Monthly Archive: August 2014

Uutta luettavaa

Kaipaan jotain uutta. Lähinnä uutta luettavaa blogimaailmasta. Luen oikeastaan kaikenlaisia blogeja, niin fitnessjuttuja, äitiysblogeja kuin suosittuja muotiblogejakin. Ongelmaksi tässä lähiaikoina on muodostunut ehkä kaksi asiaa.

1. Samat tyypit uusilla blogeilla. Eli jotenkin kun luen jo tyypin yhtä blogia niin en jotenkaan jaksaisi lukea saman ihmisen toista blogia tai kolmatta blogia. Tietty oon ehkä vähän huono huuteleen kun pidin ite treeniblogia tämän sivussa, mutta se on tietenkin ihan eri juttu. Blogimaailmassa ja -porttaaleissa tuntuvat pyörivän vaan ne samat naamat, ja se alkaa vähän tylsistyttää. Olisi kiva jos joku porttaali ottaisi huomaansa jotain ihan uusiakin blogeja, mutta kun ei ota. Mamalife.fi aloitti tuossa joku aika sitten mutta niinko ei sielläkään sitten mitään uutta ollut.

2. Samat mainokset samoilla tyypeillä. Ymmärrän hyvin että blogimaailmassa mainoskamppikset menevät samoille tyypeille vuodesta toiseen. Tehokkaimmat ja vetävimmät tyypit saavat varmasti potkia niitä kamppanjatarjoajia oveltaan ja teipata postiluukun ettei ilmaistavara täytä koko asuntoa, mutta olisi myös kiva lukea blogia eikä mainoksia. Toiset osaavat hoitaa mainoskamppanjat ja mainokset siten että se ei ärsytä, mutta yleensä vaan ärsyttää. Erityisesti kun luet kuudetta mainosta samasta aiheesta.

Eli. Luetko jotain ihan huippua blogia? Aihe tosiaan saa olla mitä tahansa treenaamisesta äitiysjuttuihin ja käsitöistä lifestyleblogiin, kunhan se vaan ei ole ns. yksi suurista (eli saa palkkaa jostain portaalista) ja blogia ei ole kyllästetty mainoksilla ja Nelly-kollaaseilla. Auta naista kotiäititylsiössä ja vinkkaa lukemista!

Vauvagear

Ennen oli kyllä helpompaa. Lapsi lykättiin kapaloituna kainaloon ja päivän viihde oli siinä. Joku ehkä jossain keksi antaa kävyn leikkikaluksi, mutta jos näin kävi niin tieto ideasta levisi ainakin suhteellisen hitaasti. Ja töitähän lapsi alkoi tehdä heti kun lapio pysyi kädessä. Nykyisellään kun meillä on tämä internet niin sitä alkaa pohtia että mitähän kaikka tenaville pitäisi hankkia että kouluun mennessä ne osaavat kävellä, pelata shakkia ja lukea Dostojevskia.

Leikkikaaret meiltä löytyy, samoin sitterit ja leikkimatto. Mutta mitäs sanotte, pitäisiköhän hankkia kintaat vessassa käyntiä varten? Tai “tummy time” -tyyny (vai riittäisiköhän vain rullalle kääritty pyyhe)? Tai sitteri + iPad -kombo? Tai oma suosikkini Nurse me tender -valjaat, jotta pullosta syöminen olisi kuin imettämistä?

(kuvakuvakuvavastaava tuote

Ei mutta tosissaan. Tyypit täyttää kohta kolme kuukautta, ja jotain viihdykettä sen ikäisille varmasti on. Probleema on vähän siinä että leluja ja muita on niin juutaksen paljon, enkä tiedä että mitkä on ihan turhia ja mitkä ei. Kun tuplana pitää hankkia niin tuotteen pitää olla nerokas, monikäyttöinen ja oikeasti hyödyllinen. Ja mielellään halpa :D No riittää että voin etsiä tuotetta erilaisilta nettikirppareilta ja muualta. Että kaikki vinkit otetaan vastaan ilomielin!

Esimerkiksi tällanen olis kyllä todella kätevä, vai mitä sanotte?

(idea ja tuote)

Dieettikatsaus, viikko 4

1/3 dieetistä takana ja hyvä draivi jatkuu. Ruokarytmikin alkaa löytyä, vielä on siinä tekemistä (ja paljon). Lenkkeilykin on alkanut maistua enemmän kun ei ole niin sairaan kuuma ja voidaan tyttöjen kanssa käydä vaunuttelemassakin helpommin (ne ei huuda puolen tunnin päästä kuumissaan vaan nukkuvat elämänsä päiväunia).

Tänään tassuteltiin sellainen puolitoista tuntia ja kahdeksan kilsaa ja käytiin vähän shoppailemassa Ideaparkissa. Viime viikko taas näytti liikuntojen osalta tältä:

Että kyllä tämä tästä! Tavoitteesta puutuu vielä kiloja, mutta suunta on oikea:

Dieettiupdate: -3kg, -18cm (kaikki yhteensä siis, vyötärö+lantio+rintakehä)

Vauvat ja pettämätön ajoitus (eli kuinka voittaa vauva oveluudessa)

Vauvat osaavat lukea ajatuksia. Ihan satavarmasti osaavat. Tässä muutama esimerkki:

  • “Vitsit kylläpä väsyttää, onneksi tenavat menee ajoissa nukkumaan kuitenkin.” Toinen tenava riekkuu yli puolen yön.
  • “Nyt olisi hyvä sauma keittää kahvit kun noi vihdoin hiljeni molemmat.” WÄÄÄÄÄÄÄÄ.
  • “Jaa mutta onpas täydellinen vaunukävelykeli, seuraavan ruuan jälkeen pistän noi nukkumaan vaunuihin.” Toinen tenava syö niin hitaasti ja on vaan geneerisesti vaikealla tuulella juurikin sen täydellisen kelin ajan. Ja sitten onkin toisella taas nälkä.
  • “Ah, olinpa nokkela aamulla ja keitin termariin tätä kahvia niin kun noi nyt on niin ilosesti tuossa lattialla ihmettelemässä voin nyt ottaa kupillisen ja sitten palan tätä tummaa suklaata ja huijata itseäni että herkuttelin.” Nälkä x2 kaanonissa ja molemmat syövät niin että maitoa on vauvan mahan lisäksi vauvan korvassa, niskassa ja mun paidassa sekä ehkä jopa hiuksissa. Ja kahvi jäähtynyttä.

Mutta in your face vauvat, keksin eilen keinon jolla huijata teitä.

“Nyt en ainakaan nouse tästä nojatuolista ja en taatusti pistä pyykkejä koneeseen, enkä ota kuivia kuivurista enkä ainakaan hae postia. Eikä tulis mieleenkään juoda kupillista kahvia.”

Ihana hiljaisuus, vaan pieni vauvojen unituhina kuului leikkimatolta vielä seuraavat pari tuntia. En niin aio käyttää tätä keinoa jatkossa. En todellakaan.

Rytmiä elämään

Paluu arkeen koitti sopivasti kun taivaalta tulee kaatamalla vettä ja muutenkin on vähän kesän jälkeen jonkinmoista krapulaa ilmassa. Fillaroin aamulla hammaslääkäriltä kotiin ja lämpömittari näytti huikeita viidentoista asteen lukemia. Siinä se taisi siis mennä, se kesä. Olipahan melkoinen! Ensi kesä meneekin varmaan sitten hiekkalaatikon reunalla ja kahden kesähessun perässä juostessa (joten parempi nyt itse käydä niillä lenkeillä, ettei sitten kunto petä).

Totesin että mulla hajoaa pää jos jumitan vaan kotona näiden tenavien kanssa, mutta joinakin päivinä se uloslähtö on helpommin sanottu kuin tehty. Saa toisen vauvan vaunuihin ja se nukahtaa melkeen jo ajatuksesta, niin toinen vitisee taatusti koko matkan huolimatta siitä käveletkö tunnin vai viisi minuuttia. Eli jonkinlaista rytmiä on päiviin saatava. Hommaa päätettiin lähestyä tietenkin insinöörimäisen loogisesti. Eli ensimmäisenä otetaan esille excel ja jatketaan siitä.

Eli kaavioon merkitään että koska tyypit ovat hereillä, koska nukkuvat, koska syövät ja kuinka paljon. Joskohan tällä sitten viikon jälkeen osaisi vähän hahmottaa että milloin on turvallista lähteä lenkille, mihin aikaan viitsii ees kuvitella kauppareissua ja milloin kannattaa vaan leiriytyä olohuoneen lattialle ja pitää baby entertainment stationia (BES). Katotaan miten käy!

Dieettikatsaus, viikko 3

Huolimatta siitä että ruokarytmin löytäminen on hankalaa (eli en ole vain riittävän viitseliäs ja tahdonvoimaa saa välillä etsiä jostain kissojen ja koirien kanssa), edistystä tapahtuu. Senttejäkin on alkanut lähteä, ja mieliala kohonnut vähintäänkin samassa tahdissa ellei jopa nopeammin.

Liikuntapuolella sujuu mukavasti. Salille pääsin viime viikolla kerran, ja liikunta painottui enemmän juoksuun ja fillarointiin. Hankittiin kotiin jumppakuminauha ja sellainen cxworx-tuubi, joten voi päivisinkin viuhtoa sitten niillä kun lapset sallivat. Juoksun puolella aloitin tuollaista 4×4-intervallitreeniä siis viime viikolla, ja jatkoin sillä taas. Lisäksi pari kävelyä, fillarointia ja eilen kokeilin jaksanko hölkätä 5km. No ihan en jaksanut. Mutta kyllä sekin kohta menee, oon ihan varma!

Dieettiupdate: -2,5kg, -9cm (kaikki yhteensä siis, vyötärö+lantio+rintakehä)

Lenkkikelit ovat olleet kohdillaan, ja maisemat nättejä:

Joo joo, en vaan jaksanut kirjottaa

En ole ainoa, joka on turhautunut siihen että jokaisen blogitekstin perään pitäisi muistaa kirjoittaa kaikki erilaiset poikkeukset ja erikoistilanteet aiheeseen liittyen. Jos vaikka kirjoitat laihduttamisesta, pitäisi muistaa kirjoittaa että niin toisilla on joku sairaus joka estää ja en siis tarkoita tässä heitä vaan lähinnä itseäni. Ja niin edelleen, tiiätte hyvi mitä tarkoitan. Koska ainakin minä myönnän sortuvani siihen että kun luen jotain postausta vaikka farkkujen ostamisesta ja siitä miten helppoa se on, niin tuhahtelen että no koitahan kuule hankkia farkut ku on luistelijan reidet ja on läski ja oikeastaan joku voi olla allerginenkin denimille ja kuka nyt kauppaan ees ehtii häh. No itseäni varten sitten tein tässä aamukahvin voimin tällaisen leiman, jota ajattelin viljellä postausten perässä, mikäli tarvetta on. Ja siis muutkin saa käyttää tuota, jos a) tajuaa että koko homma on melkoisen sarkastista ja b) osaa nauraa itselleen ja tiedostaa olevansa ihan samanlainen mouho kun kaikki muutkin internetissä.

Mutta siis, olkaatten hyvä!

Painonhallintaa vol 2

Tiiättekö kun kihisette intternetissä että “voi ei toi tyyppi on niin väärässä argh argh argh”, kirjoitatte aiheesta omaan blogiin kihinäpostauksen ja sitten seuraavana päivänä joku kirjoittaa samasta aiheesta paljon paremmin. Mulle kävi tässä niin, tässä koko Sami Sundvik- ja fitness- ja läskitontyhmiä-jutussa. Tästä Timo Kettusen kirjoituksesta löytyy hienosti kaikki se mitä määkin tästä kaikesta aattelen. Lukekaas :)

Ylipainoinen = idiootti

Lienee taas se aika vuodesta, kun pitää laihduttaa tai kertoa miten ei laihduta. Näitä aikojahan on vuodessa useampi: joulukilojen pudotus (joulun ja uuden vuoden välissä), kesäkuntoprojektilaihdutus A (helmikuussa), kesäkuntopaniikkilaihdutus B (toukokuussa) ja lomakilojen pudotus (elokuussa). Sitten on vielä vuodenajasta riippumattomat morsiusdieetit ja raskauskilojenlaihdutukset. Laihdutusaiheisten juttujen lisäksi samoihin aikoihin erityisesti blogeissa kirjoitetaan paljon siitä miten ei laihduteta vaan ollaan ylpeitä omasta vartalosta sellaisena kun se on. 99% ajasta näiden “rakasta omaa kehoasi”-postausten kirjoittaja on paremmassa fyysisessä kunnossa ja näyttää paremmalta kuin 80% ihmisistä, eikä ole ylipainoinen. Se on helppo jeesustella kun itsellä ei ole mitään tarvetta laihduttaa ylipainosta normaalipainoon.

Se mikä mua ärsyttää näissä laihdutusaiheisissa jutuissa tiivistyy oikeastaan kahteen asiaan.

1. Ylipainoista pidetään tyhmänä.

2. Vedetään mutkat suoriksi ja kuvitellaan että jokainen laihduttaja haluaa näyttää fitnesskisaajalta.

Fakta on se, että laihduttaminen ei ole kivaa. Jos laihduttaminen olisi kivaa, se ei olisi yhtään niin hankalaa ja vaikeaa ja ihmiset onnistuisivat siinä. Mutta on kivampaa istua perjantai-iltana kaljalla tai syödä pekonia, kun elää kurinalaisesti ja vältellä kaikkia herkkuja. Minä voisin elää herkuilla ja pärjäisin vallanmainiosti loppuelämäni ilman yhtäkään tomaattia. Mutta kun ei se onnistu sillai, se laihdutus. Ylipainoinen ihminen ei ole tyhmä, kyllä hän tietää miksi on lihava. Ja jos ei tiedä, niin ei se tyhmyys kyllä katoa laihduttamalla. Kyse on lopulta siitä että voittaako halu laihtua mukavuudenhalun. Ettekä tule nyt tänne selittämään miten “terveellinen ruoka on hyvää ja kivaa ja taatelit korvaa kyllä suklaan helposti ja raakaruoka hei raakaruoka ja liikunta on niin kivaa”. Niin paljon kun minäkin liikunnasta pidän, niin mielummin jään kyllä sohvalle istumaan kun lähden sateeseen lenkille. Kun tässä nyt rehellisiä ollaan.

Tuohon toiseen kategoriaan menee Sami Sundvikin juttu Iltalehdessä (vitutti). Voi jeesus. Ihan oikeasti, mua vitutti jo pelkkä otsikko “Yksinkertaista painonhallintaa naisille”. Painonhallinnasta puhutaan ja puhutaan terveellisestä ruuasta, mutta samalla viljellään tekstin sekaan kuvia fitnessnaisista sixpackit ojossa tekstin “this is sexy” vieressä. Ehkä eniten oikeasti kävi harmittamaan tämä kohta:

“Tehokas salitreeni tarkoittaa vapaita painoja ja raskaita perusliikkeitä. Se ei tarkoita body pumppia, juoksumatolla kipittämistä eikä kiertoharjoittelua laitteissa.  Maastaveto 12 kg:n kuulalla tai muut kevätjuhlaliikkeet eivät ole tehokasta treeniä. Niillä ei haasteta kroppaa tarpeeksi, niillä ei rakenneta oikeasti voimakasta ja seksikästä kaunista kehoa.”

Mikä vika on liikunnassa? Ja kyllä se bodupump on tehokasta treeniä. Tai juokseminen. Tai kiertoharjoittelu. Ei niillä ehkä fitnesskroppaa aikaan saa, mutta mitä jos se ei ole tavoite? Mitä jos ihminen haluaa laihtua 10 kiloa ja geneerisesti vain liikkua. Onko nykyisellään kaiken liikunnan tähdättävä “voimakkaaseen ja seksikkääseen kauniiseen kehoon”? Ilmeisesti ollakseen kaunis pitää olla se sixpack, vähän tyly viesti sanoisin.

Voidaanko sopia että laihduttaminen on ihan ookoo ilman että tavoite on rasvaton kroppa, lihava ei ole tyhmä, laihdutus on vaikeaa koska mukavuudenhalu on yleensä kovempi ja että on tosi ärsyttävää kun joku mallikroppainen hippiäinen tulee kertomaan että ei kenenkään tarvi laihduttaa vaan on kaunis juuri sellaisena kun on, pitää vaan hyväksyä itsensä!

Dieettikatsaus, viikko 2

Toinen viikko dieettiä takana. Ja ei se ruokarytmi vieläkään toimi, koska en oo pistänyt sitä toimimaan. Mutta sen sijaan oon löytänyt iloisen liikuntatouhun. Viime viikolla sain tehtyä kaksi pitkää kävelylenkkiä (Mikä ihme siinä on että se kävely on vaan kertasen kaikkiaan tylsää, kuolettavan tylsää. Vaunujen kanssa mennessä sentään saa jännittää koska alkaa huuto vai alkaako..), yhen luistelun, kaksi salia ja kaksi 4×4 intervallitreeniä (10min lämmittelyt, 4*(1min sykkeet pilviin, 3min rauhottelua), 5min jäähdyttelyä). On ehkä liiottelua kutsua tota intervallitreeniä juoksuksi, koska en juokse kun ne sykehuiput (en saa palautettua sykkeitä tarpeeksi alas jos hölkkään, enkä varmaan ees jaksaisi hölkätä). Kovin iloisesti ei toi juoksu irtoa, mutta irtoaa kuitenkin. (Edit: oikeastihan pitäisi juosta 4min, mutta mennään nyt 1min ja kasvatetaan aikaa sitä mukaa kun kroppa sallii). Salilla pitää intensiteettiä tai painoja nostaa, sillä ne tuntuvat liian köykäsiltä treeneiltä. Kun kahdesti viikossa käy niin voisi tehdä sen verran että tuntuu ettei jaksaisi edes ryömiä salilta pois, vai mitä? :)

Toistaiseksi tosiaan menee ihan hyvin, tällä viikolla paneudutaan siihen ruokarytmiin. Paitsi tänään ei paneuduttu, koska vedettiin isolla kirkolla sushiöverit.

Dieettiupdate: -1.9kg, -3cm