muoti ja tyyli

Kas, blogitauko

Tosin, se ei liene kovin virallinen blogitauko, koska en julistanut asiaa etukäteen. Nyt vaan kävi niin että on ollut kaikkea muuta puuhattavaa (kaikkea tylsää, älkää siis kysykö että mitä muka tärkeempää), niin ikävä kyllä tämä juorunurkka on hieman kärsinyt sitten. Ensinnäkin oon viettänyt ihan liikaa aikaa hiusten parissa. Tai lähinnä pohtien että mitä j*****uta niille pitäs tehdä. Leikata? No ei. Värjätä? Ehkä. Jaksaa laittaa? Joo, mut en jaksa.

PicMonkey Collage

Miten muuten musta tuntuu että aikalailla puolen vuoden välein käyn tätä hiuskriisiä läpi? :D Ja tuun tänne valittaan aiheesta? Helpointahan toki olis vaan leikata, koska olenhan nykyään kilpajuoksija. Tai siis oon juossu kerran yhen kisan. Mut eikö se lasketa? Joskus viime syksynä kahvittelija taisi blogissaan huudella juoksuintoisia ihmisiä Turku City Runille, että mennäänhän porukalla vetään kymppi. Viime. Syksynä. No heti tossa 3 viikkoa ennen kisaa pääsin oikeen treenilenkeillekin asti. Parempi myöhään kuin ajoissa, vai miten se sanonta meni? Jotenkin tuossa juoksussa ei sellanen pohdinta mitenkään erityisemmin auta, tuli todettua. Maaliin pääsin, aika oli nopeampi kun mitä kuvittelin, jaksoin juosta (olin varustautunut ottamaan vitosen kääntöpaikalta taksin takaisin maaliin, mutta en ottanutkaan) ja oli jopa ihan kivaa! Ja mikä parasta, sain mitalin!

IMG_9774

Kymppi oli kyllä just sopivan motivoiva matka, ja tossa seiskan kohdalla vaikka tahti vähän hiipuikin tiesi kuitenkin jo että selviää urakasta. Lenkkiurakointi jatkuu tosin vieläkin, neljäs viikko kohta takana hölköttelyä. Aika hyvä putki vaikka itse sanonkin. Seuraava tavoite on lähinnä aina se että saa tehtyä sen seuraavan lenkin. Mutta on sekin tavoite!

Nii, mitäs vielä. Ei kait muuta kun että morjensta hei kaikki taas! Ja sori! Ens kerralla julistan blogitauon suurieleisesti alkaneeksi!

Ei sillä että en ehtis kirjottaa

“Kirjotatsä vielä blogia?”

“Ei, mää laiminlyön sitä.”

“Aijaa, siinä sää oot kyllä tosi hyvä.”

Tässä on nyt ollu niinsanotusti kaikennäköstä, ettei oo ehtinyt oikeen ees miettiä että mitäs tässä tänne kirjottelis. Jotain aihioita pyörii mielessä, ja kuulkaa oon ihan tehny paperille muistiinpanojakin että tässäpä hyvä idea pistän talteen. Ainoo vaan että ne muistiinpanot on sellaisia “tässä tosi hyvä idea, muista se parkkipaikkahomma”. Jaa niin mikä parkkipaikkahomma? :D

No mutta. Nyt sentään on bubbling under se tukkapostaus, eli miten käy kun hylkää hiusten harjaamisen. Mitään sen isompia rastoja ei oo vielä tullut, takkuja kylläkin. Toisaalta tää tuntuu vähän huijaukselta kun en normaalistikaan joka päivä oo jaksanut harjaa ettiä. Mutta saatte välikuvan aiheesta. IMG_9187Jotain outoa kiharahommaa on menossa yhdessä kohtaa takana päätä, mutta edessä sitten ei lainkaan. Ota tuostakin sitten selko… Sitä muuten tuntee itsensä todella fiksuksi kun duunin vessassa koittaa aamuseiskalta ottaa itestään selfieitä. Siinä käy mielessä sellasia ajatuksia kun

“voiskohan sitä elämällään tehä muutakin”

“miksi mä oon täällä jo seiskalta”

“unohdinko sateenvarjon bussiin”

“kauheet harakkakädet, miksen osaa ottaa kuvaa missä olis kädet nätisti”

“on mulla ja harrastukset”

Kaiken tämän vessapohdiskelun lisäksi on kyllä tehty muutakin. On tehty lumikakkuja, kuunneltu Fröbelin Palikoita (meikäpä tietää missä milläkin hetkellä on pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat), etitty Muumeja YouTubesta ja epäonnistuttu, Muumien sijaan katottu monta monta jaksoa Late Lammasta (mää katon, lapset tykkää vaan alkutunnarista) ja mitäs muuta. Mietitty että ainii salilla pitäs käyä, muttako ei huvittas sitte pätkääkään. Ja väliin on sitten jääny.

IMG_9201Ollaan hengattu muina vauvoina sohvalla (vähänkö oon ovela, molemmilla on omat kaukosäätimet, eivätkä ne kummatkaan toimi, muahahahahahah). Ollaan Possun kanssa vahdittu pihaleikkejä.IMG_9196

Ollaan käyty lomalla Naantalissa syömässä viinirypäleitä ja ollaan myöskin hoidettu kotosalla pientä joka meni ja hävisi tappeluksessa ovenkarmille. IMG_9170IMG_9176

Älkää antako hymyn pettää, näkisittepä sen ovenkarmin! Katu-uskottava räppäripipo ja Nalle Puh-huppari vauvan omat valinnat. Uskotteko jos sanon että tuli huuto kun yritin kääntää tuon pipon tupsun taaksepäin? Huhheijaa, meillä on vissiin joku tahtoikä menossa. Eiku mikä uhmaikä se olikaan. Kuitenkin näitä hetkiä mistä puhuttiin silloin kun vauvat oli ihan minejä ja nukkuivat kiltisti kolmet päiväunet, niin oltiin että “OOTA VAAN KUN TULEE SE UHMAIKÄ”. No ihan kivasti tässä menee, siinähän tahtovat kaikennäköistä. Joskus saavat joskus eivät. Ei oo kielletty kokoomasta dubloja laatikkoon.. :D

Uusi ura musikaalitähtenä

Tai sit Disney on Ice starbana. Kanavoin jo seuraavaa projektian Leijonakuningasta.

thumb_IMG_9128_1024

Luin muuten kiinnostavan jutun (laatulehti Dailymailista), että hiuksia ei pitäisi harjata. Pitäis ostaa sellanen harvapiikkinen kampa, tai käyttää sormia. Ajattelin leikkiä yhden naisen koelabraa ja testata tätä teoriaa. Pesin tänään tukan, pistin letille ja en harjaa viikkoon. Sormilla vaan selvittelen pahimmat. Katotaan miten homma etenee. Jos ei muuta, niin ei tarvi vielä viikkoon ettiä harjaa! Puhdas voitto sekin!

Marimekkotyttö

Ny mä sen myönnän. Oon Marimekkotyttö. Oon oon. Vaikka en oo kuvataideope enkä kässänope enkä päikyntäti.IMG_8817

Marimekkotyttö

Että jos olisin tilanteessa, jossa saisin valita mistä putiikista blogilahjuksia ottaisin, valitsin Marimekon. Voisin vaikka tehdä kestokulutustestiä

  • paljonko vaatteen kangas kestää kahden villikon kiskomista
  • kuinka helposti kankaasta irtoaa erilaiset tahrat (esim. tänään on ruokana punajuuripiirasta, tiedän jo että punajuuri ei pysy vain lautasella-lusikassa-suussa, vaan sitä on taatusti myös mun vaatteilla)
  • kuinka monta kertaa viikossa lempimekon voi pestä ilman että se menee miksikään

Että tänne vaan tulemaan Marimekko!

Pikkutytöt on pikkutyttöjä

Meillä asuu pari aika hauskaa pikkutypykkää. Joo, puetaan niille hameita (joista Meuhka tykkää, Veuhka ei niinkään arvosta), annetaan niitten leikkiä autoilla tai duploilla tai mainoslehdillä tai paperikasseilla tai mitä nyt sitten haluavatkin milloinkin käyttää touhotuksen välineenä. Joskus ne näyttää tältä kun ne tohisee leikeissään:

IMG_8627

Ja sitten toisella kertaa, ne pöllii sun iltalaukun, tuulitakin ja kaulahuivin, ja homma näyttää tältä:IMG_8661En tiiä mistä ovat tollaset pousailut oppineet, enhän mää ikinä pousaile. Paitsi jos oon löytänyt kivan mekon. Niinkun vaikka tällasen, katsokee!

IMG_8639

Marimekon outletista löytyi just mulle hyvä mekko. Kelpasi reissata Helsingissä ja käydä treeneissä. Mutta siis noi tytöt. En tiiä mistä ne olivat keksineet että käsilaukkua kannetaan tollai käsivarrella ja että on kiva vetää mun tuulitakki päälle ja mennä pousailemaan peilin ääreen. Mutta olivat kyllä ihan tohkeissaan ja aivan ihania!

Mites muut, koska nää tällaset pousailut on teillä alkaneet? Oon ihan varma että poikalapset pousailee ihan samalla tavalla. Onko se joku 1,5v kun tajutaan että hei toi tyyppi peilissä niin se oon mää?

Shokkiuutinen: nainen viihtyi vaateostoksilla

Korviimme on kuulunut, että eräs pirkanmaallla vaikuttava yli 30-vuotias naisihminen on viimeisen kahden vuoden aikana ehtinyt kehittää valtavat vaateostoskammon.

“No se on ihan sama mitä riepua ostan, aina ne on sellai 75% kivoja ja 25% ei käy minkään kanssa yhteen. Ja farkkuja en löydä laikaan. Kattokaa nyt tätä mahaakin, ei tuu mitään. Onneks leggarit ja trikoot sentään menee päälle.”

Tilanne muuttui ratkaisevasti kuitenkin torstaina 26.11.2015. Pukukopissa nähtiin selfieiden ilotulitusta. Ja mistä tämä suuri riemu? No istuvista ja omannäköisistä vaatteista, joita Sokoksen pukeutumisneuvoja kantoi pukukoppiin. Tässä siis tuli voitettua ne suurimmat inhotuksen aiheet, mihin yleensä vaatekaupoilla törmää: a) rekistä ei tarttunut mukaan oikeaa kokoa, joten pitää hiipiä sovituskopista yleisön sekaan ja b) mitään kivaa ei löydy.

Hommahan meni siten, että ensin piti varata netistä aika pukeutumisneuvontaan. Seuraavaksi tuli puhelua takaisinpäin, jossa vähän kyselivät että mitä haluan, minkäslaista rättiä pitäs etsiä ja mistä jutuista pidän. Tämän perusteella sitten neuvoja meni ja etsi rekillisen sopivia vermeitä valmiiksi odottamaan ja itse vain hiihtelin paikalle.

Oli mekkoa, farkkua (vaikka en pyytänyt), paitoja ja asusteita. Olisin voinut shopata vaikka mitä etukäteen valituista jutuista, mutta joku tolkku oli tässäkin pidettävä. Mukaan lähti mekko, kaksi paitaa ja farkut. FARKUT. Heittämällä sopivat. Sinetöivät sen ajatuksen että miksi enää edes hoitaa ostoksia muuten kuin näin? Joku muu arpoo mikä mulle sopii ja sitten vielä katsoo että sopivat yhteen. Ai että.

29112015Ja siis noh. Mä en tykkää oikeestaan kun mustasta, sinisestä ja harmaasta. Että miksi sitä muita väreä suotta kokeilemaankaan? Ja marraskuuhan on tunnetusti sellaista väri-iloittelua muutenkin että ei parane kauheasti liiotella.

Voin kyllä suositella todella lämpimästi tuota pukeutumisneuvontaa. Sain shopattua uusia vaatteita joissa on kiva olla ja jotka sopivat yhteen muun vaatevaraston kanssa. Seuraavalla kerralla vaan soittelen että moi mää tulisin taas, ja pukeutumisneuvoja hoitaa loput! Ihan parasta!

Erinnäisiä puuhia

Alkaa olla turuilla ja toreilla jo rauhallista, kun koulutkin on alkaneet ja suurin osa ihmisistä taas töissä. Yksi asia ei ehkä taida muuttua, jonottamisen pakko Jörn’s Döner -ruokakojuun Laukontorilla. Mutta mikäs tässä jonotellessa kun aikaa on vaikka muille jakaa ja kaverikin löytyi paikalle ettei yksin tarvinnut jonotella.IMG_7487Järkevät hinnat, nopea palvelu ja ihan todella hyvä ruoka, ehkä siksi paikkaan on koko ajan jono. Jotenkin hassua että vieressä on ihan huippuhyviä hodareita (oon maistanut) joita tekee 4 vuodenaikaa, mutta kaikki himoitsevat nyt tässä näitä dönereitä. Tuli ihan huono omatunto jonottaa, mutta ruuan jälkeen ei antanut maha periksi enää hodarille. Tai Tom&Crillin herkuille. On se vaikeaa tämä länkkärin elämä joskus. Festariviikonloppunakin ihmisen vaikeimpia ongelmia oli että mennäkö pallomereen vai kaljakellumaan aurinkoiselle joelle.IMG_7488No mutta takaisin asiaan. Piti jorista että mitäs tässä on nyt kaikkea puuhattu. Sen lisäksi että oon juossut kaunistautumassa kampaajalla ja ripsihuollossa, oon myös ehtinyt käydä kahdessa työhaastattelussa, kahdesti salilla, kahdesti jäällä, niitä mattojakin pesin tosiaan, kerran ajattelin että joogaan mutta en sitten joogannut, neuloin villatakin hihan lähes valmiiksi, tuijottelin Netflixistä New Tricksiä (Ryhmä Pullman) ja kävin shoppailemassa aitaa.IMG_7490Meidän Team “Jaa kato tuollakin on kiviä/käpyjä/mitä tahansa” alkaa olla siinä pisteessä että tuo oma minipiha ei riitä, joten se on syytä ehkä aidoittaa. Niin voi ihan ilman kamalaa stressiä olla pihallakin. Stressistä tuli mieleen, en oo vielä ehtinyt oikeen stressaamaan päivähoidon aloitusta. Kenelleköhän meistä se tulee olemaan vaikeinta? Minun vauvat menee päivähoitoon, eihän vauvat semmoista tee? Vaikka olisi kuinka hienot kerhotossutkin.IMG_7493Löysin nuo hienot tossut Miraakkelista Tampereelta. Ja ihan vinkkinä monikkoperheyhdistyksen jäsenille, kun ostaa kaksi samaa tuotetta saa 20% alennusta! Niin ja kirpparipöydästäkin saa alennusta Old’n’Golden-kirppikseltä. Huomasin tämän kun kävin varaamassa pöytää ja jäin jutulle omistajan kanssa. Hällä oli kaksospojat, ehkä siis tulevat sulhoehdokkaat? No mutta kuitenkin, tarvis varmaan kaivaa se alennuslista esille että mistäs tuplien kanssa saa alee. Epäilen että Allsaints.com tai Converse.com eivät oo listalla. Eikä Marimekko.

Marimekosta tuli mieleen että musta on tulossa ihan marimekkomuija. En vaan voi sille mitään että ne vaatteet alkaa näyttää kivoilta. Ehkä se on se ikä, tai joku salainen taipumus olla kuviksenope. IMG_7469Mut kuin hieno! Ei pose, tai ilme, mut mekko!

Hiuskriiseilyn vaiheet

Mulla on aina sama tukkakriiseily menossa. Niinkon parturointikerrasta toiseen. Alkaa ihan oikeasti jo naurattaa tämä, mutta en vaan voi sille mitään. Tukkakriisin vaiheet menevät samassa järjestyksessä.

1. Voi kamala mikä tää reuhka taas on. Tarvis varmaan tehdä jotain asialle. No ei tää niin paha oo kun tekee tällasen suttunutturan.IMG_7371

2. No toisaalta jos pitäs reuhkan ja leikkais etutukan. Sekin vois olla kiva.IMG_20043. Joo tää on nyt hyvä. Niin paitsi että eihän mun tukka pysy suorana kun vartin, jos en jaksa föönata ja puunata sitä joka aamu. No mut etutukka on kiva, jos vähän napsais lyhyemmäksi ja tummentais.IMG_3907

4. Paitsi etutukka on ihan tosi ärsyttävä kun treenaa.IMG_3960

5. No vähän tuli lyhyt. Jos antais vaan kasvaa, mut pitäs ton etutukan.IMG_20676. Niin no nyt kun tää menee kiinni niin tää onkin aika kiva tää suttunutturakin. Kun kerran etutukkakin sinne jo yltää.

Aikaa kuluu ja tuota voi ei reuhka pitäskö etutukka pitäskö värjätä blondi on hyvä blondi on tyhmä vitsit näytän kalpeelta tummassa tukassa -keskustelua käyn pään sisällä kohtuu monta kertaa viikossa. Eilen sitten marssin taas Loistoon Jarnon tuoliin että kuule nyt jos värjättäis sillai ei tummaksi mut tummemmaksi. Ja ehkä etutukka (pohdin, en sanonut). Mitä Jarno sanoi? “Tää on niin ihanan värinen että mää en kyllä värjää kun tyvee ja teen pari raitaa. Leikataan vasta sitten kun se on värjätty ja kuivattu.”

Lopputulos?IMG_7480Että kiitos vaan, olisin ollut kyllä aika hakoteillä ilman väliintuloa! Ja sanottakoon että tukka oli eilen suora. Mutta hähää, se sanoi ja kähertyi yöllä.

 

 

Päivän mekko

Myönnetään. Käytän yhä (kuten ysärillä) mekkoja housujen kanssa. Eilen hiihtelin samassa mekossa ihan sukkahousuihin yhdistettynä, mutta tänään oli niin kylmä että vedin tylysti vaan farkut jalkaan. Mutta mekko oli se olennaisin juttu tässä. Löysin Tampereen Taito Shopista mekon, joka myyjien mukaan oli kokonaan suomalaista (eritoten pirkanmaalaista) työtä. Kangasta myöden. Kyseessä on Riiminka Design -merkin mekko, joka on tarpeeksi rento mennääkseen joka päivä missä vaan menossa, mutta myös sopivan särmä tarvittaessa vähän asiallisempaankin menoon.Enlight1Muutakin tuolta voisi löytyä mitä hankkia, mutta mennään nyt toistaiseksi tällä mekolla. Nää päivänasujutut jos kiinnostaa, niin avauduin just #momfie-blogissa siitä miten jakut on vaikeita. Että jos kiinnostaa.