juoksu

Kas, blogitauko

Tosin, se ei liene kovin virallinen blogitauko, koska en julistanut asiaa etukäteen. Nyt vaan kävi niin että on ollut kaikkea muuta puuhattavaa (kaikkea tylsää, älkää siis kysykö että mitä muka tärkeempää), niin ikävä kyllä tämä juorunurkka on hieman kärsinyt sitten. Ensinnäkin oon viettänyt ihan liikaa aikaa hiusten parissa. Tai lähinnä pohtien että mitä j*****uta niille pitäs tehdä. Leikata? No ei. Värjätä? Ehkä. Jaksaa laittaa? Joo, mut en jaksa.

PicMonkey Collage

Miten muuten musta tuntuu että aikalailla puolen vuoden välein käyn tätä hiuskriisiä läpi? :D Ja tuun tänne valittaan aiheesta? Helpointahan toki olis vaan leikata, koska olenhan nykyään kilpajuoksija. Tai siis oon juossu kerran yhen kisan. Mut eikö se lasketa? Joskus viime syksynä kahvittelija taisi blogissaan huudella juoksuintoisia ihmisiä Turku City Runille, että mennäänhän porukalla vetään kymppi. Viime. Syksynä. No heti tossa 3 viikkoa ennen kisaa pääsin oikeen treenilenkeillekin asti. Parempi myöhään kuin ajoissa, vai miten se sanonta meni? Jotenkin tuossa juoksussa ei sellanen pohdinta mitenkään erityisemmin auta, tuli todettua. Maaliin pääsin, aika oli nopeampi kun mitä kuvittelin, jaksoin juosta (olin varustautunut ottamaan vitosen kääntöpaikalta taksin takaisin maaliin, mutta en ottanutkaan) ja oli jopa ihan kivaa! Ja mikä parasta, sain mitalin!

IMG_9774

Kymppi oli kyllä just sopivan motivoiva matka, ja tossa seiskan kohdalla vaikka tahti vähän hiipuikin tiesi kuitenkin jo että selviää urakasta. Lenkkiurakointi jatkuu tosin vieläkin, neljäs viikko kohta takana hölköttelyä. Aika hyvä putki vaikka itse sanonkin. Seuraava tavoite on lähinnä aina se että saa tehtyä sen seuraavan lenkin. Mutta on sekin tavoite!

Nii, mitäs vielä. Ei kait muuta kun että morjensta hei kaikki taas! Ja sori! Ens kerralla julistan blogitauon suurieleisesti alkaneeksi!

Kiirutta pittee

Tässä on ollut monenmoista. On siivousta, on puunausta, on neulontaa ja on Australian Mastercheffin tuijotusta. Ja lisäksi on näyttöjä, näyttöjä, näyttöjä. Pistettiin nimittäin asunto myyntiin ja lähettiin katteleen josko jostain löytyisi kiva. On pohdittu että hankitaan täysin rempattu, on välillä ajateltu että hankitaan sellainen missä kaikki pahat rempat olisi jo tehty, on pohdittu että no mitä jos tehäänkin kaikki ite. Ja kaikki siltä väliltä. Ai mitkä tarkat kriteerilistat missä? Enlight1

Enlight1(2)

Ihan kauhean vaikea päättää että millaisen talon sitä uskaltaisi ostaa, jos voisi ostaa (oma ei oo vielä myytynä niin ei ihan uskalla vielä). Mutta eiköhän se oo hyvä vaan kiertää ja katella. Yhteen taloon ihan rakastuinkin jo, mutta siinä olisi oikeasti kamalasti tekemistä. Niinkö ihan kaikki. Pihan vadelmapuskatkin pitäisi osata pistää kuntoon. Mutta kattotaan ny! Salaa toivon että joku ostaisi sen ensin niin ei tarvisi miettiä.Enlight1(5)Kaikkein vaikeinta on kyllä ihan oikeasti pitää tää nykyinen koti esittelykunnossa. Ootteko ite koskaan kokeilleet aamulla pukea sekä itsenne että kaksi tehotaaperoa, siivota viidessä minuutissa levitetyt legot kasaan, ja noin muutenkin koittaa saada sen kodin siistiksi, jotta siellä voidaan pitää esittely iltapäivästä? Mää oon. Ei oo helppoo.

Enlight1(4)

Onneksi on vati jossa on sitruunoita ja limejä (siis eikö jokaisessa kodissa AINA ole sitruunoita ja limejä ihan määrissä muuten vaan), rehuja keittiön pöydän päällä maljakossa (oli ehkä nerokkainta toi valkonen pöytäliina, se menee tohon vaan esittelyiden ajaksi, muuten siinä on riemunkirjava vahakangas) ja sohvatyynyt ojennuksessa. Kyllä se tästä, ja jos ei niin ei sekään ehkä oo maailmanloppu. Mikäs tässä ollessa, valmiissa maailmassa.

Asiasta toiseen. Kävin ehkä noin sadan vuoden tauon jälkeen juoksemassa ja sain pingottua (joku ilkeämielinen voisi sanoa että raahauduttua/lönköteltyä) kolme kilsaa. Sitten totesin että tää sujuu ihan jees, joten parempi alottaa rauhassa ja mennä vaikka torstaina uudelleen ja kokeilla neljää. Tarkotus olisi juosta toukokuussa 10km, joten kait tässä vielä ehtii. Nohevampi olisi varmaan aloittanut treenit esim. tammikuussa, mutta sillon oli kylmä ja pimee ja märkää. Ei sillon järkevät ihmiset pihalla juokse. Aattelin sillee tän homman että jos ei muuten niin taksilla pääsee aina maaliin, ei se tarvi kun parikytä euroo jemmattuna trikoisiin. Avot! Vai onko se jotenkin epäurheilullista jos käyttää taksia?

Juoksun jumalat ovat minua vastaan

Joka ikinen kerta, kun päätän että no nyt alan taas lenkkeillä, saan lenssun. Ja todennäköisyys että lenssusta selvittyä tekee yhtään mieli lähteä pistämään lenkkaria toisen eteen lähestyy aina nollaa. Aina.

Arvatkaa mitä?

Treenasin viikon juoksua ohjelman mukaan.

Sain lenssun.

Mielummin oon kipeenä ja katon Boomtownia ja Siltaa kun menisin lenkille.

Miksi ootte mua vastaan juoksun jumalat? Häh?

Juoksun tuskaa

Olen valittanut useasti miten tylsää ja kamalaa juoksu on. Ja jostain syystä silti välillä tulee mentyä lenkille, ja joskus haaveilin jopa puolimaratonista (se touhu jäi sitten kun polvet eivät kestäneet). Ehkä siksi että se on tavallaan helppo ja halpa harrastus, ja juoksunvihaajankin on välillä pakko miettiä miten kivaa on olla pihalla.IMG_6239

 

Mutta nyt ehkä (jyrkkä ehkä) löysin avustajan viemään tuskaa pois lenkin tylsyydeltä. Latasin Runtales-nimisen applikaation ja löin sen päälle kun lähdin matkaan. Ensimmäisenä mulle kerrottiin että mun nimi on Leroy ja juoksen pölyisellä aavikolla (katupöly loi siis autenttista tunnelmaa) ja käskettiin pitää game pace. Pitkin matkaa tuli sitten erilaisia syitä joko spurtata (vaikka karkuun sheriffiä) tai hiljentää (sillan ylitys). Spurtit olivat aina haasteita, ja sain suoritettua 5/8 haastetta matkan aikana. Oli kyllä sen verran hauska sovellus, että taidan testata uudelleenkin. Sitä en tiiä vielä oonko aina aavikolla juokseva Leroy, mutta sama sen väliä.Screen Shot 2015-03-21 at 20.03.14Mulla on ollut tässä jostain marraskuusta asti melkoinen juoksulukko päällä. Kävin silloin juoksemassa kympin ja sitten jotenkin en oo vaan halunnut juosta. Ja oon ollut toki aivan varma että en ees pysty enää ja en jaksa yhtään ja sehän olisi tosi noloa se. Ihan niinkun muita kiinnostaisi (tai ne ees huomais) että kattokaa nyt toi ei jaksa. No kuitenkin, nyt rohkaistuin ihan lenkkipolulle illan pimetessä ja juoksin 3,5 kilsaa 28 minuuttiin. Ei mikään päätä huimaava vauhti, mutta ei nyt mikään ihan etanatahtikaan (mulle).Screen Shot 2015-03-21 at 20.00.51Screen Shot 2015-03-21 at 20.01.28Pakko sanoa että Runtalesin mainosslogan kyllä on ihan toimiva, se muokkautui mun juoksutahtini mukaan ja ei nillittänyt että olipa lyhyt ja hidas lenkki, voiko tuota ees juoksemiseksi sanoakaan kuule lortto. Ja mun tekis mieli jo vähän mennä uuestaan. Ei tänään, mutta ehkä maanantaina. Ehkä.

Kuvakaappaukset www.runtales.com

Rahansäästövinkki

Helpoin tapa säästää määrissä rahaa on päättää että ei osta uusia vaatteita ennen kuin vanhat käyttövaatteet menee päälle. Lisäksi hyvä keino säästää on jättää lompakko kotiin kun käy kaupassa. Hillitsee yllättävän tehokkaasti shoppailua se.

Eilen onnistuin käymään Ideaparkissa siten että mulla meni nolla euroa rahaa. Ja olin siellä kuitenkin ainakin tunnin. Parhausihminen tarjosi kahvin ja hoiti shoppailun, niin mä sain vaan kahvitella ja katsella minivauvaa joka on NIIIN pieni kun onhan se melkeen puolet nuorempi kun mun Tinkersberg ja Taikersberg. IMG_5554

Konttausharjoitukset ovat edelleen käynnissä, ihan vielä ei päästä konttaamalla eteenpäin. Kun vaikka jalat toimisivatkin niin kädet eivät ihan vielä mene niinkuin pitäisi. Mutta eiköhän se tästä. Tutkittava elämänpiiri on laajentunut tehokkaasti olohuoneesta jo keittiöön ja eteiseenkin on tehty pieniä tutkimusmatkoja puuron voimalla.

Puuron voimalla mäkin kävin reippaasti taas lenkillä ja vesijuoksemassa tänään. Ihan hyvä yhdistelmä se, ja bonuksena kun menee arkipäivänä vesijuoksemaan päivällä niin kuulee kaikki pahimmat/parhaimmat mummojuorut. Puolessa tunnissa meni noin kolme ja puoli kilsaa (pururadalla, ei altaassa siis. Vesijuoksuhan on siitä kamalaa että vaikka miten yrität niin eteenpäin et pääse kovin vauhdikkaasti. Laskin tänään että 100m matkaan meni 5 minuuttia. Että ei mitään vauhdin hurmaa siinä). Pingoin taas Pispalaan ihan vaan siitä syystä että Pyynikintorilta lähtiessä pahin nousu on lämmittelykävelyn aikana ja lenkki loppuu alamäkeen.

IMG_5557Hetken harkitsin että olisin juossut tuosta raput alas ja tuon kadun päähän, mutta sitten terve järki voitti. Sillä olisihan ne pitänyt tulla ylöskin. Mutta jos vaikka lumien sulattua sitten?

Erinnäisten asioiden metsästystä

Tänään on ollut metsästyspäivä. Ihan ensimmäisenä metsästettiin kadonnutta seiskan herätystä. Tytöt nimittäin koisivat ihan täpöllä ysiin asti, ja heti sotkivat meidän hienon ruokarytmin. Aamupuuro tarjoillaan nimittäin keittiössä kello 8.00. Paitsi tänään, mutta ei se kait ole niin justiinsa. Kaikki muut ruokailut on napotettu melkein kellontarkasti kohdilleen, joten ei mitään hätiä tässä.

Toinen mitä metsästin tänään oli kadonnut vyötärö. Kävin ensin juoksemassa säälittävät puoli tuntia (tai jos tarkkoja ollaan niin juoksin 20min koska pitää se nyt lämmitellä) lenkkipolkua ja sitten polskin vesijuoksua perään kolme varttia. IMG_5514

Lenkkimaastot olivat vähän erilaiset kun yleensä tuosta vesijuoksusta johtuen, kävin Pispalan harjulla vähän touhottamassa. Tavoitteena on kesään mennessä löytää edes suuntaa-antavasti se vyötärö tai vaihtoehtoisesti jaksaa juosta kymppi.IMG_5520Hieman on hämmentynyt ilme lenkkeilijällä. Että tämänkö nyt pitäisi olla kivaa sitten häh. No ehkä se on kivaa kun kunto löytyy jostain. Lienee samassa paikassa kun se vyötärökin.

Ja sitten siihen kolmanteen asiaan, jota on tänäänkin etsitty. Nimittäin Fazerin popcornsuklaata. Mutta ei. Sain vinkinkin jo että Hervannan K-kaupassa olisi nähty tätä suklaata, mutta ei. Ongelmahan tässä on se että sen sijaan että poistuisin tyhjin käsin sieltä kaupasta etsintäreissun päätteeksi, ostan jotain muuta suklaata jota en ole vielä maistanut. Että kadonneen suklaan metsästys ja kadonneen vyötärön metsästys ovat nyt hetken hieman epäsynkassa. Mutta sitä popcornsuklaata on nyt jostain prkl löydyttävä, olisiko vinkkejä antaa Tampereen seudulle?