Monthly Archive: January 2015

Lähes nakutettu päivärytmi

“Miten sä pärjäät kahden kanssa?” on kysymys jota kuulee aika usein. Siihen on aika vaikea vastata, kun ei oo kokemusta siitä että olisi vaan yksi vauva. Ja pärjäähän sitä, kun pitää pärjätä. Toiset vannovat lapsentahtisuuden nimeen, mutta täällä asuu yksi iltavirkku ja yksi aamuvirkku, joten siinä jäisi omat unet melko vähiin jos niitten antaisi vaan lopsotella miten sattuu omia rytmejään. Meillä siis noudatataan melkolailla tarkkaa päivärytmiä. Joskus tulee päiviä kun ei vaan mee niikun on ajateltu, tai toista vauvaa ei vaan kertakaikkiaan huvita nukkua silloin kun sopiva hetki olisi, mutta eipä siinä mitään. Joskus toinen nukkuu pari tuntia päiväunia ja toinen vartin. Nukkumisten suhteen ei olla niin kovin tarkkoja, paitsi aamulla yritän aina huijata tenavia nukkumaan vielä hetken. Ettei tarvitsisi nousta 5:30 kuten tänään. Yleensä sinnitellään sinne puoli kasin pintaan kuitenkin.

Mutta tässä tämä meidän keskimääräinen päivärytmi ja rutiinit:

04:00 Aamuyön veuhdonta Jompikumpi vauvoista tai jopa molemmat veuhtovat itsensä hereille. Vähän maitoa tai vettä nassuun ja unia jatkamaan mun kainaloon.

7:30 Lätkintä- ja korvastavetoherätys Jos ollaan päästy tänne asti, tämä meinaa että vieruskaverinukkuja on totaalisen hereillä ja tekee kaikkensa että mäkin olisin. Toinen kaveri koisii tyytyväisenä omassa sängyssään.

Aamuriehunta

IMG_5576 8:00 Aamupuuro

Aamupuuro vedetään melkolailla nopeasti, ja aina yöpuvuissa. Koska 90% kerroista puuroa löytyy jostain päin vaatetusta vaikka mitenkä yritettäisiin muuta.

IMG_5578

8:30 – 8:45 Kahdelle meuhkaajalle vaatteiden vaihto Pientä jumppaa mulle, eli yritän taiteilla kaveruksille päivävermeet niskaan. Vaatteiden vaihdon jälkeen sitten joko riekutaan lounaaseen asti tai otetaan pienet nokoset ja riekutaan vasta sitten.

11:00 Lounas Kaikenmoisia soseita on vedetty ja pudoteltu lattialle, että hyvin syömähommat menee. Mitään yliherkkyyksiä ei ole näkynyt, mikä on kyllä helpotus.IMG_5585

Päiväkävely Lounastelun jälkeen on sauma käydä vähän vaunulenkillä. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Joskus ei vaan huvita, tai pihalla on 10 metriä lunta. Tai mitä nyt ikinä. Yritetään kyllä. Heittelen yleensä aamupalan jälkeen heti ulkovaatteet kasaan eteiseen, jotta saan ne siitä sitten nopeasti. Ja omat vaatteet koitan myös vaihtaa kun tytöt vähän koomailevat puuron jälkeen ja hengaavat tyytyväisinä syöttötuoleissa. Että sitten päästään kanssa. Se kun ei toimi että kun uloslähtöikkuna aukeaa että mä alan pukea itseäni vasta siinä kohtaa…

14:00 Välipala & 17:00 Päivällinen & 20:00 Iltapuuro Oikeastaan kaikki muu aikatauluissa elää, paitsi ruoka-ajat. Ne on saatu nyt jotakuinkin vakioitua. IMG_5582

Iltameuhkan aikaan mäkin olen tullut jo takaisin lenkiltä tai salilta jos sellaiselle oon lähtenyt. Parhausihminen hoitaa omat treeninsä sillai että heti kun tulee kotiin niin mä saan mennä. Läpystä vaihto vaan ovella. Kätevää!
Kitinä ennakoi hyytymistä, joten yöpuku päälle ja maitoa vielä perään. Sitten hammaspesu ja eikun nukkumajuttuja yrittämään.
22:00 Yöunipuu kutsuu aikalailla näihin aikoihin. Satunnaisia “hei katsokaa kun mua ei sitten yhtään väsytä”-pomppimiskohtauksia lukuunottamatta. Tässä kohtaa on syytä itsekin painua unille, koska sitten ehtii vähän nukkua ennen Keskiyön ulinaa.

Aikataulutettua? Kyllä. Toimiiko? Meillä toimii.

Rahansäästövinkki

Helpoin tapa säästää määrissä rahaa on päättää että ei osta uusia vaatteita ennen kuin vanhat käyttövaatteet menee päälle. Lisäksi hyvä keino säästää on jättää lompakko kotiin kun käy kaupassa. Hillitsee yllättävän tehokkaasti shoppailua se.

Eilen onnistuin käymään Ideaparkissa siten että mulla meni nolla euroa rahaa. Ja olin siellä kuitenkin ainakin tunnin. Parhausihminen tarjosi kahvin ja hoiti shoppailun, niin mä sain vaan kahvitella ja katsella minivauvaa joka on NIIIN pieni kun onhan se melkeen puolet nuorempi kun mun Tinkersberg ja Taikersberg. IMG_5554

Konttausharjoitukset ovat edelleen käynnissä, ihan vielä ei päästä konttaamalla eteenpäin. Kun vaikka jalat toimisivatkin niin kädet eivät ihan vielä mene niinkuin pitäisi. Mutta eiköhän se tästä. Tutkittava elämänpiiri on laajentunut tehokkaasti olohuoneesta jo keittiöön ja eteiseenkin on tehty pieniä tutkimusmatkoja puuron voimalla.

Puuron voimalla mäkin kävin reippaasti taas lenkillä ja vesijuoksemassa tänään. Ihan hyvä yhdistelmä se, ja bonuksena kun menee arkipäivänä vesijuoksemaan päivällä niin kuulee kaikki pahimmat/parhaimmat mummojuorut. Puolessa tunnissa meni noin kolme ja puoli kilsaa (pururadalla, ei altaassa siis. Vesijuoksuhan on siitä kamalaa että vaikka miten yrität niin eteenpäin et pääse kovin vauhdikkaasti. Laskin tänään että 100m matkaan meni 5 minuuttia. Että ei mitään vauhdin hurmaa siinä). Pingoin taas Pispalaan ihan vaan siitä syystä että Pyynikintorilta lähtiessä pahin nousu on lämmittelykävelyn aikana ja lenkki loppuu alamäkeen.

IMG_5557Hetken harkitsin että olisin juossut tuosta raput alas ja tuon kadun päähän, mutta sitten terve järki voitti. Sillä olisihan ne pitänyt tulla ylöskin. Mutta jos vaikka lumien sulattua sitten?

Sykkeet pilviin ja makkarat kaakkoon

Siis kyllähän mä tiesin että ei se luistelu nyt ihan vain iisiä menoa ole. Otin huvikseni meidän treeneihin tänään sykemittarin. Luistelen siis Varala-Tiimin aikuisten muodostelmajoukkueessa, ja tämän kertaiset treenit koostuivat käytännössä ohjelman toistoista.

Screen Shot 2015-01-21 at 23.05.19

 

Maksimisykkeet kävi pirteästi 193ssa, ja ihan näköjään kokoaikaa toi sykevyö ei pysynyt paikallaan (aina sama ongelma, en tajua miten touhotan sen kanssa että se tollai epämittaa). Tuosta on suht helppoa tunnistaa että ensin tehtiin kokonainen ohjelma, sitten vähän pohdittiin mitä pitäisi tehdä paremmin, sitten tehtiin pienempiä pätkiä ohjelman sisältä ja lopussa tehtiin taas kokonaisia vetoja. Hyvät treenit oli kyllä, hiki puski ja hauskaa oli. Ennen jäätä meillä oli oheiset, eli tilaisuus jossa alussa ehti ottaa jopa “katsokaa miten hienot pussihousut näistä tuulihousuista saa”-kuvan.IMG_5546Ja siis asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, pussihousuilla oli ihan järkevä funtio. Ei näe nilkkojen ojennuksia jos nilkat ei näy. Nyt olisi puolitoista viikkoa aikaa päästä yli mahamakkaraissueista, koska sitten pitää kiskoa päälle kisapuku (ja tietty sitä ennen ommella siihen paljetit ja muut härpäkkeet) ja singahtaa jäälle aluemestaruuksissa. Kisat käydään Hakametsän hallissa 1.2. sunnuntaina, eli jos ei oo muuta puuhaa niin siellä näkee sitten muodostelmaluistelijoita tositoimissa. Siitä viikko niin luvassa on toiset valintakisat, joiden jälkeen tiedetään mennäänkö loppukisoihin vai oliko tämä kausi sitten tässä. Toivottavasti päästään!

Perinteinen saliruuhka

Kuten kansanperinne osaa kertoa, tammikuussa kuntosalit pullistelevat uuden elämän aloittaneita laihduttajia. Ja totta, niin tuolla mun pikkusalillakin. Normaalisti paikalla olisi ehkä neljä punttailijaa, nyt siellä oli ainakin seitsemän tyyppiä. Kuntopyörällekin oli melkein jono! Pukkarissa mahtui sentään kääntymään ja ottamaan treeninjälkeiskuvia, niitä “katsokaa kun treenasin ja olin hyvä ihminen”:IMG_5533

Näin sitä vaan kalsaripaidassa pousataan. Tarviiko edes sanoa että olin yksin pukuhuoneessa? Miksi noissa kalsaripaidoissa pitää olla noin huomiota herättävät saumat? Ehkä ettei eräät ottaisi kuvia ne päällä ja tunkisi nettiin…

Koska meidän auto on huollossa ja piti kävellä salille, tein normaalia nopeamman treenin. 7 liikettä, ensimmäisellä kierroksella 10 toistoa, toisella 9, kolmannella 8 ja niin edelleen. Kierrosten välillä 20s tauko. Hikistä puuhaa ja sykkeet nousivat reippaasti. Ihan kivaa tosin se kävely oli, voisi ottaa ihan tavaksi. Alkuperäinen tarkoitus oli juosta salille, mutta vihaan kun reppu hölskyy selässä. Mun repussa on kyllä sellanen remmi lantion ympäri, mutta arvatkaapa vaan meneekö se kiinni tässä kunnossa :D Ehkä sitten keväämmällä…

Resepti: Phokeitto

En ole kovin hyvä kokki. Pysyttelen tutuissa ja turvallisissa jutuissa (teen esimerkiksi superhyviä lihapullia) ja harvoin kokeilen mitään uusia reseptejä. Enkä etenkään sovella niitä reseptejä. En minä osaa sanoa että jos ei ole inkivääriä raastettavaksi niin paljonko sitä jauhettua pitää pistää. Tai voiko juustokuminan siemenet korvata jollain. En ole siis mikään oman elämäni Masterchef. Paitsi tänään. Kun ei ollutkaan kaikkia aineksia mitä muistin.

n. 1,5 litraa vettä

1 lihaliemikuutio

3 rkl kalakastiketta

1 sitruunaruoho

2tl inkivääriä

3 porkkanaa

4 naurettavan isoa herkkusientä

3 kevätsipulia

sitruunamehua

tuoretta (thai)basilikaa ja korianteria

1/2 – 1 tl tulista chilijauhetta

400g naudanfilesuikaleita

suolaa ja pippuria

Laita vesi kiehumaan ja heitä mukaan lihaliemikuutio. Silppua sitruunaruohon sisus (poista uloimmat lehdet) hötöksi ja sekoita inkiväärin kanssa. Kaada seos kattilaan, ja nakkaa mukaan myös kalakastike. Pilko porkkanat ja herkkusienet haluamasi kokoisiksi paloiksi. Itse jätin herkkusienet melko isoiksi palasiksi, mutta porkkanoista tein ohuita siivuja (kypsyy nopeammin siis, jos haluaa rapsakampaa niin paksumpia siivuja vaan). Pistä kattilaan myös chili, oman tulisuudensiedon mukaan toki. Lorauta vähän sitruunamehua matkaan.

Pistä naudanliha pannulle ruskistumaan, mausta suolalla ja pippurilla.

Silppua basilika ja korianteri ja heitä kattilaan.

Nosta haluamasi määrä naudanlihaa kulhoon, kauho päälle keittoa ja nautiskele.

 

Tämä keittohan on siitä kätevä että sinne voi lisäillä mitä kasviksia ikinä haluaa. Tai vaihtaa lihan katkarapuihin. Tai jättää lihan pois. Tai miten haluaakin sitten improta. Tuosta ylläolevasta tuli kyllä tosi hyvää.

Erinnäisten asioiden metsästystä

Tänään on ollut metsästyspäivä. Ihan ensimmäisenä metsästettiin kadonnutta seiskan herätystä. Tytöt nimittäin koisivat ihan täpöllä ysiin asti, ja heti sotkivat meidän hienon ruokarytmin. Aamupuuro tarjoillaan nimittäin keittiössä kello 8.00. Paitsi tänään, mutta ei se kait ole niin justiinsa. Kaikki muut ruokailut on napotettu melkein kellontarkasti kohdilleen, joten ei mitään hätiä tässä.

Toinen mitä metsästin tänään oli kadonnut vyötärö. Kävin ensin juoksemassa säälittävät puoli tuntia (tai jos tarkkoja ollaan niin juoksin 20min koska pitää se nyt lämmitellä) lenkkipolkua ja sitten polskin vesijuoksua perään kolme varttia. IMG_5514

Lenkkimaastot olivat vähän erilaiset kun yleensä tuosta vesijuoksusta johtuen, kävin Pispalan harjulla vähän touhottamassa. Tavoitteena on kesään mennessä löytää edes suuntaa-antavasti se vyötärö tai vaihtoehtoisesti jaksaa juosta kymppi.IMG_5520Hieman on hämmentynyt ilme lenkkeilijällä. Että tämänkö nyt pitäisi olla kivaa sitten häh. No ehkä se on kivaa kun kunto löytyy jostain. Lienee samassa paikassa kun se vyötärökin.

Ja sitten siihen kolmanteen asiaan, jota on tänäänkin etsitty. Nimittäin Fazerin popcornsuklaata. Mutta ei. Sain vinkinkin jo että Hervannan K-kaupassa olisi nähty tätä suklaata, mutta ei. Ongelmahan tässä on se että sen sijaan että poistuisin tyhjin käsin sieltä kaupasta etsintäreissun päätteeksi, ostan jotain muuta suklaata jota en ole vielä maistanut. Että kadonneen suklaan metsästys ja kadonneen vyötärön metsästys ovat nyt hetken hieman epäsynkassa. Mutta sitä popcornsuklaata on nyt jostain prkl löydyttävä, olisiko vinkkejä antaa Tampereen seudulle?

 

Tiimipäivä

Yleensä kun ollaan tyttöjen kanssa kotosalla, meillä on tietty kaikilla sellaiset rötköttelyvaatteet. Sellaiset jotka ei mätsää yhtään keskenään mutta jotka on kovin mukavat. Monesti kuitenkin kun lähetään ns. ihmisten ilmoille, tsempataan vähän ja pistetään jotain hienompaa päälle. Niinkun esimerkiksi tänään. Meillä oli esimerkiksi (ja vähän ällösti) samiskengät.

tiimitossut

Ja tytöillä oli myös joulupukin Ameriikasta asti tuomat uudet hienot hupparit päällä (isot kiitokset paketista vaan kummitädille!). Onhan ne nyt hienot! Paketissa oli muitakin hienoja vaatteita, mutta esitellään ne sitten toiste :)

1702151Nuo hupparit ovat kyllä hyvät, hieman reilut vielä mutta sen verran paksut että käyvät keväämmällä sitten ihan takista. Omat vaatteet eivät olleet yhtään niin esittelykelpoiset, joten ei siis kuvaa tarjolla. Tein tässä astetta suuremman siivousoperaation vaatekaappiin viime viikolla, ja jatkossa voisi noudattaa sitä “yksi sisään, yksi ulos” -periaatetta. Paitsi jos puhutaan harmaista villatakeista. Niitä vaan ei voi olla liikaa. Krhm.

 

Konståkning är kiva det

Kotiäitiarkeen tuli vähän piristystä, kun kävin jäähallilla kertomassa muodostelmaluistelun perusteita ryhmälle liikunnanopettajia. Kotona hengailuun jumittaa niin helposti että elämä on ihan huikeen jännää kun tulee joku tollainen rutiinit rikkova meno. Olin vähän ajoissa jäähallilla, niin ehdin tehdä pientä siivousta luistinkassiin. Ja ottaa tietty selfieitä.

1601151Urheilullinen asukokonaisuus syntyi Lidlin lenkkareista ja Niken tuulihousuista, sekä ainaisesta Marimekon olkalaukusta. Luistelukassi on oikeastaan aika uusi, ostin sen muistaakseni marraskuussa. Vanha luistinkassi oli joukkueen kautta (joukkueen nimi tietty kirjailtuna ja kaikkea) mutta yli viiden yhteisen vuoden jälkeen kassista antoi pohja jo periksi. Ostin sitten tuollaisin silmiä särkevän pinkin kassin, jota voi kantaa olalla tai kätevästi reppuna. Lisäksi kangas on muovitettua ja paksua, ei pitäisi ihan heti hajota, vaikka luistimet onkin suojattu pehmeillä teräsuojilla ja luistinpusseilla.

1501152Sitä voisi kuvitella että luistinkassissa oli vain ne luistimet, mutta pfft. Siellä on toki myös suojat ja teräpyyhe. Ja sitten siellä on säärystimet (tällä hetkellä kahdet), erilaisia hanskoja (tumput, sormikkaat ja kynsikkäät) ja tuulitakki. Hanskoja on hämmentävän vähän. Vielä hämmentävämpää on, että jokaiselle hanskalle on pari. Yleensä kassista löytyy 10 paritonta hanskaa, joissa kaikissa on etusormessa reikä. (Etusormeen tulee reikä kun jäältä tullessa putsaa kädellä terän puhtaaksi lumesta). Mutta ei tässä vielä kaikki!

1501153

Kassista löytyy myös kuminauhaa, käsirasvaa, kaksi juomapulloa, rillit, kynä, kuulokkeet, huulirasva, pieni purkki proteiinijauhetta hätävälipalaksi), pipo ja pussillinen paljetteja. Kaikkea sitä. Kuminauha ja paljetit selittyvät kyllä sillä, että meillä on yhden joukkuekaverin kanssa menossa projekti “ei mun pitänyt kisata tällä kaudella mutta nyt on tilanne se että tarvii koittaa tehä ite kisapuku”. Ensi viikolla on helmankiinnitystalkoot, pitäkää peukkuja!

 

 

T-paidan hyötykäyttöä

Vaikka joulusta on vähän aikaa, niin ei ole silti liian myöhäistä esitellä vielä muutama lahjaksi tehty kötöstys. Ameriikassa asustaa tyttölapsi, joka ei suostu pukeutumaan kuin mekkoihin. Tyttö tarvitsi siis ehdottomasti säärystimet. Tytön äidille taas lähti lahjaksi varsinainen kierrätyslahja. Kaappeja siivotessa tuli vastaan vanha t-paitakätkö, ja kätköstä löytyi iankaiken vanha teekkarikastepaita. Ei sillä paidalla enää paitana mitään tee, mutta arvelin että paidan herättämät muistot olisivat oiva osa joululahjaa. Tein paidasta kassin, nyt kelpaa Ameriikassa kulkea kauppareissuilla, kun on niin komea kassi :D

lahjoja

Vanhoja paitoja on tuunattu jo moneksi, esittelen niitä tuotoksia tässä sitten hiljalleen. Yhdestä tuli tehtyä tyyny. Vielä kun keksisi parittomille sukille jotain yhtä hyvää jatkokäyttöä…

Hei vaan hei

Koska blogini juuri suurieleisesti siirtyi Lilystä tänne omalle nurkalle, niin on syytä ehkä ottaa lyhyt esittely kirjoittajasta. Siltä varalta, että joku joka ei ole blogia jo lukenut eksyy paikalle, 10 nopeaa faktaa.

  1. Blogi on ollut menossa mukana vuodesta 2007.
  2. Aloitin kirjoittelut wordpressissä, siirryin Lilyyn ja nyt siirryin tänne.
  3. Tykkään aloittaa uusia harrastuksia.
  4. Tykkään vähemmän jatkaa uusia harrastuksiani viikkoa pidempään.
  5. Neulominen on kivaa.
  6. Luistelu on kivampaa.
  7. Kuntosalikin on oikeastaan aika hauska.
  8. Mutta kaksostyttöjen kanssa hengailu voittaa mavettamisen milloin vain.
  9. En pidä tomaateista.
  10. Tykkään valittaa, vaikka en valitakaan niin kovin tosissaan ikinä. Mutta se on se varsinaissuomalainen valitus-ja-ei-ny-mun-takia-tarvi -geeni. Sille ei voi mitään.