Monthly Archive: July 2014

ÄIÄsali

Nyt loppui mahan tuskailu ja nyhvästely. Koska jälkitarkastuksessa sanottiin että anna palaa, niin minä sitten olen tehnyt. No pyromaaniksi tässä ei olla ryhdytty (vaikka oonkin vitsien perusteella ihan liekissä), vaan oon parina aamuna tässä hipsinyt aamulenkille ja eilen pääsin salillekin asti. Koska nyt asutaan maalla, niin mun salikaan ei oo sellainen citycoolhip-sali, vaan ihan rehellinen liikuntahallin punttis. Sellainen, missä nostolava vie pienestä salista yhden kolmasosan ja missä isommat vapaapainot ovat telineessä jossa lukee MUSKELI. Ja kasarityttö antaa salivinkkejä:

Ruokavaliossa tein ryhtiliikkeen ja oikeastaan aloitin ihan dieetin. Seuraavat 12 vkoa ollaan (viittä päivää lukuunottamatta) kiltisti. Mulle on jotenkin helpompaa jos mulla on taskussa viisi päivää jolloin voi heittää ihan ranttaliksi jos niin haluaa. Ainoa mikä tässä nyt potuttaa että jätski on pannassa. Ja meillä on pakkasessa jätskiä. Mutta toivotaan että dieetin lopussa kiitos seisoo ja pakkasessa on vielä jätskiä! Ajattelin myös että julkinen dieetti on paras dieetti, joten lupaan kerran viikossa kertoa kuulumisia. Putoaako paino, katoavatko sentit, meneekö hermo ja niin edelleen. Sovitaan että maanantai-iltaisin kerron kuulumiset. Saa muistuttaa jos kuulumisia ei näy…

Siellä salilla oli kyllä niin kivaa. Pitkästä aikaa hauiskääntöjä ja ojentajia taljassa, käsipainoilla kikkailua ja lopuksi vielä päälläseisontaharjoituksia. Olo tunnin rehkimisen jälkeen oli niin loistava, ettei mitään rajaa. Tästä eteenpäin sitten pitäisi päästä käymään salilla 2-3 kertaa viikkoon, riippuen vähän omista ja muiden menosta.

Pukkaria ei oo koolla pilattu, mutta kyllähän sinne nyt selfieitä mahtuu ottamaan :D

Nimijuhlallisuudet

Nokkelina ihmisinä valittiin nimijuhlan päiväksi Meuhkalle ja Veuhkalle kesän yksi kuumimmista viikoista. Ihan vaan sillä että talo olisi taatusti kuuma kuin sauna. No onneksi mun vanhemmat (eli tytöille amma ja afi) lainasivat meille liikuteltavaa ilmalämpöpumppua ja toivat tornituulettimen jotta ihan ei tukahduttaisi kaikki. Juhlan sankarit puettiin kesämekkoihin, boolimaljaan tehtiin vadelmamehu+vissybooli ja juhlat saatiin käyntiin.

Tarjolla oli täytekakkua, neljää eri sorttia voileipäkakkua, jätskiä, keksejä ja karkkia. Sekä kylmää ilmaa, jos meni seisomaan ilmalämpöpumpun eteen. Kerrankin keittiössä häärävillä ei ollut kuuma! Tytöt saivat neljä kummia, jotka ovat kaikki tietty aivan parhaita. Kahvipannut porisivat koko päivän, lähes kaikki tarjottavat hävisivät parempiin suihin ja toivottavasti kaikilla oli kivaa (meillä ainakin oli).

Ja ne nimet?

Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen. Ilmeisesti Tinka ja Taika ovat myöskin erään kirjan sankarihahmot, mutta kyseistä kirjaa ei löydy kustantajaltakaan enää. Eli kysymys kuuluu, onko jollain kirja ylimääräisenä kotona? :)

Trendi haastaa: mitä harrastusta suosittelisit muille?

Trendi haastoi kertomaan ja suosittelemaan muille jotain harrastusta. Ei varmaan yllätä ketään että minä suosittelen luistelua. Kaikkea luistelua. Retkiluistelua, kerran-talvessa-ulkojääluistelua, jäähallin-yleisövuoro-luistelua, rusettiluistelua, taitoluistelua ja aivan erityisesti muodostelmaluistelua.

Jaa että kuka sitten voi luistella?

No ihan kuka vaan. Myös te, jotka muistatte luistimista ainoastaan sen miten kipeäksi nilkat tulevat ja miten paljon jalkoihin sattuu. Mutta kuulkaas, minäpä tiiän mistä se johtuu. Se johtuu siitä että luultavasti olette silloin joskus luistelleet markettiluistimilla. Dianat tai Sarahit tai jotkut muut prinsessat jalassa. Ennen kuin tyrmäätte luistelun ihan täysin, kantsii mennä takaisin sinne luistinostoksille. Marketistakin saa edullisesti luistimia, joilla pystyy aikuisena luistelemaan (ja nauttimaan siitä menosta). Otatte vaan tukevan otteen toisella kädellä luistimen kannasta ja toisella luistimen varresta. Jos saatte taitettua varren edes 90 asteen kulmaan kantaan nähden (saati kantaan kiinni), jätätte ne luistimet hyllyyn. Mitä tukevampi varsi, sitä parempi luistella. Sitten kun kiristätte luistimia, niin jätätte sieltä jalkapöydän ja varpaiden päältä nauhat löysiksi, samoin sieltä ihan ylhäältä varresta. Ehkä mä kuulkaa teen jonkun luistinoppaan tässä myöhemmin tänä vuonna. Meni jo ihan paasaukseksi.

Kenelle luistelu siis sopii? No oma pääasiallinen lajini muodostelmaluistelu sopii selvästikin kaikille pyryharakoille, jotka tykkäävät blingistä:

Lisäksi luistelu sopii kaikille, jotka aikuisiällä haluavat pukeutua nättiin mekkoon, laittaa paljon meikkiä, käyttää tekoripsiä (ehkä), lähteä kisamatkoille (pois kotoa), käydä joukkuebileissä (hehehehe) ja ylipäätään pitää kivaa ja käyttää hävyttömän lyhyitä hameita/mekkoja ihan hyväksyttävästi.

Ihan joka lajissa ei saa viilettää paljettimekossa kruunu päässä, vai mitä!

Mitä laji on antanut?

Ystäviä, reissuja, muistoja, mustelmia, notkeutta, tasapainoa, hyvät pakarat ja reidet (katsokaapas ensi kerralla kun tulee luistelua telkusta niin niillä luistelijoilla on hyvin hyvät peräosastot), esiintymisen iloa ja bussissa puutuneen selän.

Miten luistelemaan sitten pääsee? Aikuisille järjestettyjä luistelukouluja tarjotaan ainakin Tampereella (Varala-Tiimi, klik). Luistelutaustan omaavat tyypit pääsevät yleensä helposti mukaan muodostelman vauhtiin, joskin jos on yksinluistelutausta voi kaverin vieressä luistelu aiheuttaa hieman haastetta alkuun. Muodostelmaluistelua järjestetään monessa seurassa ympäri maata, ja joukkueita on hyvin eritasoisia. Ulkojääluistelusta saa kiinni vaan kun menee. Mää voin tulla mukaan ja opettaa!

Se hauska sattumus vielä. Joskus ammoisina aikoina kun Teemu Selännekin vielä pelasi jääkiekkoa Jokereissa, meillä oli luistelukisat Helsingissä. Siinä sitten oltiin pukukopissa valmistautumassa omaan kisasuoritukseen, kun jostain syystä joku kurkkasi kopin ovesta ja bongasi Teemun käytävällä. Valmentajan ilme oli suht huikea, kun kisakeskittyminen vaihtui joukkueen singahtamiseen pihalle kopista Teemulta nimmaria hakemaan. Hetki oli Teemullekin ikimuistoinen. Tapana kun oli pitää viime minuuttiin asti luistelupuku vyötäröllä jotta pelätyt hikiläiskät eivät näy sitten jäällä. Rintaliivisillään vaan käytävään siis.

Luistelu on antanut mulle niin paljon kaikkea hauskaa, että voin vain lämpimästi suositella. Jos yhtään kiinnostaa siis yhdessä tekeminen ja ryhmässä viilettäminen (tai luistelun aloitus ihan nollasta), kannattaa huikata tänne kommenttiboksiin niin ohjaan mielelläni sopivaan suuntaan!

Haalarihämmenystä

Joku aika sitten valittelin kun ei meinaa mistään löytyä mitään päällepantavaa kun on tämä kauhean kokoinen mahapallo tässä vartalon etupuolella, ja sain älyttömän paljon vinkkejä ja neuvoja ja kannustusta. Valtava kiitos kaikille, oli hyviä neuvoja ja sain kun sainkin hankittua vähän releitä joissa niin sanotusti pystyy vetää. Tässä niistä yksi, jossa kyllä on kaikkea sellaista mitä olisin väittänyt että ei sitten tasan toimi. Mutta noh, omaan silmään tuntuu että toimii. Kunhan on kiltti katse.

Haalarit – New Look, Sandaalit – H&M, ostettu joskus kolme – neljä vuotta sitten lastenpuolelta ja yhä toimii, Hoitolaukku – oikeasti mun läppärilaukku, mutta erinomainen tässä tehtävässä!, Aurinkolasit – Naantalin S-Market, Vaunut & vauvat – mallin omat.

Kas niin! Ylikirjava kuosi ja vyötäröllä kiristysnauha, niin en kyllä ollut mitenkään varma että hyvä on. Mutta onhan se. Vyötärönaru estää yläosaa suoristumasta ja se pysyy tuollaisena pussihkona, ja sortsilahkeet ovat niin leveät että maha ei kauheasti enempää korostu. Jee! Ja viileä kangaskin on. Ja taskut! Ylikirjava kuosihan helpottaa jos alkaa ahdistaa ja noin, niin voi vaan mennä puskan viereen maastoutua sinne. Talvella pitää toki miettiä joku parempi keino, ehkä loskan väriset vaatteet?

Sellainen asu. Katsotaan niitä muita releitä sitten myöhemmin kun on taas kuvauksellinen olo.

Oman elämänsä Innomarko

En ole erityisen innokas sisustaja, johtuen luultavasti siitä että kaikki sisustamiseen liittyvä DIY ja puuhastelu ja muu ovat yleensä niin rahaavievää, hidasta ja hermoja raastavaa puuhaa että en koe sitä mielekkääksi. Olen askartelutaidoiltani ehkä päiväkotilapsen tasolla (intoa on, osaamista ei) mutta joskus löytyy juttuja joita jopa minä voin tehdä. Ja suurinpiirtein osaan.

Ootteko kuulleet sellaisesta kuin d-c-fix? No en minä ollut, ennenkuin törmäsin siihen rautakaupassa. Ihan kamalan kätevää! Se on siis kontaktimuovia, jolla voi sisustaa. Meillä sisustuksen tarvetta oli kylpyhuoneessa ja vessoissa. Kaikissa oli samanlaiset aivan jäätävän rumat kaapinovet, ja marmoria matkiva muovinen pöytätaso. Ei muuta kun sitten päällystämään, suurin homma oli irroitella niitä ovia, se päällystys ei vie aikaa juurikaan mitään (olettaen että ei ole kovin pedantti).

Vasemmalla lähtötilanne, keskellä käytetyt Inno-hyväksytyt työvälineet ja oikealla lopputulos kylpyhuoneessa. Aivan eri meininki! Into piukassa ja kontaktimuovit kainalossa tuunasin nuo loputkin kaapit ja tasot kun tästä tuli niin hyvä.

Varoituksen sanana vain ehkä se, että jos tuppasi niihin kontaktimuovitettuihin kirjoihin jäämään ilmakuplia, niin tähänkin voi jäädä. Mutta jos ei välitä asiasta niin samapa tuo! Täältä Etolan tai vaikka Sinellin sivuilta voi etsiä omaa suosikkiaan, mää löysin nää sivut tietty vasta nyt kun homma on jo tehty, mutta aattelin tuolta ottaa seuraavalle kierrokselle ideoita. Kun ei oo niin kallista puuhaa, etteikö vois vähän useemminkin vaihtaa tyyliä :) Eipä tullut ees mieleen että noita sais jostain muualta kun rautakaupoista, kun ite löysin noita muistaakseni Kodin Terrasta ekan kerran…

Miten siinä aina käykin niin. Ensin into piukassa löytää jotain tai keksii jotain, sitten hirveellä vaivalla suurinpiirtein soittelee kaikki kaupungin kaupat läpi että “onkos teillä selasta no miten sen nyt kuvailis niinko muovia missä on liimapinta ja ne on niinko eri värisiä”. Sitten käy siellä kaupassa missä tuotteen ekaa kertaa näki, ostaa ja sitten siitä ostetusta tuotteesta katsoo tuotemerkin ja googlaa sen. Vai olenko se vain minä?

Ihmisten keskellä

Olipa eilen melkoisen hauska ilta. Jätin bebet tänne kotio isänsä seuraksi ja otin itse suunnan kohti Tamperetta. Tammerfestien fiilistä haettiin tiitin kanssa ensin parkkeeraamalla itsemme viltin päälle Koskipuistoon.

Instragrammissa kukaan ei osannut vastata kenkien perusteella että missä oltiin ja keitä oli matkassa, mutta ei se mitään. Ei meillä olis kyllä ollut palkintoakaan. Ilmiömäisellä tuurilla onnistuttiin notkumaan puistossa auringonpaisteen ajan ja välttämään sadekuurotkin hyvin ajoitetuilla nesteytystauoilla ravitsemusliikkeissä. Join muuten elämäni ensimmäisen Happy Joe -siiderin. Pakko ehkä sanoa että olihan se hyvää, mutta en ihan tajua sitä  blogeissa aiheesta käytyä hehkutusta.

Sen sijaan ymmärrän hehkutukset keskustorilla sijaitsevasta Bar Burritosta, ja suosittelen kyllä paikkaa lämmöllä. Ja menen ehdottomasti uudenkin kerran (vaikka epäilen että en mahdu tuplavaunuilla ovesta sisälle, mutta minkäs taas sille sitten mahdat). Oli kyllä erityishauska ilta, kavereita ja hengailua.

Mutta pakko myöntää että vähän iski koti- ja vauvaikävä. Että tänään on sitten pitänyt sylitellä noita minityyppejä ihan urakalla.

Veuhkan kanssa otettiin pikkupäikkärit riippumatossa parvekkeella, ja unia jatkettiin sujuvasti vielä sitten sängyssäkin. Tietenkään noi kupikaan ei nyt sitte nuku, mutta oli ne päikkärit kyllä hyvät. Kattokaa nyt:

Havaintoja vaateostoksilta

Kiitoksia kaikille eiliseen epätoivopostaukseen vinkkejä kirjoittaneille. Sain kun sainkin itseni Ideaparkkiin ostoksille, vaikka mieli oli lähtiessä niin maissa ettei mitään rajaa.

Mutta ne vaatteet. Mua on aina ottaneet päähän nämä “plussamallistot” ja “isojen tyttöjen vaatteet” ja “kurvikkaille suunnatut mallistot” ja niin edelleen. Jotenkin aina tuntuu että jo ne nimet ovat jotenkin alentuvia ja ärsyttäviä. XLNT. Joo, olen erinomainen ja ISO. Generous. SUURI, mahtuu pari kaveriakin. Great Girls. Mahtavat peräsimet tytöillä. Ehkä se on vaan mun päässä, mutta jos niinkun jonkun vaatemalliston nimi on vaikka Riitta. Niin miksi ei voi olla vaan sitte RiittaCasual ja RiittaSport ja RiittaSärmääTöihin ja GothicRiitta, joissa vaatekoot olisivat 32-64. Kun se mikä noita kaikkia pullukkamallistoja yhdistää, on se että ilmeisesti kuvitellaan että ylipaino ja suuri koko on tyyli. Kuten vaikka sporttinen, moderni, tyttömäinen, naisellinen.

Nyt suunnittelijat. Kuulolle. EI SE OLE TYYLI. Noin.

Toinen mitä ihmettelin eilen on vyötärökuminauhat. Kun ihmiselle kertyy ylipainoa, se tuppaa kertymään (vähintään jossain vaiheessa) vyötärölle. Toisilla toki hanuri kasvaa enemmän ja toisilla reidet, mutta kyllä se mahan tienoo on se missä niitä kiloja kannetaan myöskin. Noh. Raskausajan vaatteissa on aina mukava joustokangastrikoovyötärö (tai laskettu vyötärö, mutta se on inhottava). Niin miksi pulleromallistoissa on joka ikisissä housuissa se hemmetin kuminauha, joka puristaa kauheat makkarat mahalle? Miksei voi olla itse solmittavaa narua TAI sitä joustovyötäröä, joka on muuten hemmetin mukava.

Nimimerkki Epätietoinen -79

Ja juu, löysin vaatteita eiliseltä reissulta, mutta siitä lisää myöhemmin!

Apua kaivataan

Oon aikaisemminkin aiheesta maininnut, mutta jatketaas saman jauhamista. Tiesin etukäteen että vatsa ei tuu näyttämään raskauden jälkeen samalta mitä ennen. Tiesin etukäteen, että nahka venyy ja ylimääräisiä kiloja saattaa kertyä. Eli ei siinä mitään.

Mikään ei kuitenkaan valmistanut mua siihen, että mulle jää jäljellä maha joka näyttää raskausmahan ja kaljamahan sekoitukselta. Joka näyttää siltä että voisin synnyttää huomenna. Joka ei vaan tee mitään elettäkään että tietäisin että palautuminen on käynnissä.

En osannut ennakoida, miten pahalta tää voi tuntua. Ei tässä auta se että “aika korjaa”. Eikä auta se että “no sait kaksoset”. Tuntuu pahalta, kun vaatteet joita voi käyttää (lue: menevät päälle) ovat halatteja, kaapuja tai raskausvaatteita. Tuntuu pahalta kun näkee itsensä peilistä. Tuntuu pahalta, kun mun vartalo ei oo mun vartalo.

Mä en osaa pukea tällaselle vartalolle sopivia vaatteita. Mä en halua näyttää siltä että synnytän huomenna. Mä haluaisin olla välittämättä koko asiasta, mutta kun on viikon kulkenut samassa harmaassa maksimekossa ja välttänyt katsomasta peiliin, mä en vaan pysty olemaan välittämättä. Mä tarvin vaatteita, joissa tunnen oloni mukavaksi, mutta en osaa etsiä tälle vartalolle sopivia.

En oikein tiiä mitä helvettiä tässä pitäs tehdä. Lakanoista kaapuja, ja pysyä vaan kotona? Millaisia vaatteita pitäs etsiä jos haluaa piilottaa mahansa?

Bisnesidea

Kuminaleipä on maailman parasta leipää. Kuminaleipää ei saa Tampereelta mistään.

Tiskin alta kuminaleivän myynti Tampereella asuville varsinaissuomalaisille = profit!

Mutta oikeasti. Mistä Tampereelta saa kuminaleipää (paitsi mun pakkasesta)?

Reissuapinat radalla

Me ei olla kovinkaan paljon mitään tehty täällä lomaillessa. Parina päivänä on ollut niin hävyttömän kuuma että rimpulat olisivat luultavasti paahtuneet vaunuihinsa, joten kävelylenkit jätettiin väliin ihan suosiolla. Tänään kelit sallivat, ja lähdettiin niin sanotusti kirkolle. (Jos lähtisi Isolle kirkolle, menisi Turkuun ja sinne nyt ei tällä kertaa menty.)

Käytiin rannassa kahvilla ja jätskillä. Voin suositella lämpimästi Uuden killan vierestä löytyvää jätskikiskaa, vaikka siellä olikin hieman hävyttömän kalliit kahvit (tästä syystä kahvit haettiinkin naapurikioskista). Pehmikset olivat hyviä ja niitä oli riittävästi. Käytiin myös tutustumassa olennaisiin nähtävyyksiin. Esimerkiksi tässä ollaan tutustumassa jäähalliin.

Jäähallin vierestä löytyi myös julkkis! Yhteiskuva oli tietty pakko ottaa.

Sellaista!