mielipiteet |

Kaksostenpäivää tasaisesti kaikille!

Oon iloisesti myöhässä päivän verran tämän jutun kanssa, mutta ei se ole niin olennaista. Eilen vietettiin kaksostenpäivää, whoo! Juhlittiin sitä ei-mitenkään. Ehkä joskus tulevaisuudessa tästä voisi tehdä ihan oman juhlan, mutta nyt pikkutyypit on vaan liekeissä jos leikitään dubloilla. Joka päivä. Monta tuntia. Erilaisia listauksia siitä miten kivaa on kun on kaksoset oli eilen netti pullollaan, mutta näin perusnegana ihmisenä voisin listata vähän juttuja jotka on ongelmallisia ja joita en (kaikkia) osannut odottaa. Sanottakoon että kun kyseessä on esikoiset, niin ei mulla ollut mitään ennakko-odotuksia muutenkaan.

Mutta siihen listaan:

Kaikki on kallista, koska kaikki pitää hankkia tuplana. Tuplavaunut, tuplamäärä vaippoja, tuplamäärä vaatteita, tuplamäärä hoitomaksuja.
Tuplavankkurit ovat oikeasti leveät. Haaveilut siitä että olisi hengaillut kaupungilla pikkuputiikeissa jäivät aika lyhyiksi, sillä pelkkä bussiin mahtuminen tai junaan pääsy oli monesti ihan senteistä kiinni.
Huomion jakaminen kahdelle samaa tarvitsevalle on vaikeaa. Kun molempien pitää päästä juuri sillä sekunnilla syliin, ja tiedät että jos syliin ei pääse, huuto alkaa ensin monona ja yltyy kohta stereoksi ihan sympatia syistä, on parempi vaikka polttaa kastike pohjaan ja istua lattialle syliksi.
Väsyttää. Tuplana. Huudattaminen ei oikein toimi unikouluvinkkinä, sillä sitten se toinenkin herää ja huutaa. Ja siinähän sitten valvot molempien kanssa.
Uloslähtö on tuplasti hankalaa. Saat toiselle kamat päälle niin sillä aikaa toinen on jo ehtinyt riisua vaippaa myöden kaiken pois.
Monikin asia jää tekemättä, jos molemmat vanhemmat eivät pääse mukaan. Uimahallissa kahden pikkutypyn kanssa puljaaminen ei onnistu multa yksin, ainakaan kun typyt ovat vielä toistaiseksi mallia “korvat ovat vain koristeena”.
Ilo siitä, että lapsi nukkuu pitkään yleensä kumoutuu sillä, että se toinen ei halua.
Sama juttu siinä, kun toinen nukahtaa kun vaan sänkynsä näkee, niin se toinen haluaakin leikkiä vielä tunnin muina riekkoina, ja nostaa helvetillisen äläkän jos yrität edes vihjata että on ilta ja pitäisi nukkua.

Toisaalta kaikesta on ollut mahdollista selvitä. Tai sanotaan kun että ei ole erityisesti vaihtoehtona olla selviämättä, niin konstit ovat monet.

Pukemishommassa ydin on se, että tytöt osaavat istua eteisessä alimmalla portaalla ja odottavat vuoroaan. Ensin puetaan villahaalarit, sitten hanskat sun muut ja sitten haalarit. Ja ketkumaisesti ei vedetä niitä hanskoja hihoista ennen kun ollaan jo ulkona. Ja hanskat ennen pipoa, jotta pipon poisto päästä olisi edes hitaampaa.
Tuplavankkuriongelman ratkaisu oli tyytyä vaan vierailemaan ostoskeskuksissa ja sellaisissa, ja hyväksyä sinne kivaan kahvilaan ei nyt vaan pääse. Joskus taas pääsee.
Ruokaa voi tehdä edellisenä iltana, ja näin välttyy siltä pohjaanpalamisjutulta kun pitääkin olla täysiaikainen syli kahdelle.
Kaikki on kahtena, myös se ilo. Ja on hauska seurata mitä kaikkea tyypit oppivat tekemään kahdestaan. Toinen edellä, toinen perässä.

Onhan nyt noi ihan huippuja typyjä!

sanumaria 3rd February 2016 lapset, mielipiteet, oma elämä 5 Read more >

Kenen joukoissa seisot?

Mä en pidä positiivisista ihmisistä. Siis tiiättekö niistä hampaat-irvessä-kaikki-käänty-lopulta-hyväksi-ihmisistä. Niistä joiden mielestä ikinä ei saa sanoa mitään mikä ei ole YES WE CAN. Niistä joiden ainoa ratkaisu jokaiseen asiaan on vain ajatella positiivisesti. Niistä jotka sanoo että vain olemalla positiivinen, voi edetä elämässään. Niitä jotka hermostuu kun olet sitä mieltä että ihan aina se positiivisuus ei pelasta yksistään.

Toisaalta en myöskään tykkää ihmisistä, jotka ovat sellaisia mustia aukkoja. Jotka eivät ikinä tee mitään, jotka aina sanovat muille että ei onnistu.

Ongelma on vähän siinä, että en tunne näitä supernegatiivisia ihmisiä lainkaan. Vaikka naureskelen monesti itseolevani negatiivisuuden kuningatar, en kyllä oikeasti ole. Se on vain vitsi. Mutta näitä yltiöpositiivisia ihmisiä löytyy kyllä. Ja nekin voi melkeen jakaa kahteen ryhmään.

Ensimmäiseen ryhmään menevät sellaiset luontaisesti positiiviset ihmiset. Jotka eivät päivästä toiseen hoe miten tärkeää on olla positiivinen ja jaksa kertoa miten voit olla paljon parempi ihminen kun vain ajattelet positiiivisesti. Toiseen ryhmään menevät sitten ne, joiden pitää julistaa positiivisuuden ilosanomaa vaikka mikä olisi.

Mä tykkään realisteista. Sellasista ihmisistä jotka kyllä uskoo että hommat onnistuu, mutta jotka ymmärtää että aina ei ehkä onnistu. Ja osaavat sitten toimia suuntaamuuttavasti jos näyttää että alkuperäinen ajatus ei olekaan oikea ja toimiva. Sellainen ihminen on mahtavaa seuraa. Se näkee mahdollisuuksia ja esteitä, jotka ovat kierrettävissä. Mutta se ei tuputa eikä jankkaa positiivisuudesta kuin hullu saarnamies.

Mihin ryhmään kuulut? Kenen motivaatiolauseita postaat Instagrammiin?

sanumaria 13th January 2016 en ymmärrä ihmisiä, mielipiteet 0 Read more >

Ärsyttäviä juttuja

Jonossa ohittajat.
Se kun sushia on vielä jäljellä, mutta soijawasabisekoitus loppuu.
Kun junan lähtöminuutilla tulee korjattu lähtöaika tauluun, ja se uusi lähtöaika on juuri sen verran lähellä ettei ehdi hakemaan ärrältä kahvia.
Se, kun se uusi lähtöaika muuttuu vielä uusiksi, ja olisi ihan hyvin ehtinyt hakea sen kahvin.
Kun jääkaappiin on laitettu tyhjä maitotölkki.
Kun maustehyllystä löytyy kyllä kolme pussia viherpippuria, mutta grillimauste on loppu.
Tomaatit.
Ihmiset jotka eivät osaa ajaa (eli kaikki muut liikenteessäolijat paitsi minä).
Aamut.
Villasukan kantapää.
Parittomat sukat.
Se kun tekisi mieli ihan kauheasti suklaata, mutta jos haluaa laihtua olisi syytä jättää se suklaa ostamatta.
Se kun salivihko unohtuu kotiin.
Se kun unohtuu itse kotiin, eikä mene salille.

sanumaria 5th November 2015 höpöä, mielipiteet 4 Read more >

Nerokasta!

Joskus sitä törmää oikein suunnittelutyön helmiin. Yleensä niihin vähän rumempiin helmiin, niihin joita kukaan oikein ei edes haluaisi. Niinko vaikka se sähkölukko, jossa on käyttöliittymänä yksi (1) ledi. Ledi palaa punaisena, kun ovesta pääsee kulkemaan, ja vihreänä, kun ovi on lukossa. Arvatkaa rykiköö jokainen ovelle saapuva ihminen ovea auki vihreän palaessa? Vaikka loogisestihan vihreä indikoi että “olen valmis, näytä sitä kulkukorttia”. Daa, ette vaan tajuu.

Mutta sitten aina välillä tulee esiin näitä, että ooh, joku on jossain oikeasti miettinyt. Niinkon kun oot kahvilassa. Mihin se kassi pitäs pistää? Lattialle ei viitsis jos on pieni käsilaukku, eikä taas pöydälläkään oikein. Ja jos on kavereita niin naapurituolillekaan ei oikeen kehtaa. Mutta katsokaas!Ei tarvi enää miettiä! Tuostanuin! Nerokasta!

sanumaria 7th October 2015 höpöä, mielipiteet 0 Read more >

Filtterit, parasta mitä nykyaika tarjoaa

Ah. Sitä kun on jo yli 30-vuoden kunniakkaassa iässä, niin sitä ei näytä ihan niin siloposkiselta kun vaikka vuonna 1995. Tai 2001. Silloisilta ajoilta ei paljon kuvia omasta naamasta ole, kun en erityisesti halunnut olla kameran edellä, kaikilla oli filmikamerat, filmiä ei tuhlattu ja selfiet eivät olleet muodissa. Vuoden 1995 Sanumaria luultavasti pitäisi tämän päivän minua aivan pähkähulluna kun sohin ilmaan gesmillä (katsokaas kun ennen oli NMT-puhelimet ja GSM-puhelimet, niin jälkimmäinen oli luontevasti gesmi) ja ensinnäkin otan sillä kuvia. Saati että otan kuvia omasta pärstästä. Ja jaan ne nettiin. Blogin se tyyppi tajuaisi, mutta ei noita selfieitä.

Mutta takaisin niihin filttereihin. Niillä saa kyllä ihmeitä aikaan, ai että! Mua ei yhtään sureta myöntää että joka ikinen kuva jonka omasta naamastani nettiin pistän on jollain tavalla tuunattu. Joko on otettu 200 otosta joista yksi kelpaa, tai sitten on liito-oravan rohkeudella käytetty filtteriä toisen päälle. Pointtihan on kuitenkin pistää julki omasta mielestä kiva kuva. Niinkun vaikka tää:Alkuperäisessä ei oo mitään vikaa, mutta tykkään vaan tuosta enemmän. Ihan vaan siksi että toi filtteri tuo tohon sellaisen oman tunnelmansa. Ja silmäpussit ja rypyt katoo piiloon, se ei tietenkään haittaa.Jotenkin mulle tulee aina ihmetyksenä kun blogeissa alkaa kiertää näitä “tässä mun todellinen naama, oon real”-kamppanjoita. Ite en tasan osallistu, mää näytän kivammalta kun näyttää vähän filtteriä. Pitäs jostain ostaa sellanen filtterikalvo jonka vois virittää vaikka lippalakin lippaan niin olis sellanen oikeen elämän filtteri. Kun ei sitä voi kanssaihmisiä pienessä tuiterissakaan pyytää olemaan jatkuvasti Toinen mitä niissä kamppiksissa en vaan tajua on että mitä niitten on tarkoitus tehdä? Tarkoitus näyttää että hei kato oo sääki ilman meikkiä? Tarkoitus näyttää että oikeessa elämässä ihmiset ei näytä samalta kun muotilehdissä tai netissä? Mä en mitenkään haluu kieltää noita kamppanjoita, ja jos ne jotakuta auttaa niin hyvähän se on. Mutta en vaan keksi mitä iloa niistä on. Se että joku on ilman meikkiä ja ottaa siitä kuvan ei erityisesti saa mua tuntemaan itseäni mitenkään paremmaksi.

Ehkä juuri sen takia nää erilaiset “tässä minä olen”-kampanjat ei mulle resonoi lainkaan, kun mä en oleta että maailmassa olisi yhtään kuvaa julkaistu, jossa mallia/kohdetta ei pyrittäisi tavalla tai toisella saada näyttämään paremmalta (ja jätetään nyt se pahin photarointi tästä keskustelusta pois). Mainoskuvat ja muut ovat oikeastaan samanlaisia kun jos joku piirtäisi ne sarjakuvina, sen verran epätodellisia ne ovat. Huikaisevan kauniita, mutta en silti koe että mun pitäs näyttää siltä miltä joku Heidi Klum. Ihan vaan kun käy kunnallisessa uimahallissa tai vaikka kylpylässä tai salilla suihkussa tai uimarannalla niin kyllä ne mediapaineet katoo. Sitä vaan on kiva näyttää parhaalta mahdolliselta versiolta itsestään. Filttereillä. Mä oikeesti haluan IRL filtterit. Heti.

sanumaria 12th June 2015 blogimaailma, mielipiteet, oma elämä, pohdittua 0 Read more >

Rouskuva pala taivasta

Olen hapankorppuaddikti. Yritän vältellä hapankorppujen ostamista, koska sellainen jättipaketti kestää täällä ehkä tunnin. En voi ottaa yhtä korppua syömättä sataa. Että yritän vältellä, ja ostan sellaisia minipakkauksia.

Mutta nyt törmäsin johonkin, joka on parempaa kuin punaisessa paketissa olevat tutut hapankorput. Hyllyn reunalla känöttivät Oululaisten tummat hapankorput. Ihan sama mikä leipä on kyseessä, se on yleensä parempaa kuin se eitummaversio. Tämä pätee esimerkiksi Vaasan ruispaloissa. Ja näissä hapankorpuissa.

Niinkon hapankorppuja, mutta parempia! Voi elämä. Maistakaa. Mutta varokaa, kun avaatte paketin, siinä käy näin:

Taidan tästä lähteä kauppaan ostamaan uutta pakettia.

sanumaria 22nd May 2015 mielipiteet 0 Read more >

Suuri vaalipettymys

Minua niin jotenkin kovasti nauratti tässä vaalien tienoilla. Siis ei saisi, mutta nauratti silti. Ennen vaaleja Nata White Trash -blogista ilmoitti, että ei aio äänestää. Jutusta kohistiin aina Hesaria myöden ja 95% asiaan huomiota kiinnittäneistä oli kovasti sitä mieltä että kyllä on pakko kaikkien äänestää että jos et äänestä niin joku toinen äänestää sun puolesta ja äänestää väärin vielä!

Ennen vaaleja yhdestä sun toisesta blogista sai lukea siitä miten kaikkien pitää ja täytyy äänestää koska kansalaisvelvollisuushan se on (linkitettäviä juttuja olisi varmasti vielä kymmeniä lisää, mutta nämä muistin heittämällä). Mä kyllä kannatan äänestämistä, mutta tajuan jos ei halua ääntään yhdellekään puolueelle tällä hetkellä antaa. Että jos vaikka haluaa muutosta mutta ei ole tarpeeksi muutosintoista porukkaa jota äänestää. Tai mitä ikinä. Tai sanotaan että ymmärrän tietoisen äänestämättä jättämisen, mutta sellainen “oho en mää jaksa kävellä äänestyspaikalle”-äänestämättä jättäminen on vaan laiskaa. No takaisin asiaan.

Itsekin kävin vaaliuurnilla, annoin ääneni toisiksi parhaalle vaihtoehdolle. Miksen parhaalle? No koska sillä puolueella jota olisin halunnut äänestää, ei täällä vaalipiirissä ollut ehdokkaita. Että piti valita sitten toinen porukka. Harmi sinäänsä.

Sitten tuli vaalipäivä ja Keskusta meni ja voitti. Melkoisen odotetusti, koska opposition olisi nyt voinut ihan kuka tahansa veikata voittajaksi näissä vaaleissa edellisen neljän vuoden jälkeen. Mutta se mikä mua hämmentää ihan sikana, on se kauhea kauhistelu nyt sitten siitä kun Keskusta ja Perussuomalaiset veivät isot äänimäärät. Että kun ensin komennetaan äänestämään, ja sitten itketään kun no nyt ne äänesti mutta väärin. Krista Kososen kommentteja arvioidaan pitkin internettiä ja blogeissa pelätään että nyt sitten lähti kulttuurilta rahat. Koska joku meni ja äänestä PERSUJA. Eihän niitä nyt kukaan äänestä herran jumala. Nehän on kaikki nyt sitten ihan väärässä.

Että jos ensin potkitaan kaikki äänestämään, ei ehkä kannata yllättyä että jos ne kaikki eivät äänestäkään niinkun itse haluaisi.

sanumaria 23rd April 2015 blogimaailma, en ymmärrä ihmisiä, mielipiteet 2 Read more >

Kauneuden kaksinaismoralismi

Huippumallit ja mallit ovat kauniita, pitkiä ja hoikkia. Se on niiden työ. Niinkun F1-kuskit ajaa lujaa, se on niiden työ. Ja jostain syystä nyt sitten naiset ovat saaneet päähänsä että se meinaa että kaikkien pitää olla kauniita, pitkiä ja hoikkia. Jos itse ei ole, niin on jotenkin huonompi. Ihan ensinnäkin naiset, pfft. Et ole yhtään huonompi, olet sitten pitkä, lyhyt, hoikka, yksikätinen, sinisilmäinen tai mitä ikinä. Saatat olla erinäköinen kuin huippumalli, mutta kyllä se siitä. Muakin harmittaa enää ehkä vaan joka toinen viikko etten oo 19-vuotias ja 195cm pitkä.

On hyvä että kaikenkokoiset ja kaikenmuotoiset naiset tuntevat itsensä kauniiksi. Ei kaikki naiset kuitenkaan ole huippumalleja. Eikä kaikki miehet oo F1-kuskeja. Se mikä mua ihan älyttömästi riepoo on se, että kaikesta pitää tehdä ihmeellistä vastakkainasettelua. Tässä ote päivän Iltalehdestä.

Ja tässä oikeen video. Ihan oikeasti nyt. Jos kerran vituttaa että media tyrkyttää naiskauden ainoaksi kriteeriksi hoikkuutta, niin mitä ihmettä sitten on se että XL (ja ylöspäin) -kokoiset ulisevat että TÄLLAINEN ON OIKEA NAINEN. Kun jumalauta ne hoikat, pienikokoiset ja muut ovat ihan samalla tavalla naisia siinä missä XL, plussa- ja muun kokoiset naiset. Joo todellakin #imnoangel. Jos olisit, sulle maksettais ihan helvetisti rahaa ja esiintyisit biksuissa Victoria’s Secretin muotinäytöksessä.

Viimeksi kun tarkistin, sen että ootko nainen vai et, määritteli ihan muu asia kun kilomäärä. Tai tissien koko.

Voi jeesus oikeesti.

sanumaria 10th April 2015 en ymmärrä ihmisiä, mielipiteet 3 Read more >

Äänestyshommista

Ennakkoäänestyslaput polttelevat keittiön pöydällä, mutta kun en tiiä ketä pitäs äänestää. Tuntuu toivottomalta selata läpi loputtomia ehdokaslistoja ja tuijotella vaalimainoksia tienvarsilla. Jotkut tyypit tuntuvat ihan täyspäisiltä, mutta ovat väärässä puolueessa. Jotkut ovat ihan tyhjiä arpoja ja joistain ei vain ota selvää. Ylen sivuilta löytyvissä ehdokasesittelyissä parasta antia kyllä ovat ehdokkaiden kolme vaalilupausta. Tässä parhaat palat:

Teemu Lindroos (Piraattipuolue) on tavallaan kyllä asian ytimessä. Mutta ei tässä oikeastaan mitään luvata, paitsi että pidetään mitä luvataan. Mutta ei luvata.

Jarno Yltävän (Piraattipuolue) lupaukset sinäänsä ovat ihan hyvät, lyhyitä ja ytimekkäitä. Mutta Suomi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, ja jäin miettimään (kuten oikeastaan kaikkien kohdalla) että mitenkä näiden lupausten toteuttaminen sitten käytännössä toimii. Sympatiapisteet kuitenkin siitä että internet on sydäntä lähellä vapaa-ajalla.

SDP:n Sanna Marin ei lupaa, vaan haluaa. (Saman puolueen Marko Asell puolustaa ja Jussi-Pekka Ahonen tekee töitä. Mutta ei ne silti mitään myöskään lupaa.)

Tässä on mulle kyllä yksi iso ongelma. Nimittäin tuo “ihmisten välisten tulo- ja hyvinvointierojen kaventaminen”. Niinkon jos nyt mietitään että ok, hyvinvointieroja kavennetaan varmaankin sitten sosiaaliturvalla ja erilaisilla tukijutuilla. Mutta siinähän ne tuloerot sitten tasottuu samalla, kun toiset maksaa ja toiset saa. Näin kärjistettynä. En vaan tajua että miksi joku sanoo haluavansa eduskuntaan ja lupaavansa hoitaa niin että ihmisten välillä ei ole tuloeroja. Että se joka tekee minimin saa sen saman kun se joka tekee yli maksimin. Miksi omasta työstään ei saa hyötyä? En kyllä vaan tajua.

Kokoomuksen Pirkko Jartti on oppinut hashtagit. Lupaukset ovat sitten taas vähän sitä luokkaa että luvataan kaikille jotain että joku äänestää.

#lupauslupaus. Mutta luvataanko tässä nyt kaikille metabolinen oireyhtymä vai mitä?

Samasta puolueesta ponnistava Nea Lehmussaari on mun näkökulmasta kyllä melkoisen naiivi. Ja hyvä niin, ei parikymppisen kuulukaan vielä olla kovin paatunut.

Mutta ihan oikeasti, eduskuntaan pitäisi päästä koska päätöksiä ei tarvi hävetä sitten somessa? Ja olis kiva, jos me kaikki oltais tosi onnellisii. No mitäs, mää olisin onnellinen jos saisin 5ke käteen puhtaana joka kuukausi ilman että tarvis käydä töissä. Siitä sitten!

Äh, ei tästä tuu mitään. Onneksi on vielä aikaa etsiä ehdokas ja puolue, jotka eivät ihan älyttömästi ärsytä.

Screenshotit Yle.fi:n vaaligalleria.

sanumaria 9th April 2015 mielipiteet 2 Read more >

Sohjo, mene pois

Jotkut sääolosuhteet ovat vaan paskempia kun toiset. Ehkä eniten vihaan sellaista harmaata, kosteaa, pimeää ja vesisateista kurakeliä. Mutta hyvänä kakkosena tulee tämä tämmöinen keli:

Jäistä sohjoa, jäätä ja jään alle jäätynyttä hiekkaa. Ja sitten on noita jäästä vapaita kohtia, jotka herättävät jo mielikuvan siitä miten kivaa on tallata katuja kun ei oo sitä pirun jäätä. Voi irrota tätäkin leveempiä hymyä sitten kun jäät katoo, uskokaa pois.

sanumaria 25th February 2015 mielipiteet 0 Read more >