Monthly Archive: January 2014

Blogihaaste: Jos mulla olis…, niin…

Ihan taas vaan uteliaisuuttani aloitan blogihaasteen. Nimittäin Jos mulla olis… niin… -haasteen. Pisteiden kohdalle pitää itse täydentää sanoja, että lause toimii, yksinkertaista. Mutta mää aloitan:

Jos mulla olis moottoripyöräkerho, niin sen nimi olis Satan’s Consultants.

Ai miksi? No syystä tai toisesta lähdin pohtimaan että miksi Hell’s Angels on niinkon “kova” kerhon nimi. Ihan nynnyhän se on. Jotain enkeleitä. Ajauduin pohtimaan että mikä olis sitten kovempi ensinnäki kun Hell. Tietty sen paikan omistaja, daa. Eli Satan (ei Miroslav Satan, se jääkiekkoilija, vaan se joka kulkee vaan tolla taiteilijanimellään). Ja mikä olis pahempi kuin Angels? Tässä oli vähän vaihtoehtoja: paholaiset, veromiehet, juristit. Mutta tietenkin pahin on Konsultti.

Noniin. Siitä sitten vaan spontaanisti kirjoittelemaan. Kommenttiboksiin tai omaan blogiin!

Jos sulla olis….. niin…?

PS. Huomasitteko muuten jo tämän uutisen? Mää en kestä! :D

Läski on parempi kuin laiha

Mulla alkaa mennä kuppi nurin. Nimittäin tähän vaatekokoa 40-> käyttävien naisten ryhmään, jotka toitottavat joka paikassa että “oikea nainen on kurvikas” ja “on parempi olla pyöreä kuin hoikka” ja ehdoton lempparini “hyväksyn itseni nyt kun olen 20kg ylipainoinen“. Ai että kun riepoo! Lisäksi on jotenkin häpeällistä laihduttaa nykypäivänä. Jos joku kysyy että mitäs mitäs, oot vaihtanut lounaspitsat salaatteihin ja sohvalla makaamisen salilla käyntiin, niin pitää sano että joo kato pitää elää terveellisesti. Mutta kilojen ei tarvi pudota, ei. Pääasia että voi hyvin ja on terve. Mikä vika siinä on että haluaa päästä eroon vaikka kymmenestä kilosta läskiä? Ärrinmurrin.

Tämän riepomisen multihuipentuman aiheutti tänään Iltalehden artikkeli (oma vika, mitäs luin).

Heti lähtiessä mennään mäkeen niin. Miten niin naiselliset muodot päihittävät langanlaihuuden? Jonkun mielestä joo, jonkun mielestä ei. Ja kenen mielestä? Sen XL-mallin? Mitä se mua kiinnostaa mitä joku XL-malli ajattelee mistäkin kroppamallista?

Jos haluaa heittää kokovertailut romukoppaan, niin voitko olla huutamatta että nyt kun olen kokoa 42-44 enkä kokoa 32 niin tunnen itseni luonnollisemmaksi? Justhan sää vertailet.

Ahaa, eli  pitää rakastaa itseään koosta huolimatta, mutta ei terve nainen ole 50-kiloinen. No entä jos on? Entä jos on pienikokoinen ja painaa alle 40 kiloa? Mitä sitten pitäisi tehdä? Syödä että olisi kurvikas ja sitten voisi rakastaa itseään? Mä en vaan tajua.

Aika tehokas nainen eikö? :D Mutta juurikin tää. Mitä muuta tämäkään artikkeli on kun ihmisten arvostelua ulkomuodon perusteella?

Koko artikkelia voi käydä vihaamassa täällä.

Talvipäivä naapurikylässä ja vähän vaatteista

Koska syyttävä aurinko paistoi taivaalta päivällä, päätettiin parhausihmisen kanssa lähteä naapurikylään vähän katselemaan asuinalueita. Sellasta etukäteistiedustelua että no missäs on lähin kauppa tällä alueella ja meneeks tästä bussi ja niin edelleen. Ja ihan vaan katselemassa maisemia.

Mulla oli pyhänä aikomuksena olla ostamatta mahapussitalvitakkia, ihan vaan siksi että se on ihan kauheeta rahanmenoa turhaan, mutta oli pakko luovuttaa. Jostain syystä ihmiset eivät kuitenkaan halua näyttää käveleviltä palloilta, niin kaikki takit joita ei-mammaosastoilta löytyi olivat sellasia muotoonleikattuja. Ja eihän ne sitten mee mahan kohdalta kiinni vaikka muuten toimisivat. Ratkaisin asian menemällä tarjoushaukkailemaan (vanhaan tapaan) lähi-Prismaan. Tälläkään kertaa en joutunut pettymään. Siellä roikkui mua odottamassa harmaa pallerotakki. Tosin, luulen että tota ei oo tarkotettu ihan näin isoksi, mutta otin kasvunvaraa.

Luulen tosin että ton helman olisi tarkoitus asettua lantion tienoille eikä polviin kuten eräillä, mutta kuten sanottua piti ottaa enemmänkin tilaa mahankohdalle. Kauheen paksua vuorta tuossa takissa ei oo, mutta voin aina pitää siellä alla fleeceä (sain parhausihmiseltä sen vanhan, voitte funtsia miltä se näyttää mun päältä kun mää oon 165cm pitkä ja parhausihminen jotain 195cm). Mutta niin, jos näätte harmaan plussapallon kylillä niin moikatkaa!

Maailman paras hedelmärahka

Blogeissa on tapana jakaa sellasia reseptejä, joista jää miettimään että oliko tuo nyt oikeasti edes resepti. Sellaisia “kuori omena, paloittele, asettele lautaselle ja syö”-reseptejä. Itsehän ajattelin tehdä nyt saman! Oon trendien aallonharjalla siis.

Pienenä yksi parhaimpia juttuja oli, kun äiti päätti että tehdään hedelmärahkaa. Hedelmäsalaattikin oli hyvää, mutta ei niin hyvää kun hedelmärahka. Nyt asiaanvihkiytymätön voisi kuvitella, että riittää kun avataan purkki Ehrmannia ja läimästään sinne sekaan ananasta, mutta ehei. Tässä versiossa ei mitään ananaksia tarvita, eikä myöskään ehrmanneja. Tämä rahka ei mene vetiseksi ja on erityisen kivaa syödä.

500g Valion rahkaa

1 prk kuohukermaa (valitse suosikkisi)

2 banaania (ei sellasia ruskeapilkullisia, eli ei täysin kypsiä)

2 kourallista vihreitä rypäleitä (ei siemeniä)

2 kourallista tummia rypäleitä (ei siemeniä)

1 Honey Crunch/Fuji omena (sellainen jätti-iso ja rapsakka omena siis)

vaniliinisokeria

Pilko hedelmät, vispaa kerma, kaada sekaan rahka ja sekoita. Mausta vaniliinisokerilla. Syö pois.

Jaa miksi tämä on erityisen hyvää? No kun se on sellaista rouskuvaa syödä, mutta samalla pehmeää ja rahkaisaa. Jos menette ja pistätte täysin kypsiä banaaneita ja jotain lössöomenoita, niin ei tule niin hyvää. Mutta tämä on sellaista että haluisin syyä vieläkin lisää, mutta ei vaan jaksa ja rahkakin taisi loppua jo. Yhyy. Niin ja ehkä tämä on siksikin hyvää kun se melkein sama kun äidin tekemä. Lähestulkoon!

Pakkanen, tuo harvinainen vieras

Musta tuntuu että suomalaisia taviksia pidetään jotenkin ihan tyhminä. Täällä ollaan asuttu kuitenkin aika kauan jo näillä samoilla huudeilla, että perimätietoakin on ihan kertynyt tästä erikoisesta ja harvinaisesta sääilmiöstä kuin “pakkanen”. Onneksi on iltapäivälehdet ja niiden hyvät neuvot. Tällä kertaa Iltalehti opasti meitä idiootteja pakkasen suhteen.

Omia suosikkejani ovat kohdat 7 (tarkoitetaanko että uuni päälle ja luukku auki?), 17 (niin, sandaalit eivät ole hyvä valinta jalkineiksi näillä keleillä) ja 20 (moniko uskoi tämän lapsena?). Toisaalta, jos ei noudata kohtaa 19, voi olla että kohta 20 tapahtuu vääjäämättä.

Ja tarviiko ihmisille kertoa että paksun turkin omaaville koirille ei tarvi pukea päälle, ja että ne pärjäävät kyllä pakkasellakin ulkona. Voi elämän kevät.

Valitse puolesi

Vaikka kauhean moni asia on mulle vielä ihan täysin pimennossa ja epäselvää, niin yksi asia on tullut kyllä hyvinkin kirkkaaksi. Näissä äitijutuissa ei riitä että tekee niinkun parhaaksi näkee, vaan pitää nimenomaan valita puolensa. Ja voi pojat niitä aiheita on paljon joissa pitää miettiä kenen joukoissa seisoo.

Tissi vs. Korvike

Ihan eka on tietty tää. Eli se aihe jolla toisille aiheutetaan kauheat omantunnon tuskat ja huonoäiti-mieliala. Että imetätkö vai ruokitko jollain kamalalla globaalin yrityksen tuotoksella jälkikasvusi. Tää juttu ei oo nyt mulle mitenkään päivän kuumin puheenaihe, mutta muille tuntuu olevan. Oon ihan pyytämättä saanut jo ainakin kaksi suositusta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Oma kanta? Kattellaan sitten kun asia on ajankohtaista.

Kestovaipat – Kertakäytöt

“Ootteko miettineet että kestoiletteko?” Olin ensin vähän wtf, että eikö ne lapset nyt niinko vähän kestotilauksena tule, eikä niinkään määräaikasena, mutta tajusin sitten että vaipoista oli kyse. Niinkon joo, tietenkin oon miettinyt. Siinä sivussa kun mietin että katsoisko Netflixistä mustalaishäitä vaiko telkkarista jenkkifutista. Oma kanta? Palataan asiaan kun jälkikasvu on mun kehoni ulkopuolella.

Perhepeti – Pinnasänky

Erehdyin sanoon että ollaan ostamassa käytettyä pinnasänkyä kaverilta. “Aijaa, musta se on kyllä parasta että lapsi nukkuu vieressä eikä missään yksinään.” Eihän se ees yksinään nuku, oli sitten nukkumassa pahvilaatikossa tai pinnasängyssä. Ja noh, en mää tästäkään tiiä. Oma kanta? Katotaan.

Näitä väittelyn ja puolen valinta kysymyksiä on niinkun ihan kauheasti. Voisin kuvitella että kinaa saadaa aikaan mistä tahansa, vaikka siitä että laskeeko lapsi mäkeä pulkalla vai Stigalla, ostetaanko rattaat x vai y, tehdäänkö itse soseet vai voiko ostaa kaupasta ja niin edelleen. Parhaita puolenvalinta-aiheita saa ilmiantaa kommenttiboksiin!

Mutta oikeasti, en ihan tajua. Jokaisella on kuitenkin se miten itse on asiansa tehnyt. Mutta miksi pitää väkisin yrittää kääntää toiset puolelleen? Kyse on kuitenkin lapsenhoidosta, ei uskonnosta.

PS. Linkatkaa mulle tää postaus jos vuoden päästä mesoan että kyllä perkele pitää ite porkkanat kasvattaa ja ilman apuvälineitä soseuttaa.

Mahapussihousut

Tajusin just, miksi moni lopettaa liikkumisen kun tulee raskaaksi. Kyse ei oo ehkä laiskuudesta, vaan siitä että ei löydy housuja. Alan kohta olla itse siinä pisteessä että olemassa olevat treenitrikoot alkavat ahdistaa pahasti vyötäröltä, vaikka muuten olisivat hyviä. Topeissa ongelma ei ole niinkään iso, sillä tilavia paitoja kyllä löytyy (viimeistään sitten plussaosastolta). Mutta ne mahapussilla varustetut treenihousut. Mistä ihmeestä mä löydän sellaiset? Sisäpiirin vinkkejä?

Aikasen tympeetä jos jossain kohtaa pitää oikeasti jättäytyä salilta pois siksi, että ei oo housuja mitä siellä käyttää.

Kevyempi mieli ja muutama uuden vuoden lupaus

Uuden vuoden lupaukset jakavat ihmiset kahteen koulukuntaan. Toiset tekevät lupauksia, ja toiset eivät ikinä lupaa mitään. Lupausten tekijöistä suurin osa taitaa rikkoa lupauksensa ennen kuin helmikuu koittaa ja vain ani harva pystyy lupauksensa pitämään. Kysehän on lähinnä siitä, että ihmiset menevät tyhmyyksissään lupaamaan kaikkea ihan liiaan vaikeaa. Kannattaa miettiä että mikä on sellainen lupaus, jota on vaikea rikkoa ja jatkaa sitten siitä kun lupauksiaan tekee. Itsehän lupasin juhlallisesti seuraavaa:

En aloita pelaamaan jääkiekkoa. En aloittanut viime vuonnakaan, että sinällään hyvin menee.

Pidän tipattoman tammikuun. Tämä on ihan vain siksi että voin sitten olla osa tipatonta possea. Ettei tarvi ainoa olla joka olosuhteiden pakosta skippaa sen perjantaisen afterwork oluen.

Näiden lupausten lisäksi ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Määkin asetin itselleni tavoitteita:

Käyn säännöllisesti kampaajalla. Kun kerran löysin hyvän ja mukavan parturoitsijan, niin ei se 50e kerta nyt maailmaa kaada. Ja tulee aina hyvä mieli kun käy parturoitavana. Ja kivaa jälkeäkin tulee, eikö:

Olen vähintään yhtä hyvä ihminen kuin tähänkin asti. Paremmaksi en jaksa puskea itseäni, riittää että kasvatan ensin mahaa ja sitten yritän pitää jälkikasvun hengissä. Katsotaan sitten ihmisenä kasvamista ja erilaista kehittymistä sitten joskus myöhemmin.

Oon aika varma että pystyn pitämään lupaukseni, ja pääsen tavoitteisiini. Parempi kun ei nosta rimaa liian ylös, niin siitä pääsee ylikin ;) Menittekö te tekemään jotain lupauksia? Onko ne jo rikottu?

Rahanmenoa ei voi estää

Hormonihuuruisia äiti-ihmisiä lienee helppo jekuttaa. Vetoamalla tunteisiin ja turvallisuuteen saadaan myytyä mitä vaan millä hinnalla vaan. Ootteko oikeasti katsoneet ikinä mitä mikäkin vauvantarvike maksaa? Rattaat maksavat  700 euroa. Turvaistuin 300 euroa (tosin, sen nimessä oli että Transformer, niin ehkä siitä muuttuu istuimen lisäksi vaikka videonauhuri. Tai nauhottava digipoksi). Pinnasänky on 120 – 200 euroa, matkasängyn saa satasella. Sitterien aateliset maksavat jotain yli 150 euroa (ne tärisevät ja soittavat musiikkia. En tiiä teistä mutta en ehkä tykkäisi kauheasti jos mun sohva tärisisi ja soittaisi musiikkia).

Onneksi yhden kaverin autotallissa on pinnasänky odottamassa ja toisen kaverin autotallissa odottavat tuplavankkurit. Että siinä on säästetty jo pari euroa. Enemmän ehkä säästäisi tällä mun ideoimalla versiolla sängystä, joka toimii myös rattaina: