lapset

Ei kaksi, vaan neljä

Villasukkien neulonta on periaatteessa tosi kivaa. Suht nopea projekti (ellei tee jotain jättisukkia), edistyy näkyvästi ja mielenkiinto ei lopu kesken. Paitsi kun pitää tehdä se toinen sukka(tm). Oon kuullut että jotkut tekee vain parittomia sukkia ja käyttävät niitä sitten iloisesti ristiin, ja toiset tekevät looppaamalla kaksi kerrallaan. Mutta entäs jos pitää tehdä useampi pari samanlaisia?

img_0863

Sukkia voi neuloa kun odottaa autoa hylättäväksi katsastuksessa.

img_0866

Sukkia voi neuloa töissä palaverissa. No ei kaikissa, mutta joissain vapaammissa miiteissä.

img_0873

Sukkia voi neuloa Merleton mahtavassa neuleillassa (kiitos neulojatyypit, oli tosi kivaa!).

Puuh. Sukat on valmiit ja tajusin että tein niistä melko naftit. Eli sama homma on taas kohta edessä.

Kala ja possu

Lähettiin Korkeasaareen, ja Veuhka ilmoitti että haluaa nähdä kalan ja possun. Eli oikeestaan olis voitu mennä johonki kotieläinpuistoonkin, mutta mentiin nyt oikeen etelän lomalle. Päivä oli melkoisen kuuma, mutta rannikolla on se hyvä puoli että tuuli viilentää aina mukavasti. Heinäkuun loppu ei ehkä oo paras aika mennä katsomaan elukoita, jotka lähinnä makaavat paikoillaan koska on kuuma, ja leikkivät lahnoja. Mutta päivä oli tosi kiva, nähtiin karhuja, nukkuvia kissaelukoita, peuroja ja kenguruita ja kameleita ja ties mitä muita. Villisika meni possusta ja jälkikasvukin oli tyytyväistä väkeä. Malttoivat ottaa päiväunet vasta kun lähdettiin kävelemään koti parkkipaikkaa.

Meillä oli päivän ohjelmassa muutakin kuin elukoiden katselua ja jätskin syömistä, vietiin iso kasa vanhoja lastenvaatteita Helsinkiin jatkokäyttöön, annettiin meille annettu pinnasänky eteenpäin ja haluttiin hengata kavereiden kanssa. Ja siis mikäpä parempaa kuin ne elukat ja syömishommat. Syömishommiksi valikoitui pitsa. Ja voi veljet mikä pitsa se oli! Ohuen ohut pohja, sopivasti täytteitä ja täydellinen koko.

IMG_0514

Juuri sopiva koko neljälle aikuiselle ja kahdelle taaperolle. Kaikki meni! Suosittelen lämpimästi Helsingin Siilitiellä sijaitsevaa Siilinpesää. Viereen pääsee metrolla!

Keittiöapulaiset

Kotiin tullessa tuossa oli sellaiset pari kuukautta kun mikään ei oikein sujunut. Tytöillä oli kauhea nälkä, ja jos siinä aloit sitten kokkaamaan muuta kuin paistinpannulla pinaattilettuja, huuto oli korvia riipivä. Tilanne rauhottui kun tyttöjä alkoi kiinnostaa kokkaaminen. Nyt tehdään porukalla sapuskat. Tytöt kolistelevat tyytyväisenä keppojaan ja tekevät maissnaksu-porkkana-mitäikinä-sekoituksiaan, ja mää saan sillä aikaa väsättyä jotain sapuskaa.

IMG_9257

Tässä kokataan talkmuruja, sokeria ja basilikaa. Kivaa kun on apulaisia, mutta toisaalta tää meinaa että kohta en saa enää kaapia kulhosta kakkutaikinaa :( Ehkä olis kakuntekoajaksi aina syytä lähettää kaikki muut tyypit pihalle! Talvella ei tarvi mainita kun pulkka ja tytöt on eteisessä repimässä haalareita päälleen.

IMG_9215

Ihme kyllä, noille ei tuu ees riitaa (vielä) samassa pulkassa istumisesta. Vaikka on niille kyllä ihan omatkin pulkat, joilla on menty aamulla päiväkotiin. Mikä ei oo ehkä helpoin valinta, koska päiväkodin pihassa tulee aina kauhea kriisi kun pitää nousta pulkasta pois.

Ei sillä että en ehtis kirjottaa

“Kirjotatsä vielä blogia?”

“Ei, mää laiminlyön sitä.”

“Aijaa, siinä sää oot kyllä tosi hyvä.”

Tässä on nyt ollu niinsanotusti kaikennäköstä, ettei oo ehtinyt oikeen ees miettiä että mitäs tässä tänne kirjottelis. Jotain aihioita pyörii mielessä, ja kuulkaa oon ihan tehny paperille muistiinpanojakin että tässäpä hyvä idea pistän talteen. Ainoo vaan että ne muistiinpanot on sellaisia “tässä tosi hyvä idea, muista se parkkipaikkahomma”. Jaa niin mikä parkkipaikkahomma? :D

No mutta. Nyt sentään on bubbling under se tukkapostaus, eli miten käy kun hylkää hiusten harjaamisen. Mitään sen isompia rastoja ei oo vielä tullut, takkuja kylläkin. Toisaalta tää tuntuu vähän huijaukselta kun en normaalistikaan joka päivä oo jaksanut harjaa ettiä. Mutta saatte välikuvan aiheesta. IMG_9187Jotain outoa kiharahommaa on menossa yhdessä kohtaa takana päätä, mutta edessä sitten ei lainkaan. Ota tuostakin sitten selko… Sitä muuten tuntee itsensä todella fiksuksi kun duunin vessassa koittaa aamuseiskalta ottaa itestään selfieitä. Siinä käy mielessä sellasia ajatuksia kun

“voiskohan sitä elämällään tehä muutakin”

“miksi mä oon täällä jo seiskalta”

“unohdinko sateenvarjon bussiin”

“kauheet harakkakädet, miksen osaa ottaa kuvaa missä olis kädet nätisti”

“on mulla ja harrastukset”

Kaiken tämän vessapohdiskelun lisäksi on kyllä tehty muutakin. On tehty lumikakkuja, kuunneltu Fröbelin Palikoita (meikäpä tietää missä milläkin hetkellä on pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat), etitty Muumeja YouTubesta ja epäonnistuttu, Muumien sijaan katottu monta monta jaksoa Late Lammasta (mää katon, lapset tykkää vaan alkutunnarista) ja mitäs muuta. Mietitty että ainii salilla pitäs käyä, muttako ei huvittas sitte pätkääkään. Ja väliin on sitten jääny.

IMG_9201Ollaan hengattu muina vauvoina sohvalla (vähänkö oon ovela, molemmilla on omat kaukosäätimet, eivätkä ne kummatkaan toimi, muahahahahahah). Ollaan Possun kanssa vahdittu pihaleikkejä.IMG_9196

Ollaan käyty lomalla Naantalissa syömässä viinirypäleitä ja ollaan myöskin hoidettu kotosalla pientä joka meni ja hävisi tappeluksessa ovenkarmille. IMG_9170IMG_9176

Älkää antako hymyn pettää, näkisittepä sen ovenkarmin! Katu-uskottava räppäripipo ja Nalle Puh-huppari vauvan omat valinnat. Uskotteko jos sanon että tuli huuto kun yritin kääntää tuon pipon tupsun taaksepäin? Huhheijaa, meillä on vissiin joku tahtoikä menossa. Eiku mikä uhmaikä se olikaan. Kuitenkin näitä hetkiä mistä puhuttiin silloin kun vauvat oli ihan minejä ja nukkuivat kiltisti kolmet päiväunet, niin oltiin että “OOTA VAAN KUN TULEE SE UHMAIKÄ”. No ihan kivasti tässä menee, siinähän tahtovat kaikennäköistä. Joskus saavat joskus eivät. Ei oo kielletty kokoomasta dubloja laatikkoon.. :D

Kaksostenpäivää tasaisesti kaikille!

Oon iloisesti myöhässä päivän verran tämän jutun kanssa, mutta ei se ole niin olennaista. Eilen vietettiin kaksostenpäivää, whoo! Juhlittiin sitä ei-mitenkään. Ehkä joskus tulevaisuudessa tästä voisi tehdä ihan oman juhlan, mutta nyt pikkutyypit on vaan liekeissä jos leikitään dubloilla. Joka päivä. Monta tuntia. Erilaisia listauksia siitä miten kivaa on kun on kaksoset oli eilen netti pullollaan, mutta näin perusnegana ihmisenä voisin listata vähän juttuja jotka on ongelmallisia ja joita en (kaikkia) osannut odottaa. Sanottakoon että kun kyseessä on esikoiset, niin ei mulla ollut mitään ennakko-odotuksia muutenkaan.
D397654F-2D2C-4155-BD86-6998A14D0903

Mutta siihen listaan:
  • Kaikki on kallista, koska kaikki pitää hankkia tuplana. Tuplavaunut, tuplamäärä vaippoja, tuplamäärä vaatteita, tuplamäärä hoitomaksuja.
  • Tuplavankkurit ovat oikeasti leveät. Haaveilut siitä että olisi hengaillut kaupungilla pikkuputiikeissa jäivät aika lyhyiksi, sillä pelkkä bussiin mahtuminen tai junaan pääsy oli monesti ihan senteistä kiinni.
  • Huomion jakaminen kahdelle samaa tarvitsevalle on vaikeaa. Kun molempien pitää päästä juuri sillä sekunnilla syliin, ja tiedät että jos syliin ei pääse, huuto alkaa ensin monona ja yltyy kohta stereoksi ihan sympatia syistä, on parempi vaikka polttaa kastike pohjaan ja istua lattialle syliksi.
  • Väsyttää. Tuplana. Huudattaminen ei oikein toimi unikouluvinkkinä, sillä sitten se toinenkin herää ja huutaa. Ja siinähän sitten valvot molempien kanssa.
  • Uloslähtö on tuplasti hankalaa. Saat toiselle kamat päälle niin sillä aikaa toinen on jo ehtinyt riisua vaippaa myöden kaiken pois.
  • Monikin asia jää tekemättä, jos molemmat vanhemmat eivät pääse mukaan. Uimahallissa kahden pikkutypyn kanssa puljaaminen ei onnistu multa yksin, ainakaan kun typyt ovat vielä toistaiseksi mallia “korvat ovat vain koristeena”.
  • Ilo siitä, että lapsi nukkuu pitkään yleensä kumoutuu sillä, että se toinen ei halua.
  • Sama juttu siinä, kun toinen nukahtaa kun vaan sänkynsä näkee, niin se toinen haluaakin leikkiä vielä tunnin muina riekkoina, ja nostaa helvetillisen äläkän jos yrität edes vihjata että on ilta ja pitäisi nukkua.
12C2978F-6DDF-4409-849E-DE1113E76995
Toisaalta kaikesta on ollut mahdollista selvitä. Tai sanotaan kun että ei ole erityisesti vaihtoehtona olla selviämättä, niin konstit ovat monet.
  • Pukemishommassa ydin on se, että tytöt osaavat istua eteisessä alimmalla portaalla ja odottavat vuoroaan. Ensin puetaan villahaalarit, sitten hanskat sun muut ja sitten haalarit. Ja ketkumaisesti ei vedetä niitä hanskoja hihoista ennen kun ollaan jo ulkona. Ja hanskat ennen pipoa, jotta pipon poisto päästä olisi edes hitaampaa.
  • Tuplavankkuriongelman ratkaisu oli tyytyä vaan vierailemaan ostoskeskuksissa ja sellaisissa, ja hyväksyä sinne kivaan kahvilaan ei nyt vaan pääse. Joskus taas pääsee.
  • Ruokaa voi tehdä edellisenä iltana, ja näin välttyy siltä pohjaanpalamisjutulta kun pitääkin olla täysiaikainen syli kahdelle.
  • Kaikki on kahtena, myös se ilo. Ja on hauska seurata mitä kaikkea tyypit oppivat tekemään kahdestaan. Toinen edellä, toinen perässä.
F9796844-1969-48AF-88D6-0083F6F049EBOnhan nyt noi ihan huippuja typyjä!

Päivitetty versio ravintolakäynnistä

Sellainen perusravintolareissu (syömispuolenhommat) menee aina suurinpiirtein samalla kaavalla:

  • keksitään, että mennään ravintolaan
  • sovitaan aika ja paikka
  • valitaan paikka parhaan ruuan mukaan
  • mennään syömään
  • syödään
  • maksetaan
  • lähdetään.

Nyt homma meneekin ihan eri kaavalla.

  • arvotaan että voidaanko me mennä syömään vai meneekö sitten iltapuurohingut vai mitä ikinä
  • valitaan ravinteli esim. seuraavin perustein: siellä ei ole liikaa romanttisella illallisella olevia pareja, sinne pääsee ovesta tuplavankkureilla, tuplavankkurit eivät ole kaiken kansan tiellä kun ne jää pöydän ääreen, ravintolassa on/lähettyvillä on hoitopaikka vauvoille
  • yritetään päästä ravinteliin sellaisena aikana, kun siellä ei ole valtavaa ruuhkaa, jotta ei aiheuteta liikaa hämminkiä
  • pukeutumisrumban jälkeen autoon, autosta pihalle, “elä nyt hei ota sitä sukkaa pois, kengät voit ottaa, ja pipon”-samban jälkeen siirrytään “voi hyvää päivää nyt se viipottaa jo tuolla, koska se oppi karkaamaan vaunuista, missä se toinen on”-jiveen
  • ehkä päästään ravinteliin
  • tilataan ruuat, ja viihdytetään tenavia jotta ne eivät karkaisi pöydästä juoksemaan tarjoilijoiden jalkoihin ruokaa odotellessa (tässä toimii hyvin esim. vesilasi ja pilli)

ravintelissa

  • Sitten tulee ruoka, ja yritetään arpoa että syökö ne tenavat muutakin kuin ketsuppia ja voiko niille ylipäätään antaa ketsuppia, ja tullaan tulokseen että no ei ne syö sitä kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään niin voisi kyllä antaa.

IMG_8981

  • Käydään keskustelua “voisit hei maistaa tuota pihviä, se on aika hyvää. ai syöt vaan sitä purilaisen kantta, no syö sitten jos se maistuu”.
  • Maksetaan, siivotaan suurimmat pöydältä ja häivytään paikalta, koska pienihmisillä menee hermot ja pakko päästä leikkipaikalle laskemaan liukumäestä.

Mutta kivaahan se on näinkin :)

Uusi vuosi ja uudet latteudet

Hei vaan hei! Nyt kun tässä ollaan jo morjestapäiväätuttuja uuden vuoden kanssa, voikin jo palata blogin äärelle. Tai jos ollaan rehellisiä, nyt oli aikaa istua alas ja kirjoitella juttua. Muuten on ollut kiire neuloa tai leikkiä palapelillä tai juoda kahvia tai jotain muuta vastaavaa. Vuodenvaihde meni kyllä kivasti, oltiin tyttöjen kesken (A-luokan reissu, toim.huom.) Naantalissa. Ulos asti ei raketteja menty katsomaan, mutta muutamat nähtiin ihan olohuoneen ikkunasta.IMG_8838

Ja tähtisadetikkujakin Afi kävi heiluttamassa pihalla. Ehkä ensi vuonna sitten mennä ulos asti katsomaan niitä alkuillan rakettihommia. Tämän vuoden paras juttu oli selvästi popcorni.

IMG_8864

Muutenkin oli oikein kiva ja rauhaisa vuodenvaihde, tuli nähtyä raketteja, valettua tinaa, syötyä sipsejä, tehtyä enemmän tai vähemmän parempia lupauksia ja nähtyä sukulaisia. Eli huippua oli!

Jaa mitä lupauksia? Lupasin jo kolmannen kerran peräkkäin että en aio aloittaa lätkänpelaamista. Mitäpä sitä hyvää ja pidettyä lupausta muuttamaan!

 

Joulukuulumiset

Jouluhommat alkaa olla jo takana (yksi suklaarasia on vielä tuossa edessä avattuna ja toinen avaamattomana, muutama jo tuhottu), ja vieläkin on joulukoristeita ikkunoissa. Kukahan ne jaksaisi ottaa pois? Ehkä ei mietitä sitä, vaan fiilistellään vielä vähän joulua. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan jo suunnata katse eteenpäin ja miettiä mitäs lupauksia sitä vuodenvaihteessa tekee, mutta ei täällä jälkijättöisyyden ja myöhästelyn majapaikassa! Täällä muistellaan vielä kun aattona syötiin kovin hyvin.ruokahommia

Oli laatikoita, kinkkua, kalkkunaa, rosollia, maksapasteijaa, siikaa ja kauheat määrät juustoja. Ai että! Oma suosikkini on tuo munalaatikko (pyöreässä vuoassa), niin hyvää että piti ihan ottaa näköjään kahteen kuvaankin se. Se on siis oikeastaan uunimunakas, mutta sellainen ihanan kuohkea ja pehmeä. Uh että!

Ruuan jälkeen aloitettiin lahjahärdelli. Yllättäen en saanut eniten lahjoja, vaan vuoden lahjakuningattaren titteli taisi mennä tasan Meuhkalle ja Veuhkalle.IMG_8768IMG_8770IMG_8742IMG_8726

Tuli kirjoja, hienot muumimukit, pehmoelukoita, palapeli, lisää kirjoja, vaatteita (kimallus on nyt in), magneettieläimiä, hakka ja xylofoni. Lahjoja jaettiin kolmessa paikassa, joten meno oli sen mukaista. Ja uni maistui automatkalla. Joskus jo ennen matkaan pääsyä.

IMG_8708Mutta kivaa oli! Joulu on ihan mun lempparijuhla, ei haittaa jos ei oo lunta, tai jos sataa tai on muuten vaan kurja keli. Pääasia että saa pari lahjaa, kivaa seuraa ja voi vaan olla.

IMG_8746

IMG_8711

Viimeisenä on kyllä mainittava erikoislahja, jonka sain. Nyt olen unohtanut autuaasti kasvin nimen, mutta tällainen viherkasvi oli paketissa. Se oli ihan tuottanut hedelmiäkin!

temp(2)

temp

Ehkä sato on kohta valmis korjattavaksi, tiedä häntä :D

Pikkutytöt on pikkutyttöjä

Meillä asuu pari aika hauskaa pikkutypykkää. Joo, puetaan niille hameita (joista Meuhka tykkää, Veuhka ei niinkään arvosta), annetaan niitten leikkiä autoilla tai duploilla tai mainoslehdillä tai paperikasseilla tai mitä nyt sitten haluavatkin milloinkin käyttää touhotuksen välineenä. Joskus ne näyttää tältä kun ne tohisee leikeissään:

IMG_8627

Ja sitten toisella kertaa, ne pöllii sun iltalaukun, tuulitakin ja kaulahuivin, ja homma näyttää tältä:IMG_8661En tiiä mistä ovat tollaset pousailut oppineet, enhän mää ikinä pousaile. Paitsi jos oon löytänyt kivan mekon. Niinkun vaikka tällasen, katsokee!

IMG_8639

Marimekon outletista löytyi just mulle hyvä mekko. Kelpasi reissata Helsingissä ja käydä treeneissä. Mutta siis noi tytöt. En tiiä mistä ne olivat keksineet että käsilaukkua kannetaan tollai käsivarrella ja että on kiva vetää mun tuulitakki päälle ja mennä pousailemaan peilin ääreen. Mutta olivat kyllä ihan tohkeissaan ja aivan ihania!

Mites muut, koska nää tällaset pousailut on teillä alkaneet? Oon ihan varma että poikalapset pousailee ihan samalla tavalla. Onko se joku 1,5v kun tajutaan että hei toi tyyppi peilissä niin se oon mää?