Monthly Archive: October 2014

Kuinka helppo sinut on syyllistää?

Kaupan kassalla, rahaa nostaessa, sosiaalisessa mediassa, omassa sähköpostissa. Meitä on niin helppo syyllistää. Tai minut ainakin saa todella helpolla syyllistyneeksi ihmisraunioksi.

“Meidän lapsi myy tällasia arpoja/kortteja/sukkia/keksejä leirikouluun/kilpailumatkaan/mikä ikinä, joka on sille tosi tärkee juttu koska se ei muuten pääse matkaan/minne ikinä. Ostatko?”

“Otto+lahjoitus vai vain Otto, hmmm. Haluanko olla tänään paha ihminen vai en?”

“Kutsutaan sut katsomaan tätä esitystä ilmaiseksi, mutta tässä on tilinumero jos haluat kannattaa kuitenkin.”

“Mikäänhän ei tietty maksa mitään, mutta jos siltä tuntuu niin kustannuksiin voit osallistua, tilinumero meilin lopussa.”

“Kivijalkakaupat kuolee jos niissä ei käydä, kai sää käyt?”

Syyllistäminen on vaan niin ärsyttävää. Tietty on ihmisiä jotka porskuttaa syyllistymättä, mutta sitten on tällasia kun minä jotka jäädään vähän ahdistumaan ja ärsyyntymään koko hommasta. Miten niin se on minusta kiinni pysyykö jonkun toinen bisnes auki vai ei? Eikö se ole sen bisneksen keksijän homma keksiä bisnes joka kiinnostaa ihmisiä? Miksi minun tarvii rahaa nostaessani omalta tililtä tuntea syyllisyyttä että en nyt antanut nälkäänäkeville euroa vaan meen sen setelini kanssa kioskille ostaan karkkia? Jos pyydetään johonkin ilmaiseksi, mutta annetaan tilinumero johon voi halutessaan maksaa, niin mulle tulee kriisi. Sellainen “SANO NYT PERKELE SITTEN MITÄ MÄ TÄNNE TILILLE PISTÄN SUMMAKSI”-kriisi.

Voi olla että oon ainoa, voi olla että en. Kassoilla mua aina vähän hävettää jos siinä on keräyslipas enkä pistä sinne rahaa (ja kaupan kassalla työskennelleenä voin sanoa että moni ei pistä). Hävettää ja nolottaa jos en osta jonkun lapsen myymää joulukorttia vaikka en ees tarvis sellasta. Hävettää mennä katsomaan ilmaista esitystä jos siitä sitten kuitenkin olisi pitänyt maksaa. Mä taidan olla sellanen puhtaan omatunnon ostaja, kun keräyslippaaseen kilahtaa euro niin heti on vähän parempi mieli itelläkin. Mutta jotenkin haluaisin valita hyväntekeväisyyskohteeni muuten kuin syyllistymällä. Ei oo helppoa tämä, saisko vertaisapua kommenttiboksiin?

Vauvakuulumisia

Tytöt ovat kohta 5 kuukautta vanhoja, ja täällä on opittu vaikka mitä. Osataan kääntyä selältään mahalleen (ja todella, todella satunnaisesti mahaltaan selälleen). Osataan kääntyä puolittain siskon päälle ja kuolata määrissä. Osataan järsiä siskon kättä kun oma on ikävästi peiton alla piilossa. Osataan huutaa niin että oon vakavasti harkinnut Peltoreiden hankkimista. Osataan riemunkiljua niin että “Peltorit radiolla” löytyvät jo googlehausta.

Veuhka, alias Mökä-Iita. Kiljuu riemusta korvia särkevästi. Vetää kilarit välillä tyhjästä. Inhoaa heräämistä, mutta hymyilee kun vihdoin on hereillä. Kova höpöttäjä. Hekottaa paitaa vaihdettaessa tai pipoa päähän pistettäessä. Pituutta 61 cm ja painoa 6,1kg.

Meuhka, alias Hassutti. Tykkää halauksista, ja tykkää halata. Tuijottaa siskoaan hämmentyneenä monta kertaa päivässä (luultavasti toivoo niitä Peltoreita myös). Rakastaa poskelle suukottelua, nukahtaa helposti ja hymyilee heti aamusta. Ja keskellä yötä. Pituutta 64cm ja painoa 7,4kg.

“Äläs potki siskoa mahaan.”

“Älä järsi siskon nyrkkiä.”

“Älä vedä siskoa korvasta/tukasta/nenästä/poskesta.”

Luulen ettei oo ekaa kertaa kun noita käytetään.

Ite tehty

Täällä blogissakin on varmaan tullut esille mun käsityöharrastukseni. Tykkään virkata ja neuloa, ja tässä vuosien aikana on tullut askarreltua monenmoista. Villapaitaa ja villatakkia, pipoja ja huiveja, sukkia ja tumppuja. Tällä kertaa tein parit tumput ja pipot:

Tumppujen ohjeet oon löytänyt erilaisista neuleohjelehdista, ja pipot kehittelin omasta päästä. Musta on kiva tehdä erilaisia juttuja, varsinkin muille. Itselleen tarvii tehdä vain niin monet lapaset tai villasukat, joten onneksi on paljon tuttuja. Ja jotta kaverikin muistaa keneltä ne tumput tuli, niin tilasin tällasia:

Laput tilasin Labelyourself.comista, ja toimitus oli hyvinkin nopea. Otin tuollaisen valmisvaihtoehdon, johon sai itse valita kuvan, tekstit ja fontit sekä nauhan värin. Helppoa ja kätevää. Nyt voin brassailla omalla merkillä :)

Kylän päheimmät trikoot

Voin ihan suoralta kädeltä sanoa että mulla on tän kylän päheimmät trikoot. Ihan jos siksikin että kyläraitilla muuten pyörii mun kanssa vaan mummoja ja ne ei paljoo trikoita käytä. Mummoista tulikin mieleen, että en oo ikinä Tampereella asuessani nähnyt näin aktiivisia mummoja ja pappoja kun täällä. Kuvittelen olevani ihan suht hyvässä kunnossa (no ainakin sillai keskivertokunnossa), ja meinaan tulla jyrätyksi välillä kun mummot ja papat viipottaa rollaattoreita potkukelkkoina käyttäen tai fillarilla kaahaavat Lidliin. Ihan mahtavaa.

Mutta vähän nyt harhauduin asiasta. Piti niistä trikoista puhua. Tai mitä niistä puhumaan, menin ja tilasin Adidakselta trikoot kun huvitti.

Niissä on Miamin skyline, joka näyttää hieman matalalta näin lyhyissä koivissa. Mutta samapa tuo, nää on uudet lempparihousut. Leggarit ei ehkä oo housut mutta nää oon trikoot eli käy housuista!

Pahoittelut oikeasti näistä kuvista, hovikuvaaja oli työreissulla eikä tullut kotiin ennen pimeää.  Mutta en oo itseäni koskaan muotibloggariksi väittänytkään, nytkin halusin vaan lesoa mun hienoilla trikoilla!

Aktiivisuutta päivään ja sananen asiakaspalvelusta

Valitin tuossa päivänä eräänä miten jotkut yritykset eivät vaan osaa asiakaspalvelua. Ja valitin toisenkin kerran että kun ei mun raha vaan kelpaa. Vaan nytpä en valita (rasti seinään). Vaan kehun! Kehutaan ensin asiakaspalvelua.

Ostin siis mainosten uhrina Polarin Loop-aktiivisuusrannekkeen. Pointtihan on pitää vempelettä ranteessa 24/7 ja se sitten kertoo että kuinka aktiivinen olit. Aktiivisuus”tasoja” on viisi: nukkuminen (ei-yhtään-aktiivista), istuminen (ei-yhtään-aktiivista), seisominen (aktiivista), kävely (aktiivisempaa), juoksu (olet kuin jänis). Laite myös laskee kaloreita sen perusteella että mitenkä aktiivinen olet ja mitkä fyysiset tiedot olet antanut, näyttää kellon ajan, toimii sykemittarina sopivan sykevyön kanssa ja laskee askeleita (tai arvioi). Näin tiivistettynä, myöhemmin vähän lisää. Löin innoissani vempeleen ranteeseen, kävin pienellä kävelyllä että mitenkä se toimii ja noh. Kaikki näytön ledit eivät palaneetkaan ja näytöstä ei saanut mitään selvää. Lähetin meiliä sekä Polarille että Ideaparkin Intersporttiin että mitenkäs tehdään, kun nyt vähän harmittaa. Molemmista tuli nopeasti vastaus että kuule tietenkin vaihetaan sulle uusi laite, eihän tuo nyt sovi että heti on rikki. Kävin sitten siellä Intersportissa, ja sieltä annettiin vitriinistä uusi laite käteen ja toivotettiin hauskaa päivänjatkoa sekä pahoiteltiin kovasti rikkinäistä laitetta. Katsokaas näin se toimii. Asiakas on älyttömän tyytyväinen ja taatusti palaa liikkeeseen kun on saanut sieltä hyvää palvelua.

Mutta sitten siihen itse laitteeseen. Rannekehan ei ole varsinainen sykemittari, vaan aktiivisuusmittari. Se enemmänkin on tarkoitettu sellaiseen “nouse sieltä sohvalta ja tee jotain”-käyttöön, kuin vaikkapa tarkkaan sykkeiden seurantaan lenkillä. Siihenkin sitä voi kuitenkin käyttää, jos hankkii sen yhteensopivan sykevyön.

Näyttö ns. normitilassa kun laitetta ei käpelöi

Ranneke on aika siisti ja simppeli ja sitä käytetään painelemalla tuosta näkyvästä namiskasta. Näyttö kertoo hyvin simppelisti muutamia asioita: kellonajan, kalorikulutuksen ja askelmäärän.

Tässä päivän askelsumma ennen illan jalkapallotreenejä (päivän päätteeksi askeleita oli vähän alle 14000, eli ihan hyvä)

Varsinainen pihvi on kuitenkin se aktiivisuus. Laiteelle annetaan tiedoksi oma lähtöaktiivisuus päivän aikana: pääosin istumista, pääosin seisomista, pääosin liikkumista. Tämän perusteella laite sitten antaa käyttäjälle tavoitteen. Tavoitteen täyttymiseen tarvittavat keinot kerrotaan käyttäjälle laitteessa juoksemisena, kävelynä tai seisoskeluna. Esimerkiksi se voi kertoa että jotta päivän aktiivisuustavoite saavutetaan, sinun pitää juosta 10min, kävellä 20min tai seistä 2h.

Tämän lisäksi hommaan kuuluvat myös puhelinapplikaatio ja nettisivu, jossa voi seurata omaa päiväänsä.

Tässä esimerkiksi nyt mun tän viikon kolme sellaista päivää kun käytin laitetta koko päivän. Sitten voi tuijotella päivän mittaan että mitenkä sujuu:

Tämä on otettu nyt sieltä nettipalvelusta, mutta täysin vastaava näkymä löytyy puhelinapplikaatiosta. Tuo raidoitettu alue on sitä jolloin laite ei ole ranteessa ollut. Tässä muutama näkymä päivistä, jolloin laitetta on tullut käytettyä melkeinpä koko ajan.

Ihan ilmaiseksi noi askeleet ei kyllä tuu, vaikka sitä kuinka funtsii että tuleehan tässä nyt joka päivä talsittua jo sisälläkin paljon. Mutta näissä esimerkeissä on mukana päivisin noin tunnin – puolentoista kävely ja yksi jalkapallotreeni. Tykkään yleensäkin kaikista kaavioista ja käppyröistä ja luvuista, ja tämä on kyllä erinomaisen hauska laite. Ne askeleet on mulle sellainen “pitää saada 10 000 rikki tänäänkin” ja onhan se nyt kivaa yrittää joka päivä rikkoa tavoitteensa (tavoite voi olla siis asetettu hieman liian alas…). Lisäksi mulle tämä korvaa kyllä sykemittarin toistaiseksi, koska tarve on lähinnä vain itsensä huvittamiseen. Tietty laite voisi olla vähän kohteliaampikin.

Vekotin näyttää siis sykemittarina että ollaanko rasvanpolttoalueella vai kunnonkasvatusalueella. Eräät oli vaan fat.

Mahtava vekotin! Onneksi ostin, nyt on taas motivaatio kävelylenkeille kun saa niistä vähän käppyröitä!

Edustavuus on iloni

Mulle aika harvoin tulee tilanteita vastaan, jossa tuikituntematon ihminen livenä tulee sanomaan että hei mä tiiän kuka sä oot (tässä kohtaa pelkään että tulee avautumista mun huonoista jutuista) ja sanoo jotain kivaa blogista. Tilanteet on ehkä laskettavissa yhden käden sormilla, mutta ne ovat kyllä olleet tosi kivoja!

Ainoa ongelma on, että nää tapahtuu jotenkin aina kun oon hyvinkin epäedustavana liikkeellä. Niinkun kerran kuntosalin pukkarissa treenin jälkeen. Ja eilen kun olin kävellyt sateessa puolitoista tuntia pitkin poikin Tamperetta.

Onneksi sentään löydettiin asemalaiturilla seikkaillessa oikeaan junaan ja molemmat päästiin (toivottavasti) sinne minne pitikin. Ja lisäksi lyhyessä ajassa löytyi hyvää yhteistä whinetettävää! Että terveisiä vaan, en yleensä näytä uitetulta koiralta.

Tänään sitten kun olin yybercoolina tuolla kylillä hikisessä hupparissa, eilisen jäljiltä märässä pipossa (kuivaaminen on ihan yliarvostettua) ja Gina Tricotin trikoissa (hehe) vetämässä rundia vaunujen kanssa niin tuli vastaan taas lukija! Tai siis lukija jonka kanssa tässä on ihan meilailtukin että josko nähtäis kun kerran samassa pitäjässä asutaan. Oottakaa siis vaan talvea, tulee lukemattomia ja lukemattomia postauksia siitä miten taas oltiin Ideaparkissa.

Yleensä jotenkin niinä kertoina kun olen edustavana jossain, ketään ei tule vastaan tai ketään ei tunnista. Tämä ehkä tarkoittaa että olen tuupannut riittävästi epäedustavia kuvia omasta naamastani intternettiin jotta niiden perusteella osataan moikata. Että tulkaa moikkaamaan! Viimeistään talvella Ideaparkissa :D

Meillähän ei telkkaria katota

Eipä. Ei yhtään. Onneksi tytöt ovat ihan epäkiinnostuneita piirretyistä ja lastenohjelmista, ja sen sellaisista. Eli mitään televisiomaratoneja ei täällä pidetä. Mutta aamuisin täällä katsotaan erästä ohjelmaa tiukasti kiinnostuneena ja samoin iltapäivällä. Kyseisissä ohjelmissa esiintyvät seuraavat herrasmiehet:

En ymmärrä miksi, mutta tämän talouden suosikkiohjelmia ovat Matlock ja Krokotiilimetsästäjä. En vaan käsitä että mikä niissä viehättää, kun kumpikin on väritöntä harmautta verrattuna vaikka Simpsoneihin ja Futuramaan (niitä piirrettyjä täällä katsoo lähinnä perheen miespuoleinen jäsen). Silloin kun telkkarista ei tule näitä suosikkiherrojen Steven ja Benin ohjelmia, meillä katsotaan exceleitä:

Lapsi on hyvä totuttaa exceliin jo pienenä, ettei sitten myöhemmin tule ongelmia asiassa! Parin kuukauden päästä katsotaan mistä avataan wordi.

Bussin perävalot ja vaatteiden tilaamisen vaikeus

Oon tässä kaksi päivää puhkunut pyhää ärsytystä paristakin asiasta, ja koska ärsytys on parhasta jaettuna niin here we go.

1. Plussamallistojen vaatteet

Mitä helvettiä nyt oikeasti. Miksi vaatesuunnittelijat olettavat että lihavilla ei ole vaatemakua? Vaan että jokainen pullero haluaa pukeutua ylipainoiseksi seepraksi tai leopardiksi (tai parhaimmillaan niiden yhdistelmäksi, mikä on vaan jo todella häiritsevää). Voisiko niitä eläinkuoseja olla pullerovaatteissa samassa suhteessa kuin normaalikokoistenkin vaatteissa? Ja sitten ne paljetit. Mää oon lihava, en erityisesti halua kuorruttaa läskejäni vielä paljeteilla. Lisäksi, ootteko huomanneet että kauheen monessa plussavaatteessa on pitsiä. Pistähän pitsihihat näihin käsiin niin kädet näyttää joulukinkulta. Nyt joku kotipsykologimpi toteaisi että olen saattanut käydä vähän vaatekaupassa enkä löytänyt mitään mikä ei olisi aiheuttanut kuin suunnattomasti vitutusta.

2. Ellos

Löysin eilen illalla Elloksen verkkokaupasta kivat trikoot (ootte varmaan kuulleet rikoo on riskillä komee, eikö?), nuhjucollegepaidan kotona pidettäväksi ja Polarin Loop -rannekkeen. Ajattelin pistää rojut toivelistalle, ja rekisteröidyin käyttäjäksi tätä varten. Sitten kuitenkin rahatilannetta tarkastettuani päätinkin pistää tilaten vaatteet ihan heti, joten ei muuta kun ostoskoriin kliketiklik ja sitten kassalle. Tässä vaiheessa piti antaa nimi, hetu, osoitetta ja puhelinnumeroa. Syötin halutut tiedot ja painoin notta Kassalle. Vaan ei.

No kiva, en muista mitään millä olisin muuten rekannut tonne. Menin sitten tuonne omille sivuille varoiksi vaihtamaan sähköpostiosoitetta ja/tai matkapuhelinnumeroani. Mutta katsokaas. Kun eihän se nyt niin käy.

Olishan se ollut liian helppoa ihan oikeaan kenttään kirjoittaa se puhelinnumero. Kun sitten päätin kokeilla tilaamista rekisteröitymättä, vieläkin epäonnistuen saatoin ehkä lähettää kauhean avautumisen Elloksen asiakaspalveluun. Mutta on se nyt perkele kun ei raha kelpaa! Mistään ei voi poistaa käyttäjätunnustaan, enkä oikeasti vuonna 2014 lähe soittamaan että voitteko muuttaa mun puhelinnumeron.

3. Bussit.

Oltiin tänään Ideaparkilla tyttöjen kanssa. Aattelin siinä että lähen kivasti bussilla kotio niin ehin ajoissa ettei tuu huuto ja kriisi ja ties vaikka mitä (ollaan kaikki hieman ärtyisiä kun ollaan nälkäisiä) kesken matkan. Paitsi että pysäkille kaarsi sellainen korkea pitkänmatkanbussi, johon ei oo mitään toivoo nousta vaunuilla. Ja seuraava bussi tulee kolmen vartin päästä. Laskeskelin että no ei tässä, lähen käveleen kotiin ja otan sitten matkalta bussiin. Seuraavalta pysäkiltä. Paitsi että missasin sen bussin noin 200 metrillä. Ei se mitään, otan ton joka tulee eri reittiä, ehin just sen pysäkille, eihän se oo ikinä ainakaan aikatauluaan nopeempi. Paitsi tänään tietty oli, ja missasin sen noin sadalla metrillä. Eeeei se mitään, otan seuraavan joka tulee noin 15min päästä. Puhelin auki ja tuijottamaan Lissu Liikenteenseuraajasta että missä se mun bussi menee. Näköjään seisoo Höytämössä, eikä liiku. Ei hyvää päivää. Talsin taas seuraavalle pysäkille, koska vaunuista alkoi kuulua sitä “hei vaunut pysähty ja mää melkeen herään niin vähän itken”-meteliä. Lopulta hyppäsin siihen bussiin mitä en alun perinkään jaksanut Ideaparkilla oottaa. 45min ja monta hikistä kiiruhtamisminuuttia myöhemmin.

Joskus on vaan vaikeampaa kun joskus. Millanen päivä teillä oli?

Terveellisyysmuffinseja

Teennäisterveellisestä keittiöstä hyvää päivää! Tein muffinseja. Tai muffineja. Tai cupcakeja. No mitä ne nyt on, tursotetaan taikinaa vuokaan ja tehdään pieniä kakkuja. Nämähän olivat siis täysin terveellisiä. Katsokaa vaikka:

Mantelia, ananasta, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Ja päällystetään elintarvikevärillä ja suklaatilla. Tunnen miten saan kaipaamiani terveellisyysaineita.  Näiden lisäksi syötiin myös erityisterveellistä omenaa:

Reseptit ovat aika yksinkertaisia (omenapiirakkaan en voi antaa ohjetta, sillä se on äidin resepti), mutta muffinseihin voin. Tästä vaan sitten kokkaamaan suklaa-kesäkurpitsa ja porkkana-ananas -herkkuja!

Suklaa-kesäkurpitsa muffinsit (12kpl) (alkuperäinen ohje)

Sulata: 30g tummaa suklaata

Vatkaa vaahtoisaksi: 1 1/2 munaa, 190g fariinisokeria

Sekoita: 120ml kasvisöljyä suklaaseen

Kääntele: munasokerivaahtoon suklaaöljy, 125g vehnäjauhoja, 1/2tl ruokasoodaa, 1/2tl leivinjauhetta, 1/2tl suolaa, 115g raastettua kesäkurpitsaa, 45g pähkinärouhetta (tai mantelia, kuten allekirjoittanut joka ei muistanut ostaa kaupasta pähkinöitä).

Paista uunissa: 175 astetta, noin 20-30min

Sekoita: 200g maitosuklaata, 100g maustamatonta tuorejuustoa, 50g voita, 50g tomusokeria (alkuperäinen ohje)

Kuorruta muffinsit ja syö pois. Voit myös koristella leivokset ennen syömistä (ei pakollista). Hassut määrät aineksia johtuvat siitä että ohjesivu on ameriikkalainen, joten ne käyttää siellä niitä cup-mittoja ja muita (1 cup = 240ml).

Porkkana-ananasmuffinsit (12 kpl) (alkuperäinen ohje)

Sekoita kevyesti: 2 munaa, 225g sokeria ja 50g fariinisokeria.

Sotke sekaan: 120ml kasvisöljyä ja 1/2tl vaniljauutetta.

Kääntele mukaan: 190g vehnäjauhoja, reilu tl leivinjauhetta, 1/2tl suolaa, 1,5tl kanelia, 1/2tl muskottipähkinää, 1/4 jauhettua inkivääriä, 245g porkkanaraastetta, 120g ananasmurskaa, 100g pähkinärouhetta (tai sitä mantelia, krhm).

Paista uunissa: 175 astetta, noin 20-30min

Sekoita: 200g maustamatonta tuorejuustoa, 130g voita, n. 6dl tomusokeria, 1tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta, 1tl sitruunamehua (alkuperäinen resepti)

Väritä kuorrute haluamallasi elintarvikevärillä

Lopputulos näyttää kutakuinkin tältä siis:

Ihan terveysruokaa! Jee!