Monthly Archive: September 2015

Juoksun jumalat ovat minua vastaan

Joka ikinen kerta, kun päätän että no nyt alan taas lenkkeillä, saan lenssun. Ja todennäköisyys että lenssusta selvittyä tekee yhtään mieli lähteä pistämään lenkkaria toisen eteen lähestyy aina nollaa. Aina.

Arvatkaa mitä?

Treenasin viikon juoksua ohjelman mukaan.

Sain lenssun.

Mielummin oon kipeenä ja katon Boomtownia ja Siltaa kun menisin lenkille.

Miksi ootte mua vastaan juoksun jumalat? Häh?

Maailmanlopun alku

Tiiättekö sen hetken katastrofileffoista joissa juuri ennen sitä kun tornado/hyökyaalto/jääkausi iskee on pettävän rauhallista? Mulla on vähän sellanen fiilis just nyt. Tytöt eivät oo napanneet päiväkodista nuhaa kummempaa eikä kumpikaan ei heitä mitään kilareita kun sinne päikkyyn pitää aamulla jäädä, päin vastoin. Aamulla hyvä kun itse ehtii juoda kahvinsa, kun tytöt jo roudaavat kenkiä eteisestä että joko mennään.

Oon ehtinyt myös käydä treenaamassa, ja töissä eikä siltikään mitenkään ahdista.IMG_7945

Koskahan sitä voi hengähtää että hyvinhän tää menee? Kun tytöt on rippikoulunsa käyneet?

IMG_7942

Tai kun kaikki Ison Pahan Suden ketkuilut on käyty läpi?

IMG_7943Kun typsyistä saa hyvän kuvan, siten että molemmat saa samaan kuvaan? :)

En tiiä, ressaan varmaan ihan turhaan. Että kun kaikki menee hyvin niin miksi pelätä että joku menee kuitenkin kohta pieleen? Vai onko tää vaan varsinaissuomalaisuutta että on vähän varuillaan?

Työhuonenurkka

Saatiin vihdoin aikaiseksi roudata yläkerran työhuoneesta sohva mäkeen. Tai oikeastaan se meni kierrätyskeskukseen. Samoin tehtiin tilaa tyhjäämällä yksi kirjahylly, joka sekin on menossa uuteen kotiin. Jotenkin helpottavaa kun ei tarvi heittää roskiin, vaan tavarat kelpaavat seuraavalle käyttöön. Työhuoneessa on mulle oma nurkka ja miehelle oma (miehen nurkasta ei oo kuvaa kun se on mun mielestä vielä ruma se nurkka :D ). Sain oman työpisteeni siis kuntoon, ja tässä muutama kuva.

IMG_7927Nyt mahtuu työpisteellä sekä hoitamaan tarvittaessa työtyöjuttuja koneella, ompelemaan saumurilla tai ompeluskoneella ja säilömään neulontatarvikkeita jonninmoisessa muussa järjestyksessä kuin laatikossa sekaisin (tai oli mulla noi puikot jopa teipattuna yhteen aina viiden sukkapuikon nippuihin).

IMG_7889

Käsityölehdet saa kasattua yhteen nurkkaan, keskeneräiset lapashommat ja sukkahommat menee valkoiseen koriin, puikot pysyvät järjestyksessä lasikipoissa, ja virkkuukoukut löysivät paikkansa pienistä pahvilaatikoista. Sydänrasiassa on nappeja ja jotain muuta sälää, Ruandasta tuotu värikäs kori saa luvan säilöä loput “mihinköhän tämän pistäisi” -sälän.

IMG_7895

Neulekirjat ja ompeluskirjat on kiva pitää näkyvillä, jos vaikka joku inspiraatio iskisikin. Kunhan vaan muistaisin kasata alakerrasta ainakin pari opusta tuohon lisäksi.

IMG_7893

Erilaisia koukkuja on riittävästi, kaikenmoisia eri kokoja. Ja näyttäis tuolla olevan muutama palmikkojen tekoon tarkoitettu apupuikkokin. Kyllä nyt kelpaa!

Syysretkellä

Puhuttiin tässä eräänä päivänä, että olisi kiva aina tehdä sunnuntaisin retki. Oli se retki sitten lähikahvilaan tai lähipuistoon tai vähän kauemmas, mutta olisi joku retki. Viime sunnuntaina tehtiin ensimmäinen retki, noin 10 kilsan päähän kotoa eräälle leirintäalueelle.IMG_7877Reissussa tietenkin syötiin eväsleipiä, eväsporkkanoita, eväskarjalanpiirakoita ja juotiin eväsvettä. Oikeasti olisi pitänyt tietenkin olla mukana pillimehua, mutta se nyt jäi. Eikä meidän tyypit ees vielä kyllä oo saanut maistaa kun maitoa ja vettä. Ehkä joku toinen kerta sitten sitä pillimehua.

Reissu oli kyllä tosi hauska, paljon riitti ihmeteltävää järvessä johon kesästä poiketen ei saanutkaan mennä, märässä nurmikossa, heinikossa, laiturissa, kävyissä ja tuulessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_7879

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava retkikohde on vielä päättämättä. Ehkä voisi käydä jossain iltakahvilla. Miltä kuulostaisi Pyynikin näkötorni?

Bisnesidea

Keksittiin tänään tiitin kanssa ihan lyömätön bisnesidea. Kuten kaikki hyvät ideat, tämäkin lähti ihan käytännönongelmasta. Nimittäin siitä, että mun teki mieli suklaata, mutta suklaata ei ollut. Eikä tehnyt niin paljoa mieli herkkuja, että olisin jaksanut raahautua mistään niitä hakemaan.

Ratkaisu: Karkkitaksi.

Kohderyhmä: Kolmekymppiset toimistotyöläisnaiset.

Bisnesidean ydin: Kolmekymppiset toimistotyöläisnaiset ovat erityisen kovia karkinmussuttajia. Tämän tiedämme vankasta kahden naisen otoksestamme tietenkin todeksi. Ei muuta kun netistä verkkokaupasta siis valkkaamaan karkkia ja karkkitaksi huristaa toimiston pihaan niinä iltapäivän pahimpina tunteina, kun olisi vielä pakko jaksaa nököttää konttorilla, mutta ei yhtään jaksaisi, ja aivan taatusti pari Dumlea pelastaisi loppupäivän. Pari vaan. Tai pari pussillista.

Jotta bisnesideamme tuottaisi meille mahdollisimman paljon massia (massia ajatellen on muuten ehkä typerää julkistaa idea täällä blogissa, ette varasta ideaa, ette perkeles sentään!), pitää idean tuoda muutenkin rahaa kuin vain alkuperäisen idean kautta.

Jatkokehitysidea 1: Karkkitaksikuskit heittävät hienovaraisia epäkohteliaisuuksia toimituksen yhteydessä. Kyllä te tiiätte, niitä “ihana mekko, sun reidet näyttää tosi paljon kapeemmilta“, tai “hienot farkut, just sopivasti peittää sun pohkeet” tai “mistä toi paita on, mäkin tarvin tollasen kun mulla on ihan kauheet allit kans“. Hienovaraiset (ja ei-niin-hienovaraiset) kommentit ovat niinsanottua piilomainontaa, ja tarkoituksenahan on että bisnes käy paremmin. Kukapa ei söisi niin paljon karkkia kuin nainen, joka on laihdutuskuurilla? Booom! KaZING sanoi kassakone.

Jatkokehitysidea 2: Raha tulee rahan luo, ja meidän tapauksessa tuomalla bisnestä muille, tuomme myös bisnestä meille. Siispä tekemään vaan yhteistyötä Jutan kanssa, aletaan sanotaan vuoden päästä jakamaan sellaisia “Jutta suosittelee”-lappuja karkkien yhteydessä joissa se suosittelee jotain sokerittomia ja mauttomia ja hajuttomia pastilleja. Ja tästähän sitten meidän asiakkaat saavat idean mennä Jutan uuteen laihdutusohjelmaan (oon aika varma että joka vuosi se keksii uuden). Ja me otetaan jokaisesta meidän asiakkaasta tietty siivu välistä. Rahasiivu siis.

Loppuelämä onkin sitten pelkkää aurinkoa ja karkkimassia.IMG_7896

Ette sitten pölli tätä ajatusta. Ihan on varma rahasampo.

Liikunta ja motivaatiokuoppa

Mulle aina välillä iskee nää tällaset motivaatiokuopat liikunnassa. Ei huvita mikään. Salille? Ai että kun ei nyt kiinnosta. Lenkille? Joo no tietty jos olis sillon aikoinaan vaan jatkanut lenkkeilyä niin jaksaiskin, mutta kun en taida jaksaa. Missä välissä sitä ees kävis kun mielummin töiden jälkeen kyllä halin tyttöjä ja touhotan niitten kanssa. Ai kun ne on menneet nukkumaan? No ei sitten jaksa. Ai aamulla?

exercise-wake-up-early-torture-funny-ecard-R8U

Aamutreenit ja mää ei vaan sovita yhteen. Aamusalilla voin käydä, mutta en tiiä onko se kovin järkevää ajankäyttöä koska lähinnä energia kuluu aivotoiminnan käynnistämiseen.

Ja vaikka se juoksu onkin ihan ärsyttävää, niin kai se on sellanen järki valinta. Kun se onnistuis vaikka sitten ottamalla tytöt vaunuissa mukaan. Mutta pistäkääs jakaen parhaat “sohvalta juoksijaksi”-linkkivinkkinne kommenttiboksiin, ehkä määkin jaksan joku päivä juosta vitosen :D

Arkea ja viikonloppua

Arkipäivien sisältö on vähän erilaista kun ennen, mutta kaikki menee jotenkin yllättävän helposti ja hyvin. Pelkäsin että tytöt eivät haluaisi yhtään mennä päivähoitoon ja aamut olisivat ihan kamalan vaikeita, mutta tilannekin onkin ihan eri. Aamulla hyvä jos ehtii kahvin juoda kun tytöt jo roudaavat eteisestä kenkiä että joko mennään. Ihan tosi iso helpotus, olin ehkä liikaakin pelotellut itseäni muitten jutuilla että kamala huuto vaan ja heti ovat kipeinä ja kaikki on ihan kamalaa. Tytöt ovat oppineet jo vaikka mitä päivähoidossa uusia taitoja, ja innosta päätellen tykkäävät kovasti olla siellä päivisin. IMG_7803Ja mitä tulee omaan uuteen arkeen, sekin on alkanut hyvin. Työpaikka on kyllä helmi, mukavia ihmisiä, hyvää kahvia, hyvä sijainti ja heti on töitäkin löytynyt omalle pöydälle. Ja työmatkahan on ihan mahtava. Kuljen pääasiassa junalla töihin, ja ainakaan vielä ei ärsytä. Odotetaan sitä räntäsadetta, pakkasta tai kaatosateita. Asutaan ihan aseman lähellä, joten juna on heittämällä nopeampi kuin oma auto. Toki tässä vähän houkuttaa että mitäs jos asuisikin enemmän korvessa isossa talossa isolla pihalla, voihan tohon asemalle ajaa auton eikö… IMG_7815Aina sitä silti vähän haaveilee isosta pihasta, mutta onneksi täällä ammalassa on iso piha ja vielä metsääkin mihin pääsee tutkimusmatkalle halutessaan.IMG_7822Tänään löytyi mustikoita. Useita. Mistä tuli mieleen, että tietääkös joku miten mustikan saa farkuista irti? :)

Syksy, ihana syksy

Syksy on ihan paras vuodenaika. Ei sillä, ettenkö pitäisi kesän kuumista illoista, mutta eniten pidän sellaisista kirpsakoista syysaamuista, kun taivas on kirkas ja puissa on ruska. Eli siis ne pari aamua vuodessa, mutta ei mennä nyt pikkuseikkoihin.IMG_7770Nääkin on kyllä kivoja nää päivät kun lenkillä verkkatakki on vähän liikaa, mutta t-paita on liian vähän. Töiden alkaminen ja päiväkodin alkaminen ja työmatkat ja kaikki ovat vähän syöneet treeni-intoa, koska jotenkin mielummin kun pääsen töistä kotiin en lähde enää tyttöjen hereillä ollessa salille. Ja sitten kun tenavat nukkuu, tuo kunnansali onkin jo kiinni. Päivähoidon aloitus on mennyt kyllä todella hyvin, tytöt viihtyvät hyvin ja ihan iloisesti jäävätkin sinne aamulla sohvalle kirjaa lukemaan. Tai suuntaavat pikkukeittiöön kokkailemaan. Kiva kyllä että siellä menee hyvin, ei tarvi murehtia töissä että mitenköhän pärjäävät. Eiköhän ne hoitajat sitten kerro jos joku menee mäkeen. Toistaiseksi on lähinnä vaan todettu että Meuhka kiipeää ihan joka paikkaan ja Veuhka on vähän rauhallisempi tapaus. Joskin Veuhka syö enemmän. Mutta ei ole ihan niin riekko kuin siskonsa.IMG_7774Mutta mikäs tässä, pohdin juurikin olikohan eilen että kun ei mulla kerran oo salihommassa mitään isompia tavoitteita kun vain treenata, niin sama sen väliä jos nyt on vähän hiljaisempi kausi. Ehtii sitä sitten taas. Ja jostain syystä näin syksyisin iskee aina kauhea into neuloa, nyt pitäisi saada tehtyä ensin itselle villatakki, jotta voisin aloittaa tyttöjen villatakit. Oon tekemässä islantilaista villatakkia, joka neulotaan pyöröpuikoilla, että ei mulla enää olis kun se yläosa tekemättä (mutta se onkin just se mihin menee eniten aikaa). Katotaan millanen siitä tulee, ainakin lämmin. Että jos ehtis jopa käyttääkin sitä tässä syksyn aikana.IMG_7784Seuraavan projektin tilaus on jo tehty, Veuhkan lempikirja kun on tässä viikon ajan ollut nyt tuo neulekirja. Edes eläinten ääniä pitävä opus ole ollut mitään kun tuo neulekirja löytyi.

Asioita, joihin dieetti voi kaatua (ja peliliikkeitä)

Pitsaperjantain julkistaminen päivä sen jälkeen, kun laihduttaja on saanut ensimmäisen tavoitteensa täyteen.

Pitsaperjantain muuttaminen herkkuperjantaiksi noin tunti pitsansyönnin jälkeen.

Ravintolalounas viisi kertaa viikossa.

Lieventäviä asianhaarojakin on. Herkkuperjantaita vietetään vain kerran kuussa. Muina päivinä herkut jätetään syömättä. Ja ravintolalounaita syödään vain 10 kuukaudessa. Eli otetaan vain yksi nippu lounareita.

Kyllä tämä tästä. Tavoite 2, täältä tullaan.

Ajatuksia, joita eka työpäivä uudessa työpaikassa herättää

Miten löydän toisena päivänä enää omalle paikalle? Pitäisikö jättää karkkeista joku polku varmuuden vuoksi?
Mistä tästä läheltä saa parasta sushia?
Missä kerroksessa se kahvihuone olikaan? Tässä vai kerrosta alempana?
Jos istun tähän sähköpöydälle ja painan ylösnappia, jaksaako pöytä nousta?
Kehtaanko kokeilla edellistä?
Koska jään kiinni noloista hissiselfieistä kollegoille?
IMG_7761