa huljuttelu, termarillinen kahvia (oli vaan sitä vissyä) ja se epätoivo kun iso matto menee ja uppoaa mökin laiturin päätyyn. On sitten kuulkaa hauska sitä sieltä omin voimin nostella. Ihan lähes ajatuskin naurattaa.

Vielä olisi huomiselle tai torstaille neljä mattoa lisää pestävänä, onneksi noista neljästä kolme sisältävät vain yhden pestävän puolen, joten hommassa menee reippaasti alle tunti. Mutta kai sitä silti voi ottaa termarillisen kahvia mukaan, vai mitä?

Ainiin! Liityin/pääsin mukaan tällaiseen kivaan blogirinkiin kun TRE-Blogit, joka kokoaa yhteen tamperelaisia ja lähialueen blogeja. Hommaa voi peukuttaa Facebookissa täältä, ja kurkkia mitä muuta Hämeessä puuhataan.

Filtterit, parasta mitä nykyaika tarjoaa

Ah. Sitä kun on jo yli 30-vuoden kunniakkaassa iässä, niin sitä ei näytä ihan niin siloposkiselta kun vaikka vuonna 1995. Tai 2001. Silloisilta ajoilta ei paljon kuvia omasta naamasta ole, kun en erityisesti halunnut olla kameran edellä, kaikilla oli filmikamerat, filmiä ei tuhlattu ja selfiet eivät olleet muodissa. Vuoden 1995 Sanumaria luultavasti pitäisi tämän päivän minua aivan pähkähulluna kun sohin ilmaan gesmillä (katsokaas kun ennen oli NMT-puhelimet ja GSM-puhelimet, niin jälkimmäinen oli luontevasti gesmi) ja ensinnäkin otan sillä kuvia. Saati että otan kuvia omasta pärstästä. Ja jaan ne nettiin. Blogin se tyyppi tajuaisi, mutta ei noita selfieitä.

Mutta takaisin niihin filttereihin. Niillä saa kyllä ihmeitä aikaan, ai että! Mua ei yhtään sureta myöntää että joka ikinen kuva jonka omasta naamastani nettiin pistän on jollain tavalla tuunattu. Joko on otettu 200 otosta joista yksi kelpaa, tai sitten on liito-oravan rohkeudella käytetty filtteriä toisen päälle. Pointtihan on kuitenkin pistää julki omasta mielestä kiva kuva. Niinkun vaikka tää:11391760_10153063770128043_7200568164040082123_nAlkuperäisessä ei oo mitään vikaa, mutta tykkään vaan tuosta enemmän. Ihan vaan siksi että toi filtteri tuo tohon sellaisen oman tunnelmansa. Ja silmäpussit ja rypyt katoo piiloon, se ei tietenkään haittaa.IMG_6753Jotenkin mulle tulee aina ihmetyksenä kun blogeissa alkaa kiertää näitä “tässä mun todellinen naama, oon real”-kamppanjoita. Ite en tasan osallistu, mää näytän kivammalta kun näyttää vähän filtteriä. Pitäs jostain ostaa sellanen filtterikalvo jonka vois virittää vaikka lippalakin lippaan niin olis sellanen oikeen elämän filtteri. Kun ei sitä voi kanssaihmisiä pienessä tuiterissakaan pyytää olemaan jatkuvasti :D Toinen mitä niissä kamppiksissa en vaan tajua on että mitä niitten on tarkoitus tehdä? Tarkoitus näyttää että hei kato oo sääki ilman meikkiä? Tarkoitus näyttää että oikeessa elämässä ihmiset ei näytä samalta kun muotilehdissä tai netissä? Mä en mitenkään haluu kieltää noita kamppanjoita, ja jos ne jotakuta auttaa niin hyvähän se on. Mutta en vaan keksi mitä iloa niistä on. Se että joku on ilman meikkiä ja ottaa siitä kuvan ei erityisesti saa mua tuntemaan itseäni mitenkään paremmaksi.

Ehkä juuri sen takia nää erilaiset “tässä minä olen”-kampanjat ei mulle resonoi lainkaan, kun mä en oleta että maailmassa olisi yhtään kuvaa julkaistu, jossa mallia/kohdetta ei pyrittäisi tavalla tai toisella saada näyttämään paremmalta (ja jätetään nyt se pahin photarointi tästä keskustelusta pois). Mainoskuvat ja muut ovat oikeastaan samanlaisia kun jos joku piirtäisi ne sarjakuvina, sen verran epätodellisia ne ovat. Huikaisevan kauniita, mutta en silti koe että mun pitäs näyttää siltä miltä joku Heidi Klum. Ihan vaan kun käy kunnallisessa uimahallissa tai vaikka kylpylässä tai salilla suihkussa tai uimarannalla niin kyllä ne mediapaineet katoo. Sitä vaan on kiva näyttää parhaalta mahdolliselta versiolta itsestään. Filttereillä. Mä oikeesti haluan IRL filtterit. Heti.

Suuri vaalipettymys

Minua niin jotenkin kovasti nauratti tässä vaalien tienoilla. Siis ei saisi, mutta nauratti silti. Ennen vaaleja Nata White Trash -blogista ilmoitti, että ei aio äänestää. Jutusta kohistiin aina Hesaria myöden ja 95% asiaan huomiota kiinnittäneistä oli kovasti sitä mieltä että kyllä on pakko kaikkien äänestää että jos et äänestä niin joku toinen äänestää sun puolesta ja äänestää väärin vielä!

Ennen vaaleja yhdestä sun toisesta blogista sai lukea siitä miten kaikkien pitää ja täytyy äänestää koska kansalaisvelvollisuushan se on (linkitettäviä juttuja olisi varmasti vielä kymmeniä lisää, mutta nämä muistin heittämällä). Mä kyllä kannatan äänestämistä, mutta tajuan jos ei halua ääntään yhdellekään puolueelle tällä hetkellä antaa. Että jos vaikka haluaa muutosta mutta ei ole tarpeeksi muutosintoista porukkaa jota äänestää. Tai mitä ikinä. Tai sanotaan että ymmärrän tietoisen äänestämättä jättämisen, mutta sellainen “oho en mää jaksa kävellä äänestyspaikalle”-äänestämättä jättäminen on vaan laiskaa. No takaisin asiaan.

Itsekin kävin vaaliuurnilla, annoin ääneni toisiksi parhaalle vaihtoehdolle. Miksen parhaalle? No koska sillä puolueella jota olisin halunnut äänestää, ei täällä vaalipiirissä ollut ehdokkaita. Että piti valita sitten toinen porukka. Harmi sinäänsä.

Sitten tuli vaalipäivä ja Keskusta meni ja voitti. Melkoisen odotetusti, koska opposition olisi nyt voinut ihan kuka tahansa veikata voittajaksi näissä vaaleissa edellisen neljän vuoden jälkeen. Mutta se mikä mua hämmentää ihan sikana, on se kauhea kauhistelu nyt sitten siitä kun Keskusta ja Perussuomalaiset veivät isot äänimäärät. Että kun ensin komennetaan äänestämään, ja sitten itketään kun no nyt ne äänesti mutta väärin. Krista Kososen kommentteja arvioidaan pitkin internettiä ja blogeissa pelätään että nyt sitten lähti kulttuurilta rahat. Koska joku meni ja äänestä PERSUJA. Eihän niitä nyt kukaan äänestä herran jumala. Nehän on kaikki nyt sitten ihan väärässä.

Että jos ensin potkitaan kaikki äänestämään, ei ehkä kannata yllättyä että jos ne kaikki eivät äänestäkään niinkun itse haluaisi.

 

Ennakkoäänestystunnelmissa

No nyt on sitten äänestetty. Mahduttiin jopa vankkureiden kanssa sisälle äänestysmestaan, ja päivän nuorimmat äänestäjätkin pääsivät kansalaisvaikuttamisen makuun. Tai no, nukkua posottivat vaan, eivätkä taida edes tietää että käytiin oikeen vaaliuurnilla.IMG_6501

Ehdokas löytyi Vihreiden listalta. Vihreät oli mun kakkosvaihtoehto puolueista, ja oli pakko äänestää niitä sitten koska RKPlla ei ollut ehdokkaita äänestyspiirissä. Mutta nyt on äänestetty sitten.

Ainiin! Ja lisäksi haluaisin lähettää kiitokset Mattopiiska-blogin Jennalle! Ilahdutuslahja tuli perille (ja toistaiseksi se on käytössä Veuhkalla halailuleluna), ja mulla on seuraavan bloggaajan ilahduttaminen tässä työn alla (kunhan vain keksin että millä ilahdutan) :)

Kenelle bloggari kirjoittaa?

Valtaosa bloggaajista sanoo aina kysyttäessä että kelle kirjoitat: “Itselleni kirjoitan.” Pohdin tätä yksi päivä kun Kristaliinan Puutalobaby-blogin kommenttiosiossa kyseltiin että haluaako bloggaaja rakentavaa kritiikkiä ja kommentteja vaiko mitäkö haluaa. Kristan vastauksen voitte käydä lukemassa kommenttiosiosta (siellä on myös muutakin tauhkaa, mutta tämä aihealue kiinnosti itseä eniten).

Tavallaanhan tää blogi on sellanen julkinen nettipäiväkirja. Mutta toisaalta, on kiva saada kommentteja. Ja jos haluaa kommentteja, niin silloinhan jo kirjoittaa muille, eikä itselleen. Monet pyytävät ja kyselevät että no mitäs postauksia te lukijat haluaisitte että kirjoitan, mitkä aiheet kiinnostavat. Jos bloggaajan tavoitteena (tai hän on jo) palkollisena jossain kirjoittamassa, lukijamäärät ja lukijat itsessään ovat jo paljon tärkeämmässä roolissa kuin vaikka mulle täällä omassa bloginurkassani. Jos kerran on tärkeää saada lukijamäärät kasvamaan tai pysymään samoina, silloinhan on osittain tärkeää myös pitää nämä lukijat tyytyväisinä. Ja jos nyt loogisesti ajatellaan, mitä isommaksi blogi kasvaa, sitä paremmin bloggaajalla menee. Jolloin tietenkin bloggaajan kannattaa toimia siten että kerää mahdollisimman monta uutta lukijaa menettämättä vanhoja. Toiset tekevät erilaisia “katsokaas mitä ostin, eiku en kerrokaan vielä, kerron huomenna”-postauksia, ja saavat lukijat tulemaan blogiin uudestaan. Toiset järjestävät erilaisia kilpailuja, toiset valitsevat mainokset siten että ne sopivat lukijoille. Mutta pohjalla on kuitenkin se että kyllä se bloggaaja haluaa miellyttää lukijaa.

Jos bloggaaja haluaa vuorovaikutusta lukijoidensa kanssa, hän yleensä vastailee kommentteihin. Jos kommentteja tulee satasataviissataa päivässä, vastaaminen voi hieman kestää, mutta eräskin suuren lukijamäärän omaava muotibloggari Suomesta vastaa kyllä kaikkiin kommentteihin (joskus myöhemmin kun aiemmin, mutta vastaa silti). On lukijana aika turhauttavaa kirjoittaa bloggarille kommentti tai pari, saamatta mitään vastareaktiota. Vähän kun tyhjille seinille huutelis. Se syö aika nopeasti kommentoinnin ilon, jos siihen omaan kommenttiin ei saa mitään vastausta.

Kun bloggari nousee blogimaailman portailla, blogit yleensä muuttuvat henkilökohtaisista vähän geneerisemmiksi. Toisille alkaa realisoitua että “noin moni tietää mun elämästä näin paljon” ja toisaalta menestyneet blogit saavat myös niitä yhteistyöjuttuja, joista sitte kirjoittavat. Ja ne taas puolestaa aiheuttavat vähän narinaa että miksi sää vaan mainostat, kirjoita niitä juttuja kun ennenkin mistä mä tykkäsin. Jolloin vedetään se bloggaajan-ei-tarvitse-miellyttää-lukijoitaan-kortti esille. No ei tarvi jos ei halua, mutta onhan se vähän tyhmää olla miellyttämättä. Kaikkia ei voi miellyttää ja jokainen blogi muuttuu ajan mittaan joka tapauksessa, joten tietyt lukijakatoamiset on vaan hyväksyttävä. Niinkun vaikka se että joku alkoi lukemaan mun blogia koska sinkkuwhine oli hauskaa, niin ei se sama tyyppi ehkä jaksa lukea näitä nykyisiä juttuja, vaan lukee jotain toista sinkkuwhineblogia.

Ja lopuksi vielä palautteesta. Kun kirjoittaa julkista blogia johon on vapaa kommenttimahdollisuus, sitoutuu ottamaan palautetta vastaan. Palautteen voi halutessaan kuitata sanoilla “kiitos palautteesta, hyvää päivän jatkoa” tai vaikka “olipa hyvä idea, sain heti postausajatuksen” tai “kiitos mutta tuo aihe ei kuulu tähän blogiin”. Blogin lukijat ovat blogin käyttäjiä, ja käyttäjiltä saa joskus todella hyviä kehitysideoita. Tietysti maailmaan mahtuu niitä “sä oot tyhmä”-kommentoijia, mutta bloggari voi vaikka vaan joutessaan julkaista tai siirtää suoraa roskakoriin tuollaiset asiattomuudet. Mutta joka tapauksessa, mun mielestä lukijalla on täysi oikeus antaa palautetta bloggarille niin halutessaan. Bloggaajan pitää silloin myös ottaa  palaute vastaan.

Se että toimiiko sitten niinkun palautteessa haluttiin, on eri juttu.

 

 

Kateudesta

Emmi kirjoitti omassa blogissaan kateudestaan muita bloggaajia kohtaan. Ja siis olenhan mäkin kateellinen niille menestyneille bloggaajille, jotka noin vaan saavat kutsuja portaaleihin ja mainostajat lähettää sitä sun tätä ja otetaan yhteyttä ja pyydetään mukaan. Koska ei mua kyllä pyydetä. Tietenkin ei pidä nyt unohtaa että eipä se kotoo kukaan tuu hakeen, mutta monesti on näissä blogijutuissa ollut vähän olo että sitä on päässyt katsomaan millaista leikkiä ne suositut leikkii ja odottaa vaan kämmenet hikisenä että kutsuiskohan ne mukaan. Mutta ei ne kutsu.

Ja siis myönnetään vaan että se oli yksi syy muuttaa omilleen. Täällä saa leikkiä mitä haluaa, eikä tarvi miettiä että “no miksi ton juttuja nyt nostetaan, miksei mun” tai “miksi toi sai nyt tollasen diilin, miksei kukaan muista mua”.

Mutta se siitä, blogimenestys on monesti työn lisäksi täysin tuurista kiinni, ja mun blogiin ei oo tuuri osunut. Eikä lottovoittokaan. Mistä päästään siihen mun isompaan kateuden kohteeseen. Nimittäin tyypit jotka voittaa lotossa. Mä haluisin että mulla olis yhtäkkiä sellanen kasa rahaa että voisin maksaa velkani pois, ostaa vanhan puutalon maalta ja perustaa oman firman. Ja elää niin että jos huvittaa lähteä viikoksi reissuun niin senkus lähtee.

Muita kateuden aiheita:

  • ihmiset, jotka ovat tosi hyvässä fyysisessä kunnossa (mää yritän, mutta ei sinne noin vaan pääse)
  • ihmiset, jotka voi herkutella miten paljon vaan haluavat ilman lihomista (ei varmaan tarvi selittää että mikä tässä kadehdituttaa)
  • ihmiset, jotka osaavat laulaa
  • ihmiset, jotka osaavat soittaa
  • ihmiset, jotka näyttävät hyviltä sillai täysin yrittämättä
  • oikeastaan vaihtelevasti aina joku porukka, joka osaa jotain mitä minä en, niin kadehdituttaa

Että siitä, muita kateellisia? :)

Bloglovin ja Blogilista

Tässä kun olen niin aina kaiken aallonharjalla ja ekana muistamassa kaikkea, niin muistin tässä että on olemassa myös Blogilista ja Bloglovin, joita jotkut ehkä käyttää. Bloglovinissa blogi löytyy tuolta linkin takaa ja Blogilistasta en sitten oikeen tiiäkään miten se blogi itselle napataan. Joku on sen sinne ilmottanut, mutta en nyt kuollaksenikaan löydä mitään tapaa millä sen saisin itselle muokattavaksi. Että jos joku tietää niin kertokaa heti :D

Hei vaan hei

Koska blogini juuri suurieleisesti siirtyi Lilystä tänne omalle nurkalle, niin on syytä ehkä ottaa lyhyt esittely kirjoittajasta. Siltä varalta, että joku joka ei ole blogia jo lukenut eksyy paikalle, 10 nopeaa faktaa.

  1. Blogi on ollut menossa mukana vuodesta 2007.
  2. Aloitin kirjoittelut wordpressissä, siirryin Lilyyn ja nyt siirryin tänne.
  3. Tykkään aloittaa uusia harrastuksia.
  4. Tykkään vähemmän jatkaa uusia harrastuksiani viikkoa pidempään.
  5. Neulominen on kivaa.
  6. Luistelu on kivampaa.
  7. Kuntosalikin on oikeastaan aika hauska.
  8. Mutta kaksostyttöjen kanssa hengailu voittaa mavettamisen milloin vain.
  9. En pidä tomaateista.
  10. Tykkään valittaa, vaikka en valitakaan niin kovin tosissaan ikinä. Mutta se on se varsinaissuomalainen valitus-ja-ei-ny-mun-takia-tarvi -geeni. Sille ei voi mitään.