Monthly Archive: April 2015

Kameran aarteita

Kaivoin eilen esille mun vanhan järkkärin, kun huvitti välillä ottaa sillä kuvia. Mutta sieltähän löytyi ihan aarteita viime elokuulta!tbaug2014

Nyt noi kaksi tyyppiä riehuu ja hekottaa ja konttaa täyttä vauhtia pitkin keittiötä peräkanaa. On vähän eri meno :D

Oho, kevät

Vaikka huomiselle onkin luvattu vettä ja lunta ja räntää, niin tänään ainakin oli kevät. Tilasin viime sunnuntaina Zalandosta laukun ja kengät ja oon tietty hakannut refressiä lähetyksen seuranta sivulla ihan jatkuvasti. Vaikka tää ei nyt ehkä olekaan kovin informatiivinen sen suhteen että missä se paketti menee:Screen Shot 2015-04-28 at 09.53.39

Mutta tänään se tuli! Ainoa tietty että ne kengät mitkä piti saada heti jalkaan kun pitää lähtee asiallisena mekossa johonkin (vaikka wapunviettoon) niin olivatkin sitten ihan superpienet. Harvoin tilaamalla koon 38 joutuu toteamaan että kengät ovat ainakin kolme numeroa liian pienet. En taida edes jaksaa tilata uusia, ehkä se koko malli on mulle huono.

Kevättä oli kuitenkin ilmassa, tuli hiki kun vaan vanhasta muistista vedin takin päälle, huivin kaulaan ja pipon päähän. Mitään noista ei kyllä olisi tarvinnut…28052015

 

IMG_959828052015_1

 

En jaksa tässä nyt alkaa mitenkään erityisesti tunnelmoimaan, mutta ajattelin vaan huutaa että KEVÄTKEVÄTKEVÄTKESÄKESÄKESÄ!

Ainiin, tuli aika paha ongelma wapun suhteen. Näillä näkymin olen Tampereella wappuaamuna, mutta täällä kotinurkilla olisi kilpaileva tapahtuma ja siellä on LAAMOJA. Miettikää. LAAMOJA. En kestä.

Suuri vaalipettymys

Minua niin jotenkin kovasti nauratti tässä vaalien tienoilla. Siis ei saisi, mutta nauratti silti. Ennen vaaleja Nata White Trash -blogista ilmoitti, että ei aio äänestää. Jutusta kohistiin aina Hesaria myöden ja 95% asiaan huomiota kiinnittäneistä oli kovasti sitä mieltä että kyllä on pakko kaikkien äänestää että jos et äänestä niin joku toinen äänestää sun puolesta ja äänestää väärin vielä!

Ennen vaaleja yhdestä sun toisesta blogista sai lukea siitä miten kaikkien pitää ja täytyy äänestää koska kansalaisvelvollisuushan se on (linkitettäviä juttuja olisi varmasti vielä kymmeniä lisää, mutta nämä muistin heittämällä). Mä kyllä kannatan äänestämistä, mutta tajuan jos ei halua ääntään yhdellekään puolueelle tällä hetkellä antaa. Että jos vaikka haluaa muutosta mutta ei ole tarpeeksi muutosintoista porukkaa jota äänestää. Tai mitä ikinä. Tai sanotaan että ymmärrän tietoisen äänestämättä jättämisen, mutta sellainen “oho en mää jaksa kävellä äänestyspaikalle”-äänestämättä jättäminen on vaan laiskaa. No takaisin asiaan.

Itsekin kävin vaaliuurnilla, annoin ääneni toisiksi parhaalle vaihtoehdolle. Miksen parhaalle? No koska sillä puolueella jota olisin halunnut äänestää, ei täällä vaalipiirissä ollut ehdokkaita. Että piti valita sitten toinen porukka. Harmi sinäänsä.

Sitten tuli vaalipäivä ja Keskusta meni ja voitti. Melkoisen odotetusti, koska opposition olisi nyt voinut ihan kuka tahansa veikata voittajaksi näissä vaaleissa edellisen neljän vuoden jälkeen. Mutta se mikä mua hämmentää ihan sikana, on se kauhea kauhistelu nyt sitten siitä kun Keskusta ja Perussuomalaiset veivät isot äänimäärät. Että kun ensin komennetaan äänestämään, ja sitten itketään kun no nyt ne äänesti mutta väärin. Krista Kososen kommentteja arvioidaan pitkin internettiä ja blogeissa pelätään että nyt sitten lähti kulttuurilta rahat. Koska joku meni ja äänestä PERSUJA. Eihän niitä nyt kukaan äänestä herran jumala. Nehän on kaikki nyt sitten ihan väärässä.

Että jos ensin potkitaan kaikki äänestämään, ei ehkä kannata yllättyä että jos ne kaikki eivät äänestäkään niinkun itse haluaisi.

 

Kotonaolemisen sietämätön keveys

Alle kuukausi, ja allekirjoittanut palaa taas töihin. Parhausihminen jää tyttöjen kanssa kotiin, mutta tässä on kyllä ehtinyt jo mietityttää moni asia ja samalla tajuan kaipaavani joitain asioita ihan kamalasti työelämästä. 

1. Kahvipöytäkeskustelut. Töissä kahvipöytäkeskustelut liitelevät välillä työasioissa ja välillä pohditaan realityohjelmia, erityisesti Jutta Gustafsbergin kaikki ohjelmat ovat herättäneet keskustelua.

2. Jonkun muun tekemä lounas. Kun ei ole pakko itse raapia jotain lounasta kasaan, vaan joku muu valmistaa sen ja tarjoilee ja tiskaa vielä astiatkin. Ja oikeastaan kun sanon että lounas, niin tarkoitan sushi.

3. Suunnittelu, kuuntelu ja keskustelu. Se oman työn tekeminen. Vaikka olenkin jo melko ammattilaistasoa (vähintään hyvä amatööri) venkoilevien vauvojen pukemisessa, koen olevani parempi kun teen omaa työtäni.

4. Korkokengät. Vaunukävelylenkeille ei oikeen korkkareilla lähdetä. Ja miksipä sitä täällä maalla korkkareita Lidlissä käydessä jaksaisikaan kaapista kaivaa.

Tasapuolisuuden nimissä listattakoon asioita, joita jään kaipaamaan kotonaolemisesta.

IMG_6504

1. Tyttöjen kanssa halailu. Se on vaan kivaa kun sylissä pyörii kaksi pientä sinisilmäistä ilopilleriä.

2. Päiväsaikaan ulkona olo. Marraskuussa tää ei tietty ollut optio, mutta nyt keväällä on ollut ihan todella hauskaa hengata vaikka vaan terassilla kun tytöt ottaa päiväunia.

3. Mahdollisuus kotijumpata tai olla jumppaamatta. Aamupäiväunien aikaan oon pyrkinyt tekemään pientä kotijumppaa. Tai jättänyt tekemättä. Töissä noita optioita ei oikein ole…

Jännitys alkaa nousta, osaanko enää mitään, tuleeko kamala ikävä tyttöjä, muistanko ovikoodin (en), miten pärjään ilman Ylen uutislähetyksiä (katson kaikki, lähes), miten selviän ilman päiväulkoilua (voisikohan työkaverit viedä mut vaikka puistoon) ja ennen kaikkea, paljonko sattuu jalat kun pistää ne korot taas jalkaan?

Haaste: Ilahduta bloggaajakaveria

Sain mieltäpiristävän ilahdutuksen Mattopiiska-blogin Jennalta tässä joku aika sitten, ja on syytä pistää tuo ilahdutus eteenpäin! Jenna kirjoitti niin mukavasti mun blogista että vieläkin ihan punastuttaa. Koska olen niin ylpeä saamistani kehuista niin pastean ne ihan tähän:

Aikoinani jotenkin eksyin Sanumarian entiseen Etkaisäänymuavarte-blogiin, jonka innovatiivinen ja ilmeikäs kielenkäyttö sai minut hörähtelemään kesken työpäivää (juu, pidän bloginlukemistaukoja kahvipaussien sijaan). Vaikka blogin toistuvia teemoja ovat nykyään kotiäidin arki ja urheilu, joista kumpikaan ei tällaiselle lapsettomalle velttoilijalle ole aiheena kovin läheinen, Sanumarian tyyli kertoa näistä(kin) asioista ilahduttaa minua edelleen. Jos sallitte kökköisen vertauksen, By Sanumaria on vähän niin kuin Top Gear -ohjelma: sen parissa viihtyy, vaikkei asiasta mitään tietäisikään. Kiitos siis piristämisestä! Jatka haastetta, jos siltä tuntuu.

Ilahdutabloggaajakaveriahaaste

Voin kertoa että ilahduin kyllä ihan älyttömästi. Jenna lähetti mulle vielä komian neulatyynyn (pistäisin siitä kuvan, mutta pari täällä asuvaa vähän alle metrin mittaista tyyppiä ovat jemmanneet sen johonkin, oli ehkä virhe antaa se niitten käpäliin…). Mutta nyt on aika pistää ilahdutus eteenpäin! Tässä ensin Tipulassa-blogista lähteneen ilahdutushomman säännöt:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, yllä olevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
- Voit totta kai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)
Minä ilahdun joka kerta kun 1001 Kabul -blogin Sini on julkaissut uuden postauksen.
Screen Shot 2015-04-18 at 10.20.22
Sitä voisi kuvitella uutisoinnin perusteella että Kabul on vain kasa soraa tätä nykyä, mutta Sinin mukaan siellä voi vaikka käydä lähetystössä teemabileissä, vaikka joskus tapahtuukin kurjia asioita. Sinin blogia lukemalla sitä on saanut nähdä ihan toisenpuolen Afganistanista ja Kabulista kuin se, joka uutisissa näkyy. Että jatka Sini jatka! Tekstejäsi on kiva lukea, ja joka kertaa vähän taas pääsee kurkistamaan maailmaan jota itse ei tule kokemaan.

Päivärytmin muutos

Meillä oli tuossa alkuvuodesta oikeen hyvä ja mainio ja nakutettu päivärytmi:

  • 8:00 puurot + leikkihommia
  • 11:00 lounas + pihalle kävelylle pariksi tunniksi
  • 14:00 välipala + leikkihommia
  • 17:00 päivällinen + pienet unet
  • 20:00 iltapuuro + iltahommat
  • 21:00 unille.

Mutta arvatkaapas päteekö tuo nyt enää? No ei tietenkään. Juuri kun pääsin niitten parituntisten vaunulenkkien makuun niin tytöt päätti että nyt pfft, ei kelpaa meille. Ei se mitään, mennään sitten uudella päivärytmillä. Itselle vaan vaikeeta kun piti opetella päivän touhut uusiksi :D17042015Aamut alkaa täällä seiskan maissa, kaverit herää joko omista sängyistä tai meidän välistä, riippuen vähän yöstä. Joskus välissä on yksi vauva, joskus kaksi. Kahden vauvan yön tietää siitä, että oma kroppa on kokovartalopuuduksissa, peitosta voi vain haaveilla ja herätessä ei uskalla liikahtaa ennenkuin on aivan varma ettei kolahda suoraa lattialle.

Kasin ja puoli ysin välillä kiskotaan aamupuuro ja katsotaan Ylen aamulähetystä. Tai minä katson, tyttöjä ei kiinnosta, koska sieltä ei tule mainoksia. Ainoa mikä kiinnostaa on säätiedotus. Puoli kymmenen maissa iskee väsymys ja parissa minuutissa kaksikko vetää sikeitä vaunuissa pihalla. Vaunut on melkoiset taikavaunut, joko tyypit simahtaa sinne parissa minuutissa tai sitten ne vaan tuijottelevat sieltä maisemia. Aamunokosten aikana mää teen kotijumpan. Puolen tunnin repimisen jälkeen ehdin vielä suihkuunkin ennenkuin vaunuissa alkaa käsien viuhdonta.

Puoli kahdentoista aikoihin lounastetaan, ja sitten tohistaan ja leikitään pari tuntia. Mun osuus leikeistä rajoittuu lähinnä vauvojen agilitytelineenä toimimiseen. Sitten tuleekin dilemmahetki. Periaatteessa vauvat on just nukkuneet oikeen hyvät päikkärit, ja niillähän riittäis virtaa sen nelisen tuntia touhottaa. Mutta sit päivän toiset nokoset osuvat illalle, ja illalla olisi kiva että vauvat olisi hereillä kun koko porukka on kotona. Oonkin yrittänyt hoitaa niin että välipalan jälkeen lähetään tunniksi pihalle ja riippuen vähän päivästä ollaan se tunti tai puoltoista pihalla. Kesämmällä varmaan sitten hiekkalaatikolla (nyt ei oo mitään kenkiä missä noi vois mennä, paitsi ne äitiyspakkauksen töppöset).

Iltaruoka ja puurohommat meneekin tutulla rytmillä, tuo 11:00 – 16:00 on nyt vähän ongelma tässä uudessa rytmissä. Tietty voisihan sen välipalan jättää poiskin, tuntuvat hyvin tulevan toimeen ilman sitäkin. Tai lykkää käteen vaikka päärynää jossain vaiheessa iltapäivää kun siltä tuntuu. Vaikeita juttuja, ja asia jäänee parhausihmisen ratkottavaksi kun mä meen takaisin töihin (ihan kohta, kolme viikkoa enää, huhhuh).

Sellasta. Raportoidaan rytminkäännön onnistumisesta sitten myöhemmin. Ainiin, kesäaikaan siirto oli meillä ihan voitto, sillä noin siihen maissa tytöt alkoivat heräämään puoli kuudelta. Eli nyt ne herääkin “vasta” puoli seitsemän tai seitsemän…

 

Ennakkoäänestystunnelmissa

No nyt on sitten äänestetty. Mahduttiin jopa vankkureiden kanssa sisälle äänestysmestaan, ja päivän nuorimmat äänestäjätkin pääsivät kansalaisvaikuttamisen makuun. Tai no, nukkua posottivat vaan, eivätkä taida edes tietää että käytiin oikeen vaaliuurnilla.IMG_6501

Ehdokas löytyi Vihreiden listalta. Vihreät oli mun kakkosvaihtoehto puolueista, ja oli pakko äänestää niitä sitten koska RKPlla ei ollut ehdokkaita äänestyspiirissä. Mutta nyt on äänestetty sitten.

Ainiin! Ja lisäksi haluaisin lähettää kiitokset Mattopiiska-blogin Jennalle! Ilahdutuslahja tuli perille (ja toistaiseksi se on käytössä Veuhkalla halailuleluna), ja mulla on seuraavan bloggaajan ilahduttaminen tässä työn alla (kunhan vain keksin että millä ilahdutan) :)

Kauneuden kaksinaismoralismi

Huippumallit ja mallit ovat kauniita, pitkiä ja hoikkia. Se on niiden työ. Niinkun F1-kuskit ajaa lujaa, se on niiden työ. Ja jostain syystä nyt sitten naiset ovat saaneet päähänsä että se meinaa että kaikkien pitää olla kauniita, pitkiä ja hoikkia. Jos itse ei ole, niin on jotenkin huonompi. Ihan ensinnäkin naiset, pfft. Et ole yhtään huonompi, olet sitten pitkä, lyhyt, hoikka, yksikätinen, sinisilmäinen tai mitä ikinä. Saatat olla erinäköinen kuin huippumalli, mutta kyllä se siitä. Muakin harmittaa enää ehkä vaan joka toinen viikko etten oo 19-vuotias ja 195cm pitkä.

On hyvä että kaikenkokoiset ja kaikenmuotoiset naiset tuntevat itsensä kauniiksi. Ei kaikki naiset kuitenkaan ole huippumalleja. Eikä kaikki miehet oo F1-kuskeja. Se mikä mua ihan älyttömästi riepoo on se, että kaikesta pitää tehdä ihmeellistä vastakkainasettelua. Tässä ote päivän Iltalehdestä.Screen Shot 2015-04-10 at 20.56.16

Ja tässä oikeen video. Ihan oikeasti nyt. Jos kerran vituttaa että media tyrkyttää naiskauden ainoaksi kriteeriksi hoikkuutta, niin mitä ihmettä sitten on se että XL (ja ylöspäin) -kokoiset ulisevat että TÄLLAINEN ON OIKEA NAINEN. Kun jumalauta ne hoikat, pienikokoiset ja muut ovat ihan samalla tavalla naisia siinä missä XL, plussa- ja muun kokoiset naiset. Joo todellakin #imnoangel. Jos olisit, sulle maksettais ihan helvetisti rahaa ja esiintyisit biksuissa Victoria’s Secretin muotinäytöksessä.

Viimeksi kun tarkistin, sen että ootko nainen vai et, määritteli ihan muu asia kun kilomäärä. Tai tissien koko.

Voi jeesus oikeesti.

Treenihommia eli käsivarret sattuu

Jotenkin jännä että vaikka kahteen viikkoon en pääsiäisen huitteilla käytännössä ees vilkaissut salin suuntaan, tuntuu siltä että salihomma kuitenkin toimii. Ehkä se kulkee kun en oo paikalla häiritsemässä, tiedä häntä. IMG_6442

Käytännössä teen siis salilla vain isoja liikkeitä (penkki, mave, kyykky) ja häröilen sitten jotain mitä huvittaa. Yleensä jotain vatsalihasliikkeitä tai dippejä tai satunnaisesti mitä nyt huvittaa tehdä ja mikä on vapaana. Kuvituskuvana on noi mun maven sarjapainot, 62,5kg oli tänään se painavin määrä. Siitä on vielä pitkä matka, mutta josko nyt vaikka 100kg saisi jossain kohtaa nostettua maasta. Kun ei toi nyt ihan kovin tiukkaa tehnyt.

Mutta niin, salilla käynnin lisäksi on treenisettiin hiipinyt jostain kehonpainotreenit. Käyn kerran viikkoon ohjatulla kehonpainotreenitunnilla ja sitten toinen kerta tulee kun jäävuoroa ennen yleensä tehdään jonninnäköistä kuntopiiriä tai vastaavaa. Nohevasti ne ovat tietty samana päivänä, ja esimerkiksi eilen tehtiin punnerruksia. Molemmissa. Määrissä. Uskotteko jos sanon että oli aika nihkeä tänään tehdä penkkipunnerrusta?IMG_6438

Mopsipaidassa kelpaa treenata. Huomatkaa tyylikkään minimalistinen kyykkyräkki tai teline vai miksikä tuota nyt sitte voikaan kutsua. Mun salilla ei koreilla välineillä. Ja siellä mummotkin penkkaa.