vaatehommia

Marimekkotyttö

Ny mä sen myönnän. Oon Marimekkotyttö. Oon oon. Vaikka en oo kuvataideope enkä kässänope enkä päikyntäti.IMG_8817

Marimekkotyttö

Että jos olisin tilanteessa, jossa saisin valita mistä putiikista blogilahjuksia ottaisin, valitsin Marimekon. Voisin vaikka tehdä kestokulutustestiä

  • paljonko vaatteen kangas kestää kahden villikon kiskomista
  • kuinka helposti kankaasta irtoaa erilaiset tahrat (esim. tänään on ruokana punajuuripiirasta, tiedän jo että punajuuri ei pysy vain lautasella-lusikassa-suussa, vaan sitä on taatusti myös mun vaatteilla)
  • kuinka monta kertaa viikossa lempimekon voi pestä ilman että se menee miksikään

Että tänne vaan tulemaan Marimekko!

Pikkutytöt on pikkutyttöjä

Meillä asuu pari aika hauskaa pikkutypykkää. Joo, puetaan niille hameita (joista Meuhka tykkää, Veuhka ei niinkään arvosta), annetaan niitten leikkiä autoilla tai duploilla tai mainoslehdillä tai paperikasseilla tai mitä nyt sitten haluavatkin milloinkin käyttää touhotuksen välineenä. Joskus ne näyttää tältä kun ne tohisee leikeissään:

IMG_8627

Ja sitten toisella kertaa, ne pöllii sun iltalaukun, tuulitakin ja kaulahuivin, ja homma näyttää tältä:IMG_8661En tiiä mistä ovat tollaset pousailut oppineet, enhän mää ikinä pousaile. Paitsi jos oon löytänyt kivan mekon. Niinkun vaikka tällasen, katsokee!

IMG_8639

Marimekon outletista löytyi just mulle hyvä mekko. Kelpasi reissata Helsingissä ja käydä treeneissä. Mutta siis noi tytöt. En tiiä mistä ne olivat keksineet että käsilaukkua kannetaan tollai käsivarrella ja että on kiva vetää mun tuulitakki päälle ja mennä pousailemaan peilin ääreen. Mutta olivat kyllä ihan tohkeissaan ja aivan ihania!

Mites muut, koska nää tällaset pousailut on teillä alkaneet? Oon ihan varma että poikalapset pousailee ihan samalla tavalla. Onko se joku 1,5v kun tajutaan että hei toi tyyppi peilissä niin se oon mää?

Shokkiuutinen: nainen viihtyi vaateostoksilla

Korviimme on kuulunut, että eräs pirkanmaallla vaikuttava yli 30-vuotias naisihminen on viimeisen kahden vuoden aikana ehtinyt kehittää valtavat vaateostoskammon.

“No se on ihan sama mitä riepua ostan, aina ne on sellai 75% kivoja ja 25% ei käy minkään kanssa yhteen. Ja farkkuja en löydä laikaan. Kattokaa nyt tätä mahaakin, ei tuu mitään. Onneks leggarit ja trikoot sentään menee päälle.”

Tilanne muuttui ratkaisevasti kuitenkin torstaina 26.11.2015. Pukukopissa nähtiin selfieiden ilotulitusta. Ja mistä tämä suuri riemu? No istuvista ja omannäköisistä vaatteista, joita Sokoksen pukeutumisneuvoja kantoi pukukoppiin. Tässä siis tuli voitettua ne suurimmat inhotuksen aiheet, mihin yleensä vaatekaupoilla törmää: a) rekistä ei tarttunut mukaan oikeaa kokoa, joten pitää hiipiä sovituskopista yleisön sekaan ja b) mitään kivaa ei löydy.

Hommahan meni siten, että ensin piti varata netistä aika pukeutumisneuvontaan. Seuraavaksi tuli puhelua takaisinpäin, jossa vähän kyselivät että mitä haluan, minkäslaista rättiä pitäs etsiä ja mistä jutuista pidän. Tämän perusteella sitten neuvoja meni ja etsi rekillisen sopivia vermeitä valmiiksi odottamaan ja itse vain hiihtelin paikalle.

Oli mekkoa, farkkua (vaikka en pyytänyt), paitoja ja asusteita. Olisin voinut shopata vaikka mitä etukäteen valituista jutuista, mutta joku tolkku oli tässäkin pidettävä. Mukaan lähti mekko, kaksi paitaa ja farkut. FARKUT. Heittämällä sopivat. Sinetöivät sen ajatuksen että miksi enää edes hoitaa ostoksia muuten kuin näin? Joku muu arpoo mikä mulle sopii ja sitten vielä katsoo että sopivat yhteen. Ai että.

29112015Ja siis noh. Mä en tykkää oikeestaan kun mustasta, sinisestä ja harmaasta. Että miksi sitä muita väreä suotta kokeilemaankaan? Ja marraskuuhan on tunnetusti sellaista väri-iloittelua muutenkin että ei parane kauheasti liiotella.

Voin kyllä suositella todella lämpimästi tuota pukeutumisneuvontaa. Sain shopattua uusia vaatteita joissa on kiva olla ja jotka sopivat yhteen muun vaatevaraston kanssa. Seuraavalla kerralla vaan soittelen että moi mää tulisin taas, ja pukeutumisneuvoja hoitaa loput! Ihan parasta!

Erinnäisiä puuhia

Alkaa olla turuilla ja toreilla jo rauhallista, kun koulutkin on alkaneet ja suurin osa ihmisistä taas töissä. Yksi asia ei ehkä taida muuttua, jonottamisen pakko Jörn’s Döner -ruokakojuun Laukontorilla. Mutta mikäs tässä jonotellessa kun aikaa on vaikka muille jakaa ja kaverikin löytyi paikalle ettei yksin tarvinnut jonotella.IMG_7487Järkevät hinnat, nopea palvelu ja ihan todella hyvä ruoka, ehkä siksi paikkaan on koko ajan jono. Jotenkin hassua että vieressä on ihan huippuhyviä hodareita (oon maistanut) joita tekee 4 vuodenaikaa, mutta kaikki himoitsevat nyt tässä näitä dönereitä. Tuli ihan huono omatunto jonottaa, mutta ruuan jälkeen ei antanut maha periksi enää hodarille. Tai Tom&Crillin herkuille. On se vaikeaa tämä länkkärin elämä joskus. Festariviikonloppunakin ihmisen vaikeimpia ongelmia oli että mennäkö pallomereen vai kaljakellumaan aurinkoiselle joelle.IMG_7488No mutta takaisin asiaan. Piti jorista että mitäs tässä on nyt kaikkea puuhattu. Sen lisäksi että oon juossut kaunistautumassa kampaajalla ja ripsihuollossa, oon myös ehtinyt käydä kahdessa työhaastattelussa, kahdesti salilla, kahdesti jäällä, niitä mattojakin pesin tosiaan, kerran ajattelin että joogaan mutta en sitten joogannut, neuloin villatakin hihan lähes valmiiksi, tuijottelin Netflixistä New Tricksiä (Ryhmä Pullman) ja kävin shoppailemassa aitaa.IMG_7490Meidän Team “Jaa kato tuollakin on kiviä/käpyjä/mitä tahansa” alkaa olla siinä pisteessä että tuo oma minipiha ei riitä, joten se on syytä ehkä aidoittaa. Niin voi ihan ilman kamalaa stressiä olla pihallakin. Stressistä tuli mieleen, en oo vielä ehtinyt oikeen stressaamaan päivähoidon aloitusta. Kenelleköhän meistä se tulee olemaan vaikeinta? Minun vauvat menee päivähoitoon, eihän vauvat semmoista tee? Vaikka olisi kuinka hienot kerhotossutkin.IMG_7493Löysin nuo hienot tossut Miraakkelista Tampereelta. Ja ihan vinkkinä monikkoperheyhdistyksen jäsenille, kun ostaa kaksi samaa tuotetta saa 20% alennusta! Niin ja kirpparipöydästäkin saa alennusta Old’n’Golden-kirppikseltä. Huomasin tämän kun kävin varaamassa pöytää ja jäin jutulle omistajan kanssa. Hällä oli kaksospojat, ehkä siis tulevat sulhoehdokkaat? No mutta kuitenkin, tarvis varmaan kaivaa se alennuslista esille että mistäs tuplien kanssa saa alee. Epäilen että Allsaints.com tai Converse.com eivät oo listalla. Eikä Marimekko.

Marimekosta tuli mieleen että musta on tulossa ihan marimekkomuija. En vaan voi sille mitään että ne vaatteet alkaa näyttää kivoilta. Ehkä se on se ikä, tai joku salainen taipumus olla kuviksenope. IMG_7469Mut kuin hieno! Ei pose, tai ilme, mut mekko!

Päivän mekko

Myönnetään. Käytän yhä (kuten ysärillä) mekkoja housujen kanssa. Eilen hiihtelin samassa mekossa ihan sukkahousuihin yhdistettynä, mutta tänään oli niin kylmä että vedin tylysti vaan farkut jalkaan. Mutta mekko oli se olennaisin juttu tässä. Löysin Tampereen Taito Shopista mekon, joka myyjien mukaan oli kokonaan suomalaista (eritoten pirkanmaalaista) työtä. Kangasta myöden. Kyseessä on Riiminka Design -merkin mekko, joka on tarpeeksi rento mennääkseen joka päivä missä vaan menossa, mutta myös sopivan särmä tarvittaessa vähän asiallisempaankin menoon.Enlight1Muutakin tuolta voisi löytyä mitä hankkia, mutta mennään nyt toistaiseksi tällä mekolla. Nää päivänasujutut jos kiinnostaa, niin avauduin just #momfie-blogissa siitä miten jakut on vaikeita. Että jos kiinnostaa.

Mekkouutisia

Perustin sunnuntaina tänne meille kotiin mekkotehtaan. Hain oikein hienot viskoosit kangaskaupasta ja aloin innolla tekemään mekkoa. No lopputuloshan näytti päältä lähinnä siltä että olen karannut jostain hoitolasta ja ainoa vaate oli jonkun uskonnollisen lahkon lahjoittama epämääräinen kolttu. Ymmärrätte varmaan että mekosta ei todellakaan ole kuvia. Sisuunnuin kuitenkin sillä kertakaikkiaan halusin uuden mekon. Kangaslaatikossa oli kuitenkin tarpeeksi iso kangas tarjolla, ja päätin ottaa sen käyttöön. Kankaasta oli tarkoitus tehdä tyttösille juttuja, mutta nyt kävi sitten näin.

IMG_6443

Ei tullut tytöille housuja, tuli mulle mekko! Jossa on busseja! Pakko tilata lisää myös Noshilta tuota kangasta, se on vaan niin mukavan tuntustakin.

19052015

Lisäksi olen käynyt oikeen Helsingissä asti. Ja viihdytin itseäni toki ottamalla kuvia omasta pärstästä maisemien sijaan. Paluumatkalla muistin miksi en ole junamatkailun erityisfani. Tai bussimatkailun. Ainakaan jos olen unohtanut kuulokkeet kotiin, enkä voi vaientaa ympäristöä. Mikään nimittäin ei syö naista niin paljon kuin se, että joku pässi mäyssyttää purkkaa tai ruokaa siinä ihan vieressä. Voi elämä että se on ärsyttävää. Se ruoka ei vaan maistu yhtään paremmalta, vaikka sen söisi suu kiinni. Ihmiset! Argh!

Huono naamapäivä

Tiiättekö kun joskus on sellainen päivä että vaikka periaatteessa mikään ei oo toisin, kun univelan määräkin on tasainen ja edellisenä iltanakaan ei mennyt ihan aamutunneille, mutta silti on vaan huono naamapäivä? Mulle iski sellainen wappupäiväksi, mikä oli vähän kurjaa. Mutta toisaalta oli hyvä päivävalinta, koska vähintään joka toisella vastaantulijalla oli wapputurvotus tai jonkunlainen wappunaamari, niin sulauduin hyvin porukkaan mukaan. Wappuna oltiin kaverin tupareissa, ja oli kyllä tosi kivaa. Tupa oli täynnä tuttuja ja erinomaisen hyvää ruokaa (vieläkin nään unta siitä tapenadesta, mikä ei kyllä mun dieetin kannalta oo hyvä. Voidaan palata siihen dieettiin ihan omassa postauksessaan, se nimittäin menee ihan päin helkuttia se…) Wappuaattona oli hyvä naamapäivä ja hyvä vaatepäivä, mutta huono kuvauspäivä. En kyllä malta odottaa sitä uutta puhelinta, en pääse edes Instragrammiin tällä hetkellä.WP_20150430_005Meillä oli siitä jännä wappu että oltiin ihan hotellissa asti yötä. Illan toistuvin puheenaihe olikin yllättäen “olispa hotelliaamupalalla pekonia”. Ei muuten ollut, että siitä miinusta Hämeenpuiston Cumulukselle. Mustaa makkaraa olis ollut, mutta ei pekonia. Tytöt oli kotona, jätettiin niille nakkeja ja perunalastuja niin ne pärjäs ihan hyvin. No ei kait, tyttöjen isovanhemmat piti tytöistä huolta ja me palattiin kotio sitten wappupäivänä kuitenkin.

Huonosta naamapäivästä oli kivaa, ja pääsin noin vuoden tauon jälkeen syömään Bar Burritoonkin herkkuja! Ai että oli hyvää. Olisin ottanut annoksesta tietty kuvan, jos en olis ahneuspäissäni syönyt sitä heti. Mitäs mää sanoin siitä dieetistä ja sen epäonnistumisesta? WP_20150501_001Onneksi voi aina naamapäiväongelmia hämätä tollasella puhekuplalla ja mopsipaidalla. Works everytime!

Mutta nyt sitten! Onko kukaan poistanut kotimenetelmin onnistuneesti väriä tukasta? Semipermanentin värin vissiin voi saada irtomaan shampoolla ja c-vitamiinilla, tietääkö joku toimiiko vai leikinkö koekaniinia?

Onkohan nyt varmasti

…tarpeeksi vetoremmejä mukana salilla?WP_20150503_007Toisaalta on tietty hyvä että on yhdet kassissa jos vaikka ei millään jaksakaan nostaa vaan yksillä remmeillä. Mavepainot alkaa hätyytellä 70kg rajapyykkiä niin alkaa ote lipsua, muutenhan tietty mitään remmejä käytetä. Mutta oon aatellut että treeni on tehokkaampaa kun se tanko painoinen nousee lattiasta eikä vaan lipsahda sormista heti takaisin lattialle. Kommenttiboksissa voi kertoa jos on asiasta eriävä mielipide.

Jotenkin kauhean jännää tässä nyt se, että kahden viikon päästä pääsee tekemään sarjaa sillä seittemällä kympillä. Tai kuka mua nyt estää tekemästä vaikka heti huomenna niin, mutta ajattelin kerrankin sitkoisesti seurata ohjelmaa enkä vaan tehdä mitä lystää. Tässä 5×5-setissä nämä sarjapainot menevät jotakuinkin siten että joka kolmas viikko hätyytellään uusia isoimpia lukuja, ja sitten palataan painoissa kaksi viikkoa taaksepäin. Sitten natkutetaan niitä ns. jo tuttuja painoja ja taas kolmannella viikolla päästään kokeilemaan että meniskö vielä vähän enemmän. Ja joka kerta on tähän asti mennyt, 6 viikkoa vielä jäljellä eli kaksi korotuskierrosta.

Treeneistä puheenollen, niin en oo ihan kauheesti enää shoppaillut treenikamojakaan. Johtuu kyllä ehkä siitä että en kulje joka päivä treenivaatekaupan ohi (tai siis kun sanon ohi niin tarkoitan että ovesta sisään), eikä niikään siitä etteikö niitä kamoja tarvitsisi. Mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi tilata uudet treenitossut, ja tietty piti heti ottaa täysin epäedustava kuva niistä. Uskokaa pois, ne on ihan hienot kuitenkin. WP_20150503_006Kuvan suttuisuus johtuu siitä että mulla on nyt parisen viikkoa käytössä (toivottavasti siis enää vain viikko) miehen vanha Lumia-luuri. Eräät pikkuihmiset ovat saattaneet hieman käpälöidä linssiä ja ihan kauheen teräviä kuvia ei enää saa. Töihinpaluu tarkoittaa myös uutta puhelinta, se pistettiin tilaukseen tuossa joku aika sitten (ja hauskana kuriositeettina vartti tilauksen jälkeen se vanha puhelin lahosi) ja viikon päästä meen taas töihin ja saan uuden puhelimen! Josko vaikka pitäisi pienet käpälät siitä puhelimesta erossa sitten. Saakohan tohon Lumiaan Kikattava Kakkiainen -pelin? Se on ihan huikee! En tiiä mitä lapset siitä tykkää mutta ite tulee aina hyvälle tuulelle siitä :)

Samikset

Kävin eilen semisti taas masentumassa vaatekaupoilla. Mutta löysin kuin löysinkin farkut jotka meni jalkaan. Jos siis lasketaan farkuiksi sellaiset housut joissa on enemmän joustoa kun mun luistelutrikoissa. Lohdutukseksi löysin myös hienon paidan. Vasta kotona tajusin miksi se oli niin hieno mun mielestä (sen lisäksi että siinä on siis myös mopsi).OLYMPUS DIGITAL CAMERASamikset!