Monthly Archive: May 2015

Juhlahumua ja kakkua

Tyttöjen virallinen syntymäpäivähän on huomenna, mutta koska synttärijuhlat on kivoja niin järkättiin ekat tänään ja viikon päästä juhlitaan lisää. Kaksi vauvaa, kahdet juhlat? (koskahan lakkaan sanomasta tyttöjä vauvoiksi? kun ne pääsee ripiltä?)

Hauskinta päivässä oli tietty lahjapaketit. Ja paperin repiminen.IMG_9897Tytöt sai hienoja lahjoja vaikka mitenkä paljon. Tuli vaatteita, kahluuallas, Brion kärry, Kikattava Kakkiainen -kirja (en vaan pääse yli koko kakkiaiskonseptista, saati että se kikattaa), duploja, hiekkalaatikkovermeitä ja virkatut koirat. Screen Shot 2015-05-31 at 21.49.57Siis mitenkä hienot noi koirat vaan voi olla? Käsintehty ja aivan hulvattoman hienot. Tekis mieli nostaa hyllylle ja vaan ihailla, eikä antaa toisten kuolattavaksi :D Ehkä jos joku päivä opin virkkaamaan tasaista jälkeä niin tuosta sitten parin vuoden projekti…IMG_9912Pöytä tietty pistettiin koreaksi. Oma panos oli kasvispiiras ja täytekakku, anoppilasta tuli pullat ja voileipäkakut. Pakko kyllä (itse)kehua, tosta kakusta tuli ihan tosi hyvää. Luontiprosessi ei ehkä kestä tarkastelua, mutta kerrottakoon se lyhyesti, ihan reseptin (epämääräisen) muodossa.

1. Tee kaksi kakkupohjamateriaali, eli perussokerikakkua pari kiekkoa.

2. Muussaa kipossa (tai missä haluat, kiposta ehkä helpompi sitten levittää kakun päälle) banaania ja sotke sekaan mangososetta (sitä vauvojen). Tunne itsesi hieman pahaksi ihmiseksi kun ryöstit jälkikasvun jälkkärit. Levitä muussia alimmalle kakkupohjalle.

3. Muista että kaapissa on jossain mango-passionmousseainekset (sellainen “lisää vain maito”). Valmista mousse, sekoita se loppuun banaanimangomössöön, lisää vähän banaania ja mangoa ja laita alimmalle pohjalle vähän lisää täytettä.

4. Nosta toinen kerros kakkua ja tunge täytemössöä päälle.

5. Lisää kolmas kerros.

6. Muista, että täytteeksi piti tulla myös mansikkasosetta ja kermavaahtoa.

7. Kiroile vähän.

8. Pura kakku. Varovasti.

9. Lisää uutta täytettä väleihin ja nostele kakkukerrokset takaisin.

10. Jätä yöksi jääkaappiin.

11. Aamulla päällystä reippaasti kermavaahdolla ja koristele mansikoilla. Avot!

IMG_9915Ite vielä värjäsin toisen kakkupohjakakuista punaiseksi ja siitähän tuli ihan hauska. Suomen (ehkä jopa maailman) parhaan kakkuasiantuntijan (ja myös suklaalevy-uutuuskarkki-uutuusjätski-juustohampurilais-laku-asiantuntija) mukaan kakkupohja on olemassa vain että se pitää hyvät jutut (täytteet) paikoillaan. Joten siinä mielessä tuli hyvä kakku. Ja maku oli kohdallaan! Kakkua jäi jäljelle vain kohteliaisuussiivu (eli se pala jota kukaan ei kehtaa ottaa), joten muutkin taisivat pitää, jee!

Nyt ehkä vähän unta palloon, synttärisankarit vetävät jo sikeitä. Mahtoi olla jännä päivä! Huomenna onkin sitten taas ihan outoa kun ei enää yllytetäkään että otapa kuule siitä paperia ja revi! :D

Maassa, merellä ja ilmassa

Jahans, mulla oli joku tällanen blogikin! Töihinpaluu aiheutti sen että olisi kirjoitettavaakin ehkä enemmän, mutta toisaalta sitten on iltaisin kiire vaan puuhata tyttöjen kanssa ettei viitsi oikein koneella notkua. Perjantaina työviikon päätteeksi (tai no mulla loppu työviikko jo torstaina koska teen nelipäiväistä viikkoa) otettiin kavereiden kanssa nokka kohti Turkua ja Viking Grace -paattia. Oli kyllä komia laiva! Siitä on jo hetki kun oon ollut risteilyllä, ja voi pojat kun oli eri meno.laivallaEnnen ensimmäinen tehtävä laivaan pääsyn jälkeen oli tehdä isku taxfree-kauppaan, ostaa mörkösiideriä (vahvempaa kuin normikaupassa) ja laittaa ne viilenemään vessan lavuaariin. Hyvässä lykyssä missään baarissa ei edes käyty, vaan bileet hoidettiin hytissä/käytävillä. No nythän sellainen peli ei onnistunut, sillä taxfree oli risteilymatkustajilta kiinni menomatkalla oluen suhteen. Sen sijaan se mikä onnistui oli hiljaiset hyttikäytävät, örveltäjiä ei näkynyt ja kun baarit ja menomestat olivat kansilla 10 ja 11, siellä sai kulkea vapaasti sen oluensa kanssa baarista toiseen. Hinnat olivat järkevät, eikä ruokailukaan vienyt ihan perikattoon. Syötiin molempina reissupäivinä Frank’s -nimisessä mestassa, joka mainosti olevansa casual dining. Tarjolla oli pastaa, pitsaa, purkereita, salaattia ja sen sellaista. Ruoka ja pari ruokajuomaa kustansi alle 30€, joten ihan järkevät hinnatkin olivat. Ja todella hyvää ruokaa. Mistähän se muuten johtuu että buffetissa erityisen hyviä ovat alkupalat ja jälkiruuat, lämpimät ovat aina vähän tylsiä? Nytkin, vaikka tällä kertaa lämpimätkin ruuat olivat edes vähän erilaisia kuin yleensä. Ehkä se on vain se mädin, kylmäsavulohen ja juustojen houkutus joka saa alun ja lopun tuntumaan parhaalta?

Ja siis tietenkin, koska oltiin aikuisia niin ei ollut pakko syödä lämpimiä ruokia jos ei halunnut. Ja sai aloittaa jälkiruuasta.

kotonaKotona sen sijaan ollaan käyty cooleina kävelyllä, ihailtu tulppaaneja ja leikitty kippolaatikossa. Kirjaimellisesti. Ja käyty hekottamassa keinuissa, siitä ei vain kuvia ole, kun kuvaajaa itseä nauratti niin paljon että kaikki kuvat olivat ihan tärähtäneitä.

Mutta sellaista! Mites muut? Risteilyboogie? Voisin mennä helposti toistekin, oli tosi kivaa. Ja mulla on risteilylahjakorttikin jossain :D

 

 

Rouskuva pala taivasta

Olen hapankorppuaddikti. Yritän vältellä hapankorppujen ostamista, koska sellainen jättipaketti kestää täällä ehkä tunnin. En voi ottaa yhtä korppua syömättä sataa. Että yritän vältellä, ja ostan sellaisia minipakkauksia.

Mutta nyt törmäsin johonkin, joka on parempaa kuin punaisessa paketissa olevat tutut hapankorput. Hyllyn reunalla känöttivät Oululaisten tummat hapankorput. Ihan sama mikä leipä on kyseessä, se on yleensä parempaa kuin se eitummaversio. Tämä pätee esimerkiksi Vaasan ruispaloissa. Ja näissä hapankorpuissa.IMG_6466

Niinkon hapankorppuja, mutta parempia! Voi elämä. Maistakaa. Mutta varokaa, kun avaatte paketin, siinä käy näin:IMG_6468

Taidan tästä lähteä kauppaan ostamaan uutta pakettia.

Mekkouutisia

Perustin sunnuntaina tänne meille kotiin mekkotehtaan. Hain oikein hienot viskoosit kangaskaupasta ja aloin innolla tekemään mekkoa. No lopputuloshan näytti päältä lähinnä siltä että olen karannut jostain hoitolasta ja ainoa vaate oli jonkun uskonnollisen lahkon lahjoittama epämääräinen kolttu. Ymmärrätte varmaan että mekosta ei todellakaan ole kuvia. Sisuunnuin kuitenkin sillä kertakaikkiaan halusin uuden mekon. Kangaslaatikossa oli kuitenkin tarpeeksi iso kangas tarjolla, ja päätin ottaa sen käyttöön. Kankaasta oli tarkoitus tehdä tyttösille juttuja, mutta nyt kävi sitten näin.

IMG_6443

Ei tullut tytöille housuja, tuli mulle mekko! Jossa on busseja! Pakko tilata lisää myös Noshilta tuota kangasta, se on vaan niin mukavan tuntustakin.

19052015

Lisäksi olen käynyt oikeen Helsingissä asti. Ja viihdytin itseäni toki ottamalla kuvia omasta pärstästä maisemien sijaan. Paluumatkalla muistin miksi en ole junamatkailun erityisfani. Tai bussimatkailun. Ainakaan jos olen unohtanut kuulokkeet kotiin, enkä voi vaientaa ympäristöä. Mikään nimittäin ei syö naista niin paljon kuin se, että joku pässi mäyssyttää purkkaa tai ruokaa siinä ihan vieressä. Voi elämä että se on ärsyttävää. Se ruoka ei vaan maistu yhtään paremmalta, vaikka sen söisi suu kiinni. Ihmiset! Argh!

Iltalenkkeilyä ja vähän intoilua

Töihinpaluu on tapahtunut aika lentämällä, tällekin viikolle mahtuu kaksi reissupäivää. Arkirutiinit heittivät kyllä niin häränpyllyä, että en ehkä ihan vielä itsekään ole täysin kärryillä että mitäs tässä nyt oikein tapahtui ja mitenkä pääsen takaisin johonkin rytmiin. Aamupalarytmi on jo palautettu, puurohiutaleita kun voi jemmata töissäkin kätevästi. Ellei työkaverit sitten syö niitä. Mutta toistaiseksi eivät ole. Lounashommat ovatkin vähän eri juttu, kun oon tässä nyt toista vuotta ollut poissa keskustan notkuvien herkkulounaspöytien ääreltä. Ja ennenkaikkea sushin ja intialaisen ruuan kaipuu on ollut melkoinen.IMG_6416Sushiongelmaan sain ratkaisun Kauppahallin Umamista, voi venäjä että oli hyvää. Ja siis paikka meni kertaheitolla suosikkilistan ensimmäiseksi. Intialaiseen buffettitaivaaseen en ole vielä ehtinyt, mutta täytyy joku päivä sinne vielä juosta. Ja sitten kieriä takaisin töihin. Sen jälkeen voikin sitten palata tutulle ja turvalliselle salaattilounaslinjalle. Ja ehkä jopa villeinä lounaspäivinä omat eväät!

Meillä töissä on kyllä karkkihiirellä tuskaiset oltavat. Ei sillä etteikö sitä karkkia olisi, mutta kun karkkihiirikään ei oikeasti voi vetää sitä karkkia kun kerran viikkoon, koska muuten mikään maailman karkki ei riitä. Mutta sitten toimistolla on tällaisia kiusanhenkiä:IMG_6419Heti eteisessä. Että huomenta, täällä ollaan tule ja syö! No en syönyt. Sen sijaan natustin kiltisti vähän pähkinöitä ja rahkaa, ja kävin illalla vielä lenkillä. Vaikka satoi. Mun mielestä kyllä jos käy kävelyllä sateessa, se pitäisi laskea vähintään kahdeksi kävelylenkiksi. Vastaavasti jos juoksee sateessa, niin se pitäisi laskea neljäksi lenkiksi. Tai matkan pituus pitäisi kertoa sopivalla kertoimella.IMG_6428Mutta eiköhän tää tästä taas. Sain tänään haettua salikortinkin, vaikka sen käyttö jääkin vasta torstaille. Mutta voin mä silloinkin käydä vähän mavettamassa. Vai mitä?

Kullankeltainen tukka

Tai sitten pisinkeltainen. Kerrottakoon että aiemmin pohtimani askorbiinihappoa-tukkaan-ja-menoksi-hommani kyllä vaalensi pinkin sävyä, mutta olisin ehkä saanut liottaa hiukset päästä päästäkseni eroon pinkistä. Mutta aina on värinpoisto ja uusi hiusväri. Ihan sairaan hienosti pääsin tilanteeseen jossa ei tarvinnut ihan kauheasti huolehtia juurikasvusta, ja hellou, nyt ollaan sitten tässä. Pisinvärisessä tukassa. Jäätävää juurikasvua peläten.IMG_6387Näillä mennään! Mitenkäs siellä teillä toisilla? Yhtään juurikasvukaveria mulle tarjolla?

Mavettajan apuväline

Meidän salilla on sellainen nurkka, missä säilytetään erilaisia tankoja. Sieltä löytyy mutkatankoa ja voimistelukeppiä ja sellasta, ja sitten siellä on ollut sellainen oudon näköinen tanko, josta mulla ei oo ollut hajuakaan mikä se on. Kunnes sitten eräänä päivänä näin, että mitä sillä tehdään.WP_20150507_002Sillä voi ylikätevästi nostaa tangon toisen pään ilmaan, kun laittaa tai poistaa kiekkoja! Muutenhan ei oo mitään ongelmaa ikinä, mutta niitä viimeisiä kiekkoja on vaan ärsyttävä nitkuttaa irti tangosta. Mutta nyt, kyllä toimii :D En vaan oo missään aiemmin nähnyt tollasta, huippuvekotin on!

(Asiasta täysin toiseen, loiks, hyps, pomps. Tässä mitään aasinsiltoja tarvita, tuosta nuin vaan mennään että heilahtaa.) Ootteko koskaan käyneet Hervannan jäähallissa? Ekalla kertaa kun ajoin sinne niin ajoin parikin kertaa ohi. Jaa miten voi ajaa ohi jäähallista kysytte? No katsokaas.herwoodinjaahalliSe on aika pieni. Ja hississäkin joko mennään pohjalle tai sitten noustaan ekaan kerrokseen eli maantasalle. Hervannan jäähallihan sijaitsee neljänkymmenen metrin syvyydessä, ja välikerroksia ei tiettykään ole. Hissillä vaan luolaan ja siitä sitten treenaamaan. Aina välillä iskee vähän kammo siellä ollessa, mutta oon jo vähän päässyt asiasta yli. Hervannassahan on paljon kallion sisään kaivettuja luolia, joita käytetään sitten parkkihalleina tai vaikka uimahallina. Herwoodin uimahalli sijaitsee tosin vain 30 metrin syvyydessä. Pfft.

Blogihaaste: Miksi bloggaat?

Verkkari-Nina heitti tällaisen haasteen kaikille #momfielaisille, ja määhän sitten heti tartuin. Ei sillä että olis jutun juuri mitenkään vähissä mutta kuitenkin. On ollut ihan kauheen vähän ärsyttäviä asioita, niin ei oo oikein ollut sanomista täällä. Mutta nytpä on!

Mullahan on ollut blogi vuodesta 2007 muistaakseni, joten johan tässä alkaa blogilla olla ikääkin. Eli miksi (vieläkin) bloggaan?

1. Kirjoittaminen on vaan kivaa.

2. Jostain perversistä syystä kuvittelen että mun elämä kiinnostaa muita ihmisiä.

3. Tää on mulle harrastus, josta oikeasti tykkään. Ennen kirjoittelin pöytälaatikkojuttuja, nyt mölisen täällä.

4. Vaikka en oo a) malli b) hyvä asukuvissa, ne on hauskoja. Ja koen suurta tarvetta jakaa niitäkin kuvia yhtenään. En tiedä miksi.

5. Ajattelin jatkaa niin pitkään että joskus oikeasti saan jotain blogin kautta. En oo nimittäin ikinä saanut yhtään mitään, jos ei massapostituksena tulleita “tuu tänne Helsinkiin tunnin tapahtumaan”-juttuja lasketa. En pidätä hengitystä, että tän asian suhteen mitään tapahtuu, mutta pitää se nyt ihmisellä haaveita olla eikö?

Homma toimii siten että pitää kertoa viisi syytä, joiden takia pitää blogia. Ja pistää haaste eteenpäin tyypeille, joiden bloggaussyitä haluaa udella. Linkin voi jättää tänne tai olla jättämättä, mutta olisi ystävällistä jos jättäisit koska olen utelias kun mikä.

Onnenpäivien A. Sinivaara, sinut on haastettu. Kuten myös sinut, Maria: Elämää ja Ameriikkaa. Ja ulkomailla majaansa pitävien sarjaa jatkaakseni, Laura Maria Ruotsinmaalta!