Monthly Archive: April 2014

Häätrendit 2014: Millaiset häät teillä oli?

Trendissä on huomattu tämä suuri trendikkyys ja kaiken uuden aallonharjalla oleminen mitä täällä blogissa harrastetaan (finally, aloinkin jo hieman ihmettelemään). Joviaalisti nappasin kiinni siis häähaasteesta.

Trendi yksi: Rakkaus.

Siitähän se lähtee se häähomma. Että on puoliso jota rakastaa. Eli aloitetaan siitä ja vasta sitten lähetetään kutsut.

Trendi kaksi. Järjestä juuri sellaiset juhlat kuin haluat. 

Kuulostaa kliseeltä, mutta järjestäkää sellaiset juhlat, jollaiset itse haluatte. Me järjestetiin oikeastaan kolmet juhlat, jotka kaikki olivat juuri sellaiset kun haluttiin. Parhaat juhlat järjestyvät helposti. Paikalle tarvitaan kavereita ja/tai sukulaisia, munkkeja, boolia ja skumppaa. Reilusti. Ensin maistraatin jälkeen juhlittiin omalla pihalla, siitä siirryttiin kuokkimaan juhliin joissa oli lisää kavereita ja lopuksi vielä juhlittiin sukulaisten kanssa muutaman viikon päästä. Jokaiset juhlat olivat aivan parhaat (tietty).

(kuva: Sakari Karipuro)

(kuva: Paavo Tawast)

(kuva: Paavo Tawast)

Trendi kolme. Koivu, joki ja perinteinen romantiikka. Sekä bändi jossa yksi soittimista on melodika.

Ennustan perinteisen kokko-vesistö-koivut pyhän kolmiyhteyden palaamista hääsuunnitelmiin. Juhannuksena voi viettää taas häitä. Häävalssi hoidetaan kavereiden säestyksellä. Häävalssina meillä oli  Samae Koskisen Hän jolla on kaikki. Sitten tanssitaan ja yritetään olla vähän itkemättä kun kaikki on vaan niin hyvin.

(kuva: Paavo Tawast)

Tänä iltana yhdessä tanssitaan / ja kaikki on iloisii / Kaikki tärkeet ovat tänne löytäneet / meil on paljon ystävii

Nyt on kaikki niin hyvin / oltaispa tälleen ikuisesti / Voi kun voitais joskus sanoo / et meidän rakkaus kaiken kesti

(kuva: Paavo Tawast)

Trendi neljä. Älä stressaa.

Hassut hevosmaskit ja vieraiden rento asustus auttavat hääpariakin rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Trendi viisi. Mukavuus ja ilo ja onni.

Mukavuudesta ei kannata tinkiä hääyönä. Ilmapatja ja makuupussi, sekä korvatulpat siltä varalta että jamibändi “Hei mäkin pystyn vielä soittaan” innostuu neljän aikaan yöstä soittamaan vielä Ultra Brata (olettaen että et halua kuunnella kyseistä orkesteria). Korkokengät eivät festariolosuhteissa ole se fiksuin valinta, mutta onneksi löytyy kivoja häisin sopivia släpäreitäkin (jej sille). Mukavat kengät ovat olennaiset myös siksi että jaksaa jorata monta tuntia putkeen hyvien bändien ja huikeiden biisien tahtiin (Vai kehtaatko väittää, että Röllibiisit eivät toimi tilanteessa kuin tilanteessa?). Lisäksi, hääkimpun voi kätevästi grillata makkaran lisukkeeksi puolen yön jälkeen kun iskee paha hiuko.

Tämä oli nyt hieman sekoitus ennustamista ja muisteloita. Taidan katsoa vielä kerran videon tuolta juhlista. Lupaan etten kyynelehdi (ainakaan kovin paljoo).

Ostettua ja jätettyä

Tossa kun tungin vaatteita kaappeihin muuton jälkeen (kaikki eivät ole vieläkään löytäneet paikkaansa) mietin että pitäisi kyllä ihan tosissaan päästä eroon isosta määrästä huituloita ja rättejä. Tämä on vielä työn alla tämä projekti, joten ihan vielä en ajatellut masentua aiheesta (vaikka olishan se kiva saada ne vaatekasat pois lastenhuoneen sohvalta). Mökötin eilen sohvalla aikalailla koko aamun, koska oli ihan valasolo. Mikään vaate ei ollut kiva päällä, ja päätin että haluan jonkun mekon jossa on kiva olla ja joka näyttääkin kivalta. Sillai mekon-sisällä-on-valas-mutta-kivan-näköinen-valas-tavalla, you know. Muistin että Nokialta löytyy Nanson tehtaanmyymälä, ja Nanson vaatteethan tuppaavat olemaan trikoota ja trikoo venyy. Ei kait muuta kun autoon ja kohti Nokiaa.

Ja Nanso ei pettänyt! Tarjoushaukkana löysin heti alennusmyyntirekistä kaksikin vaihtoehtoa.

Vissiin innostuin niin kovasti tuosta punaisenkukertavasta mekosta että kuvakin jäi epätarkaksi. Aika kauan jouduin arpomaan näiden välillä, mutta päädyin ostamaan tuon Revontuli-malliston olomekon (puoleen hintaan, who-who-whoo). Sininenkin oli kyllä tosi kiva, mutta toistaiseksi jätin kauppaan. Ei nyt kahta kehdannut ostaa. Että varmaan pakotan parhausihmisen hakemaan mulle ton mekon sitten maanantaina heti. Mutta katsotaan!

Raitakeittiö

Niin se keittiö. Jostain syystä herään 3-5 kertaa yössä enkä saa nukuttua. Tästä syystä olisi enemmän kuin hyvä pystyä nukkumaan päiväunia, mutta kun en ole niissä sitten yhtään hyvä. Tänäänkin päikkäreiden sijaan siivosin keittiön, joka on nyt oikeastaan ainoa (makuuhuoneen lisäksi) kuosissa oleva huone talossa.

Raitatuolit piristivät kivasti keittiötä, eivätkä edes kauhesti riitele keltaisen pöytäliinan kanssa. Koskahan sitä jaksaisi tehdä olohuoneelle jotain? Ehkä ensi viikolla? Nyt taidan siirtyä terassille koska aurinko paistaa ja voi olla että huomenna ei enää olekaan lämmin keväinen sää. Lämpöä varastoon nähkääs.

Ite verhoilin, säästin

Kun kävi selväksi että tässä ollaan nyt muuttamassa taloon johon mahtuu ihan oikea keittiönpöytä, sellainen piti jostain hankkia. Pöydän piti olla pyöreä ja valkoinen. Helppo homma. Sopiva tarjokas löytyikin Ikeasta, joten jes. Paitsi että ainoa Ikea josta juuri niitä tiettyjä pöytiä sai, oli Kuopion Ikea. Verkkokaupastahan tietenkään pöytää ei saanut. Parin sadan euron pöydästä ei oikein huvittanut maksaa 150€ kotiinkuljetuskuluja, joten piti sitten alkaa etsiä uutta vaihtoehtoa. Selailin noin viikon verran Tori.fitä, tuloksetta. Sitten eräänä kauniina iltapäivänä vaari pisti tekstaria että heillä olisi kellarissa pöytä ja neljä tuolia, otetaanko. Pyöreä, jatkettava pöytä. Ai otetaanko? Otetaan. Pöydän maalasin äidin kanssa valkoiseksi ja tänään pääsin verhoilemaan tuoleja. Yksi tuoli valmis, kolme jäljellä…

Tuolit päätin jättää alkuperäisvärisiksi muuten, koska nuo listatkin ovat sitten samaa värimaailmaa. Parempia kuvia ehkä sitten kun joku jaksaa verhoilla ne kolme muutakin tuolia ja siivota keittiön.

Koska on pääsykokeet?

Oon tässä pohtinut, että miksei tästä vanhemmuudesta järjestetä pääsykoetta. Että onko tarpeeksi älliä ja maalaisjärkeä päässä, ja onko riittävän kypsä touhuun. Ja erityisesti, osaako kaikki perusasiat että lapset pysyvät hengissä. Hirmuisen pelottava ajatus että kohta täällä on kaksi tyyppiä, joille mun pitäs opettaa että miten eletään ja erityisesti miten ollaan oikein. On mulla muutama idea.

Älä kaada maitoa korvaan. Syö paljon kasviksia. Älä juokse auton alle. Liiku paljon. Älä vedä henkeä pinnan alla. Lue Peppi Pitkätossua. Harjaa hiukset ennen koulukuvaa. Pese hampaat aamulla ja illalla. Naura paljon. Rakasta enemmän. Jos et osaa päättää, ota juustohampurilainen. Matkusta. Keittiön pöydän alle voi rakentaa hienon majan. Oikeastaan: keittiön pöydän alle pitää rakentaa hieno maja. Nauti auringosta. Kävele metsässä. Purkan nielemiseen ei kuole, mutta jos työntää haarukan pistorasiaan niin voi käydä huonosti. Valitse tarkasti irtokarkit, ja ota vain hyviä. Vaahtokarkkeja voi paahtaa nuotiolla.

Auringonottajan selkään on kiva läväyttää vasta merestä kerätty kasa merilevää. Pitää vaan muistaa siirtyä nopeasti takavasemmalle. Pannukakku on aina hyvää. Samoin lihapullat. Oikeastaan kaikki ruoka on hyvää, mutta on ihan ok jos kaikki ei oo erityisherkkua. Muut ihmiset eivät ehkä aina ole kaikki mukavia, tai kilttejä tai hyvällä tuulella. Ei ole niin justiinsa jos jaloissa olevat sukat on eri pariset. Retkelle pitää aina ottaa mukaan pillimehua. Kylmä kaakao maistuu hyvältä. Ei haittaa jos ei uskalla hypätä laiturilta veteen, ei ole pakko. Älä hyppää vieraasta laiturista pää edellä. Lähde aina pulkkamäkeen jos joku pyytää. Keskity.

Pysy hengissä. Älä ole kusipää.

En tiiä pääsiskö noilla pääsykokeesta läpi, mutta noi kaksi viimeistä on toimineet aika hyvin omalla kohdalla.

Ei pitäny mutta oho

Olin vähän päättänyt, että en osta mitään uusia vermeitä Meuhkalle ja Veuhkalle. Kirpparilta oon ostanut ehkä neljä vaatetta yhteensä, kaverilta sain kaksi Ikea-kassillista kaikenlaista vaatetta ja sukkaa ja tossua ja sitten on vielä ne äitiyspakkauksesta tulleet vaatteet (tuplana toki). Mutta ehkä tarjoushaukka minussa sai eilen vallan kun käytiin äidin kanssa vähän Ideaparkissa piipahtamassa. Oikeastaan etsin sellaista kauppaa missä joskus siellä Ideaparkissa oli sekä vauvoille vaatteita että muita tarvikkeita, mutta kyseinen liike ei taida enää toimia (ainakaan tuolla ostarilla). Mutta sitten eksyttiin sellaiseen kauppaan kuin Ballot. Ja siellä oli ale. Joten.

Haluaisin vaan sanoa että a) liikkeessä oli noista Blaa!-merkkisistä jutuista isot alet (noi maksoivat 10€ kpl, eli joo, aika kallista silti) ja b) äiti maksoi pöllöhaalarit. Bonusta toki siitä että kyseiset vaatteet on suomalaista designia (oonko nyt hyvä bloggari kun hankin kotimaista designia?).

Mutta kuinka hienoja! :D Miksei aikuiselle olie pöllöhaalareita?

PS. Hei toimitus, olisiko mahdollista saada joku kategoria “lapset/vauvat/pienet” tai “vauvajutut, jotka ei kaikkia kiinnosta”? Voisin itse käyttää sellaista ihan mieluusti näissä tän sortin postauksissa.

Joskus vaan ei oo mitään valitettavaa

Olipa päivä. Menin muina paksumahoina neuvolaan, jossa ensin pohdittiin että voiko oikeasti mun hemoglobiini olla 86 (no ei voi), ja sitten yritettiin 20 minuuttia etsiä hyvää sykettä lapsilta. Veuhkalta löytyikin helposti se tu-tum-tu-tum-tu-tum, mutta Meuhka päätti riehua niin paljon että neuvolan täti oli ihan ongelmissa. Eipä siinä sitten muuta kuin että lähete käteen ja kohti TAYSsia. Kätilö sitten sen sykekäyrän lopulta sai, mutta Meuhka jatkoi meuhkaamistaan niin että mahalle pistetyt anturit vain pomppivat. Että kiva kun noi tytöt on pirteitä. Ainakin tietää että tyypit on elossa! Se on kyllä kivaa, että Meuhka & Veuhka lopettavat touhuamisen yöksi, joten saan nukuttua ilman jatkuvaa potkimista. Ja onhan sen hyppivän mahan katselu hauskempaa päivällä kun näkeekin jotain.

TAYSin lääkäri sitten päätti tätä mahakumpua katsottuaan että lienee parempi että jään jo nyt kotiin (kuukautta ennen äitiyslomaa) ja lepuuttelen runsaasti. Toteutinkin heti kotona neuvoa. Istuskelin terassilla, täytin ristikoita ja join simaa. Terassilla oli kylmähkö, ristikot eivät oikein sujuneet ja simakaan ei ollut ihan vielä valmista, mutta ihan sama! Hyvä on fiilis!

Rairairuohokin kasvaa sopivasti wapuksi (meillä tamperelaisilla teekkareilla wappu alkoi tänään, tiedoksi), ja asunnosta saa jo “maistipaloiksi kuvia”. Eli siis joka puolella muualla on aina joku laatikko jossain, joten mitään sisustuspostausta on turha odotella. Tai jos joku odottaa, niin en suosittele että pidätät hengitystä odotellessa.

Niin ei mulla mitään asiaa ollut, mutta kun että kaikki on oikeestaan ihan mukavasti ja hyvin. Jännää. Eiköhän huomenna löydy jotain whinettävää!

Raskausajan painonnousu – on se vaikeeta

Ihan alkuun haluan sanoa disclaimerina että kyllä, tiedän että raskausaikana on normaalia että paino kasvaa. Kaksosia odottaessa painon pitäisi kasvaa oli lähtötilanne sitten alipaino, normaali paino tai ylipaino (just tänään kätilö kertoi näin).

Mutta kun se on niin vaikeeta. Ei niitten kilojen hankinta, vaan niitten hankittujen kilojen hyväksyntä. Faktahan on että vaikka mitä hymistelen niin ylöspäin kiipeävä vaakalukema hirvittää. Huomenna saa taas neuvolassa testata vaakaa että montahan kiloa on taas kerätty. Se hyvä tässä on että neuvolan täti ei oo mulle mitään valittanut, ja vaikka näkeehän sen että läsää on kerätty vauva-related-painon lisäksi niin ei sitä nyt ihan älyttömiä määriä ainakaan näy. (Tosin aloin tässä pohtimaan sivujuonteena että mihinköhän se sisäelinten ympärillä oleva rasva menee kun on paksuna, kun maksakin nousee kivasti paikaltaan ylöspäin. Tietääkö joku?)

Bebe B on tossa hieman oikealla pyllistelemässä (maha on nohevasti vinossa, siitä sen tietää). Vielä mahtuu ratin ja penkin väliin.

Tähän mennessä painoa on kertynyt se noin sanotaan 16kg lähtötilanteeseen, ja on kyllä oikeasti kuulkaa vaikea hyväksyä. Yli 20kg painonnousu on aika taattu, (ilmeisesti ihan vielä normaaliakin), mutta kun mutta. Ei ole helppoa antaa vaan lukujen nousta sinne mistä niitä on joskus taistellut alas. Huomenna pitäisi taas mennä neuvolaan ja testailla siellä että montakos kiloa on taas kerrytetty.

Viikko 31 on laskujen mukaan parin päivän päässä. Ei tuo nyt niiiiiiin kauhealta näytä? Paitsi kuvaustarkuuden suhteen :D

Sattuuko lukijoissa olemaan joku joka koki tämän painonkertymisen lievästi ahdistavaksi? En siis ole tekemässä asialle mitään, en laihduta missään nimessä, syön hyvin ja terveellisesti. Mutta kaikki vinkit joilla joku on onnistunut unohtamaan tämän painokertymän kauhistelun otetaan vastaan ilolla. Ne perinteiset “kyllä ne sitten kun vauvat ja vesi ja muut häviää” ja niin niin lohduttavat vähän. Mutta olisko jotain uutta näkökulmaa? :)

PS. Tiiän että maailmassa on suurempiakin ongelmia kun mun raskauskiloni, mutta mun maailmassa tää on nyt vähän murhe.

Seuraleikkejä pallomahoille

On varmaan tullut jo selväksi että lievästi liikuntarajoitteisia tässä ollaan. Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, olen kehitellyt hauskoja seuraleikkejä pallomahojen illanistujaisiin.

Tuolileikki. Tavallisten tuolien sijaan leikkiin varataan normaalia matalampia tuoleja, esimerkiksi nojatuoleja. Mitä upottavampia, sen parempi. Lisäksi perinteisestä tuolileikistä poiketaan sen verran että jokaisella leikkijällä on oma tuolinsa. Peli alkaa sillä että jokainen istuu alas omin voimin. Sitten soitetaan musiikkia (kuten normaalistikin). Musiikin soidessa kaikki saavat istua paikoillaan, mutta heti kun musiikki seisahtuu, on jokaisen ponnahdettava jalkeille. Omin avuin. Hitain nousija tuoleineen siirretään pois leikistä. Nopein saa loppuillan istua korkeammalla tuolilla, sellaisella joka ei upota.

Piilosilla olo. Muuten samat säännöt kun tutussa pelissä, mutta sitä ei lasketa jos maha näkyy kulman takaa.

10 tikkua laudalla. Eniten paksuna oleva laitetaan keräämään laudalta polkaistut tikut. Seuraavat kolme tuntia muut voivat istua terassilla ja juoda kylmää virvokejuomaa, ja vain odotella koska 10 tikkua on kerätty.

“Mutta tuo on väärin”-peli. Jokainen pelaaja kertoo vuorollaan yhden oman uskomuksensa tai aikomuksensa lapsien suhteen. Esimerkiksi “En aio käyttää pelkästään kestovaippoja.” Pelin jatkuu heti kun muut pelaajat ovat riittävästi morkanneet uhriaan. Peli päättyy kun kaikki ovat saaneet osansa höykytyksestä.

Törmäysautot. Autojen sijaan laitetaan pallomahat ahtaaseen tilaan ja annetaan törmäillä mahoineen vapaasti. Nimimerkki en ymmärrä miten voi olla niin vaikea hahmottaa missä oma maha menee, ja miten sen voi kolhia esimerkiksi auton ovella.

Extravinkki: Hauskan leffanillan voi järjestää valitsemalla illan elokuvaksi Alienin. Muista sillä tietyllä hetkellä seurata pallomahan kasvoilta heijastuvaa paniikkia.

Suuren maailman tyyliin

Aina välillä vieläkin tulee elämässä hetkiä, jolloin tajuaa että tekee jotain ensimmäistä kertaa. Tänään menin ensimmäistä kertaa lähijunalla töihin. Työmatkoja on tullut taitettua kävellen, pyörällä, rullaluistimilla, bussilla, omalla autolla, junalla (Tre – Hämeenlinna väliä), kaverin kyydissä, mopon takana, kevarin takana ja veneellä. Mutta nyt ekaa kertaa lähijunalla, niinkuin suuressa maailmassa pääkaupunkiseudulla!

Töiden jälkeen olikin luvassa taas jo tuttua puuhaa, nimittäin laatikoiden purkamista ja sellaista. Jotenkin tuntuu vähän epätoivoiselta tuo purkuhomma, mutta kyllä se pikkuhiljaa näyttää tästä setviintyvän. Nyt ei tosin parane synnyttää, sillä kersojen huone toimii tällä hetkellä sellaisena “mitä mä teen tälle laatikolle? vie se kersojen huoneeseen” -varastona. Muuttoihin liittyy aina kiinteästi (ainakin mulla) kirpputorille vietävän kaman raikkoamisprojekti. Laputin läjän kamaa joka menee huomenna Tampereelle Kirpputori Tarinaan (Laukontorilla) pöytään 79 (menkää ja ostakaa pois kaikki kiva kaikki). Tämä mainonta varmaan toimis paremmin jos olis jotensakin tunnettu muotibloggaaja :D Mutta mulla on myynnissä muun muassa hopeinen paljettimekko, rullaluistelusuojat ja kulmikkaita kahvikuppeja. Ja parit kengät. Ja vaatteita. Perjantaina alkaa siis mun myyntiviikko, joten käykää nyt ainakin kaffella siellä Tarinassa vaikka ette mitään ostaiskaan, siellä näytti aika viihtyisältä kun kävin.

Muuttoasioista puheenollen. Miten mä en pääse yli siitä että Biltema olettaa että kaikilla on muutettavana Jason-maski ja ase?