Monthly Archive: September 2014

Kävelyllä

Tuntuu että nykyisellään treeni on lähinnä vain kävelyä. Hyvällä tuurilla (jos jaksaa) niin myös juoksemista. Siellä täällä jokunen sali ja kerta viikkoon vähän luistelua. Entiseen akkajumppailotulitukseen ja tankoakrobatiakikkailuun ero on aika suuri, mutta myös hyvällä tavalla. Akkajumpassa ei voinut ihastella tällaisia maisemia:

Akkajumpassa ei tosin ikinä satanut vettä tai tuullut, mutta yritän tässä nyt kertoa itselleni miten hyvä idea on että käy joka päivä tunnin kävelyllä (satoi tai paistoi). Tänään lähettiin typyjen kanssa viettämään päivän toisia päiväunia ulos. On aavistuksen epäreilua että mä en saa osallistua päiväunille kuin mahdollistajana, mutta menkööt nyt sitten tämän kerran. Löydettiin kivoja paikkoja, esimerkiksi Liikennepuisto ja vanha pappila.

Maisemat on lähinnä mun iloksi, sillä typyt näyttivät tältä koko matkan:

Aamu alkoi täällä hieman epämiellyttävissä merkeissä, sillä jouduin viettämään tunnin hammaslääkärin tuolissa. Puoli naamaa puuduksissa ei ollut ehkä kivoin kävellä, mutta päätin silti edes vähän yrittää. Ja ei ne valehtele, raitis ilma piristää! Testasin myös blogeista tuttua vinkkiä. Pistin nimittäin huulipunaa. Saattaa äkkiseltään kuulostaa hölmöltä pistää lenkille huulipunaa, mutta kyllä siitäkin vaan jostain syystä tuli parempi mieli. En tiiä että miksi, mutta ei jäänyt viimeiseksi lenkkipunaksi tämä.

Toispuoleinen virne selittyy sillä puudutuksella. Mutta nyt keittiöön, valmistelen siellä seuraavaa Teennäisterveellistä purtavaa -postausta!

Blogimaailma, oot outo

Mikähän siinä on, että blogimaailma on niin hemmetin outo. Otetaan esimerkkinä ensin vaikka sisustus ja koti. Mä luen muutamia sisustusblogeja puhtaasti siksi että musta on ihan älyttömän kiva katsoa kauniita kuvia kauniista kodista. Mua ei ala ärsyttää ko. bloggaajat sen takia että niillä on kuvissa siistiä ja nättiä. Kai niilläkin on joskus sotkuista, mutta mitä väliä. Mä tykkään niistä kauniista kuvista. Jos haluan katsoa sotkua, voin ihan rauhassa laittaa läppärin pois ja katsella ympärilleni, ja tuntuu että tässä oon ehkä vähemmistössä blogimaailmassa. Että eihän se oo aitoa ja todellista jos on siistiä, pitää olla sotkukuvia, se on aitoa se. Vai haluaako joku rehellisesti nähdä valokuvia siitä miten meillä on nytkin keittiön tuolin selällä kuivumassa pyyhe jos toinenkin? Mäkään en jaksa katsoa sitä, miksi joku muu jaksaisi?

Musta on ihan täysin itsestään selvää että jos joku haluaa esitellä kotiaan, se koti siivotaan ensin nätiksi ja puhtaaksi ja esitellään vasta sitten. Mulle  vastaava asia on että yritän siivota ennen kuin tulee vieraita. Vain lähimmät ystävät ovat niin jotenkin etuoikeutetussa asemassa (tai ne pirulaiset tulevat ilmoittamatta kylään) että ei tule siivottua heitä varten. Mulle on jotenkin ihan sama että onko kenenkään koti miten sekaisin, mutta ei mua huvita blogeista katsella miten sotkuista muilla on. Mä tiedän ihmisiä joiden koti on aina kuin suoraa sisustuslehden sivuilta, ja tiedän ihmisiä joiden koti näyttää siltä että siellä olisi räjähtänyt pienen koko luokan pommi. Miksi näistä ensimmäinen on se “mahdoton”? Miksi niille siisteille kodeille ja kuville naureskellaan että no ei se ole niin oikeesti. Miten se sotku on jotenkin parempaa? Miten se tekee ihmisestä aidomman että sillä on eiliset sukat keskellä keittiönpöytää?

Blogimaailma, oot outo.

Säästö- ja kuntoiluvinkki

Ikeassa yleensä palaa rahaa enemmän kuin oli etukäteen suunnitellut. Paikka herättää tarpeita (miten olenkaan voinut elää ilman pussinsulkijoita!), ja rahaa kuluu. Mutta nyt on keino säästää! Ota mukaan kaksi vauvaa. Sijoita toinen vauva kantokopassaan ostoskärryyn sisälle ja avot, ostokset jäävät minimiin mahtumisongelmien vuoksi!

Liikuntaa taas saa kun ensin roudaa vauvat autolta Ikeaan, kiertää sen prkln talon ympäriinsä että löytää kassoille, roudaa ensin kamat autoon, palaa takaisin sisälle, jättää kärryt ja kantaa vauvat autoon. Mistä tulikin mieleen että mun tarvii tehdä salilla lisää vipareita, meinasi käydä käsivoimille ton kopan kanto…

Korkkarit kopsuen kylillä

Muistanette mun avautumisen siitä eräästä asiakaspalvelukokemuksesta suomalaista designia myyvässä liikkeessä? Ei siis tullut kauppoja sinne, vaan pistin tilauksen sisään erääseen entuudestaan tuttuun brittiläiseen kauppaan. Ja toimitus tuli perille eilen.

Pistin siis tilaten kahdet kopsuttimet. Toiset hillityllä korolla ja värillä (jos nyt tuosta putiikista on mahdollista tilata mitään hillittyä), ja toiset vähän pirteämmät. Tässä se hillitty pari:

Mukavan mummohenkiset kengät, vähän korkoa ja hillitty väri. Lisäksi oikein mukavat jalassa! Ensimmäisistä Irregular Choicen kengistä opin että pitää tilata normaalia kokoa melkeimpä yhtä numeroa suurempi, ja se olikin tämän kertaisessa tilauksessa mainio valinta. Toiset kengät tosiaan sitten eivät olekaan ihan niin hillityt. Korkeammat korot ja komia väri saavat kuitenkin oman fiiliksen huippuhyväksi, ja olihan se nyt kiva mennä kopsutella korkkareissa siellä Prisman käytävillä etsimässä vauvagearia.

Kuvakulma on ehkä onnettomin ikinä, mutta kengissä on korkoa ihan reilusti (ainakin 7cm muistaakseni). Ja kuten kuuluu, komeat pohjat. Ei näillä talvella kopsutella, mutta vielä pystyy vetään!

Kopkop vaan!

Dieettikatsaus, viikko 7

Dieettimaailmasta vaan hei! Karkinhinku on jatkunut kovana tälläkin viikolla, ja onnistuin tehokkaasti mokaamaan molemmat salikertani viime viikolta. Tiistaina en jaksanut lähteä ja ajattelin että no ei se mitään, meen torstaina. Torstainakaan ei huvittanut ja aattelin että no perjantaina. Perjantaina muistin että niin tänään en mee kun parhausihmisellä on sen menoja. Että sehän meni putkeen. Tällä viikolla parhausihminen onkin työmatkalla, joten täytyy kehittää jotain kotijumppaa mitä voin tehdä kun tytöt nukkuvat. Mutta ei se viime viikko ihan haitarilleen mennyt. Sain ruokarytmistä taas kiinni, ja Kiloklubin laskureiden mukaan ne karkitkaan eivät aiheuttaneet mitään katastrofia.

Dieettiupdate: -3,3kg (suunta on taas oikea, vauhdista en tiedä sen enempää), -22cm

Kiloklubin mukaan saavutan tavoitteeni 65 viikossa. Eli voidaankin miettiä että onkohan mun tavoitteet ihan kohdillaan :D No ei, on ne. Eka välitavoite pitäisi saavuttaa 7 viikossa, toiseen menee 20, kolmanteen 31, neljänteen 43 ja viidenteen 52. Jossain kohtaa alan harventaa näitä epäonnisia dieettiupdateja kerran kuukauteen niin on joku sellainen julkinen nöyryytys luvassa jos käsi ei pysy tarpeeksi kaukana karkeista. Kyllä tämä tästä!

Pipamuistutus

Aiemmin vinkkailin innoissani kampanjasta, jonka järjestävät ABC-asemat ja Novita täällä Pirkanmaan alueella. Tehtävänä on neuloa pipa keskoselle, ja kun pipan palauttaa ABClle niin saa vaihturina kerän lankaa.

Oma pipalaskuri kilahti kolmeen pipaan ja nyt on kotona kolme kerää lankaa. Katsotaan montako pipaa ehdin tehdä ennenkuin kampanja-aika päättyy  31.10.2014. Onko joku muu palautellut pipoja? Toivottavasti ne ei oo kovin paljon hienompia kun mun (mikä ei ole ihan kauhean vaikeaa se). :D

Vauvagear: vinkki

Sellaista vinkkaisin että jos joku on etsinyt talveksi rattaisiin tai vaunuihin lämmintä pussia, niin nyt kannattaa suunnata Kalevan Prismaan. Siellä oli myynnissä nimittäin Emman lämpöpusseja hintaan 25€ kappale, kun ovh oli 59,90€. Että sinne siis jos tarviitte tuollaista.

Mugav ja praktiline magamiskott!

Kun realiteetit kohtaavat haaveet

Mulla on päässä sellainen mielikuva ja haave että millaiselta haluan näyttää. Tällä mielikuvalla ei ole minkään näköistä kosketuspintaa realiteetteihin mitenkään. Esimerkiksi monet niistä vaatteista jotka haaveissani esiintyvät maksavat enemmän kuin asuntolainan kuukausilyhennys. Lisäksi monet käsilaukuista joita katselen kuola valuen ovat sellaisia joilla ei olisi oikeasti mitään virkaa omassa elämässäni. Mutta saahan sitä kuvitella eikö? Jostain syystä haaveissani olen myös yli 180cm pitkä ja mallinmitoissa, sillä en osaa mitenkään kuvitella miltä esimerkiksi alla näkyvä villapaita näyttäisi 165 senttiä pitkän pulleron päällä (paitsi hassulta). Alla siis kuva siitä tyylistä ja vaatetuksesta josta haaveilen.

 

Kaikki kuvan vermeet on All Saintsilta, jonka verkkokaupassa käyn viikottain ihailemassa tuotteita. Ja ehkä kerran kahdessa vuodessa raaskin ostaa jotain. Mutta ehkä se pointti onkin se katselu ja haaveilu..

Todellisuus on sitten vähän eri asia. Mulla on aina mielessä tarkasti visio mitä haluan pukea ja miltä haluan näyttää, mutta syystä tai toisesta se mitä sitten peilistä näkyy ei vastaa sitä kuvitelmaa vaan on aina vähän off. Ennen se haittasi, nykyään ei niinkään. Mutta tässä pari esimerkkiä siitä normaalitilasta:

Jaa mistä tämä vaatetushöpötys? No nythän on niin (kuten jotkut ovat varmaan huomanneetkin jo) että hyppäsin #momfie-kelkkaan. Eli bloggaan myös Lilyn #momfie-blogissa, jossa äiti-ihmiset esittelevät releitään. Oon ehtinyt kirjoittaa kaikki kaksi postausta, toisen Saksan armeijan ylijäämäparkasta ja toisen ihan vain esittelytekstin. Että tulkaahan sinnekin lukemaan, linkkailen kyllä täälläkin niitä postauksia. Ettei vaan menisi mun tyylikäs vaatetus keneltäkään ohi. Sehän olisi ihan järkyttävä menetys se :D

Mutta löytyykö täältä muita jotka haaveilevat vaatteista jotka todellisuudessa eivät olekaan niin sopivia itselle?