Monthly Archive: January 2016

Luistelukisaviikonloppu

Oltiin joukkueen kanssa luistelemassa Kouvolassa viikonloppuna. Kisat itsessään eivät ehkä olleet mikään varsinainen syksee, mutta kyllä siitä pienestä pettymyksestä on jo yli päästy. Aina voi vaan kysellä itseltään kun harmittaa, että mitäs menit ja valitsit arvostelulajin. OIisko kannattanut aloittaa vaikka pituushyppy, nii!

Meillä oli aivan todella hauska reissu. On niin maan mukava porukka koossa, ja erityisesti iloinen jengi, että ei voi paljoo sijoituksia harmitella kun tämän jengin kanssa tehdään reissua.

IMG_9005

Menomatkalla pysähdyttiin syömään, ja tällä kertaa ei sotkettu ABCn keittiön pakkaa ihan täysin. Tai noh, tällä kertaa siellä koko mestassa oli töissä enemmän kuin yksi henkilö…IMG_9007

Hotellilla hengailtiin yhdessä huoneessa juoruamassa, laittamassa hiuksia ja ompelemassa viime hetken lisäyksiä pukuihin. Tässä laitetaan hihansuuhun mustaa nauhaa. Konstit on monet sano!

IMG_9012

IMG_9013

Koska venyvyys ja liikkuvuus ei ole meidän porukan ydinosaamisalueella (kerron kohta missä ollaan taatusti parhaita), päätettiin ottaa osaa Lidlin Sportyfeel -spagaattihaasteeseen. Katotaan sitten miten kuukauden päästä jalka nousee ja vaaka ojentuu! Luultavasti tasan samoin kun nytkin…

Ja niin missä me ollaan hyviä? Ollaan ensiluokkaisia mokkapalojen arvioijia. Kouvolan jäähallin mokkapalat johtavat kyllä niukasti tän kauden tilastoa, Lappeenranta on hyvänä kakkosena. Että jos jossain tarvitaan mokkapalamakutuomaria, voidaan tulla ihan mokkapalapalkkiolla.

IMG_9019

Mokkapalojen lisäksi toinen joukkueen perinne on Heseruokailu kisan jälkeen. Tätä varten myöskin aina haalitaan Hesekuponkeja ties mistä, ja tälläkään kertaa Hesevastaava Susu ei pettänyt vaan toimitti riittävästi kuponkeja kaikille.

IMG_9020

Kohta tässä pääsee taas kisailemaan tarkemmin, siltä reissulta voisi melkein luvata vähän tarkemmankin selvityksen mitä siellä kisamatkalla oikein tapahtuu. Paitsi Heseruokailua. Ja mokkapaloja. Olettaen siis että ei luistella sarjamme ensimmäisenä, sillä se meinaa että kisaohjelmaa mennään suorittamaan kello 8:30. Joka vain ei ole ihmisen aika edes herätä, saati olla täydessä kisaiskussa meikkeineen, kampauksineen ja verryttelyineen. Pitäkää peukkuja että meitä edes tämän kerran arpaonni suosisi!

Joululahjapöllöjä

Oon luullakseni unohtanut esitellä yhden joululahjaprojektin! Ou nou! Tein äiteelle pöllöpannan, vaikka näissä lähiaikojen pakkasissa pöllöt on varmaankin saaneet jäädä karvalakin sijaan hyllyn reunalle :D Mut jos ens juhannuksena sitten?

IMG_8388

IMG_8390Pöllön idean rippasin muistaakseni jostain villapaidan kuvasta, ja toteutus oli sitten lähinnä itse arvottua. Mutta kyllä noi pöllöiltä näyttää!

Päivitetty versio ravintolakäynnistä

Sellainen perusravintolareissu (syömispuolenhommat) menee aina suurinpiirtein samalla kaavalla:

  • keksitään, että mennään ravintolaan
  • sovitaan aika ja paikka
  • valitaan paikka parhaan ruuan mukaan
  • mennään syömään
  • syödään
  • maksetaan
  • lähdetään.

Nyt homma meneekin ihan eri kaavalla.

  • arvotaan että voidaanko me mennä syömään vai meneekö sitten iltapuurohingut vai mitä ikinä
  • valitaan ravinteli esim. seuraavin perustein: siellä ei ole liikaa romanttisella illallisella olevia pareja, sinne pääsee ovesta tuplavankkureilla, tuplavankkurit eivät ole kaiken kansan tiellä kun ne jää pöydän ääreen, ravintolassa on/lähettyvillä on hoitopaikka vauvoille
  • yritetään päästä ravinteliin sellaisena aikana, kun siellä ei ole valtavaa ruuhkaa, jotta ei aiheuteta liikaa hämminkiä
  • pukeutumisrumban jälkeen autoon, autosta pihalle, “elä nyt hei ota sitä sukkaa pois, kengät voit ottaa, ja pipon”-samban jälkeen siirrytään “voi hyvää päivää nyt se viipottaa jo tuolla, koska se oppi karkaamaan vaunuista, missä se toinen on”-jiveen
  • ehkä päästään ravinteliin
  • tilataan ruuat, ja viihdytetään tenavia jotta ne eivät karkaisi pöydästä juoksemaan tarjoilijoiden jalkoihin ruokaa odotellessa (tässä toimii hyvin esim. vesilasi ja pilli)

ravintelissa

  • Sitten tulee ruoka, ja yritetään arpoa että syökö ne tenavat muutakin kuin ketsuppia ja voiko niille ylipäätään antaa ketsuppia, ja tullaan tulokseen että no ei ne syö sitä kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään niin voisi kyllä antaa.

IMG_8981

  • Käydään keskustelua “voisit hei maistaa tuota pihviä, se on aika hyvää. ai syöt vaan sitä purilaisen kantta, no syö sitten jos se maistuu”.
  • Maksetaan, siivotaan suurimmat pöydältä ja häivytään paikalta, koska pienihmisillä menee hermot ja pakko päästä leikkipaikalle laskemaan liukumäestä.

Mutta kivaahan se on näinkin :)

Kenen joukoissa seisot?

Mä en pidä positiivisista ihmisistä. Siis tiiättekö niistä hampaat-irvessä-kaikki-käänty-lopulta-hyväksi-ihmisistä. Niistä joiden mielestä ikinä ei saa sanoa mitään mikä ei ole YES WE CAN. Niistä joiden ainoa ratkaisu jokaiseen asiaan on vain ajatella positiivisesti. Niistä jotka sanoo että vain olemalla positiivinen, voi edetä elämässään. Niitä jotka hermostuu kun olet sitä mieltä että ihan aina se positiivisuus ei pelasta yksistään.
Screen Shot 2016-01-13 at 10.06.02
Toisaalta en myöskään tykkää ihmisistä, jotka ovat sellaisia mustia aukkoja. Jotka eivät ikinä tee mitään, jotka aina sanovat muille että ei onnistu.
1e512ec2cb058ab0f788c6295e8c6f34
Ongelma on vähän siinä, että en tunne näitä supernegatiivisia ihmisiä lainkaan. Vaikka naureskelen monesti itseolevani negatiivisuuden kuningatar, en kyllä oikeasti ole. Se on vain vitsi. Mutta näitä yltiöpositiivisia ihmisiä löytyy kyllä. Ja nekin voi melkeen jakaa kahteen ryhmään.
Ensimmäiseen ryhmään menevät sellaiset luontaisesti positiiviset ihmiset. Jotka eivät päivästä toiseen hoe miten tärkeää on olla positiivinen ja jaksa kertoa miten voit olla paljon parempi ihminen kun vain ajattelet positiiivisesti. Toiseen ryhmään menevät sitten ne, joiden pitää julistaa positiivisuuden ilosanomaa vaikka mikä olisi.
Mä tykkään realisteista. Sellasista ihmisistä jotka kyllä uskoo että hommat onnistuu, mutta jotka ymmärtää että aina ei ehkä onnistu. Ja osaavat sitten toimia suuntaamuuttavasti jos näyttää että alkuperäinen ajatus ei olekaan oikea ja toimiva. Sellainen ihminen on mahtavaa seuraa. Se näkee mahdollisuuksia ja esteitä, jotka ovat kierrettävissä. Mutta se ei tuputa eikä jankkaa positiivisuudesta kuin hullu saarnamies.
realist-quotes-2
Mihin ryhmään kuulut? Kenen motivaatiolauseita postaat Instagrammiin?

Marimekkotyttö

Ny mä sen myönnän. Oon Marimekkotyttö. Oon oon. Vaikka en oo kuvataideope enkä kässänope enkä päikyntäti.IMG_8817

Marimekkotyttö

Että jos olisin tilanteessa, jossa saisin valita mistä putiikista blogilahjuksia ottaisin, valitsin Marimekon. Voisin vaikka tehdä kestokulutustestiä

  • paljonko vaatteen kangas kestää kahden villikon kiskomista
  • kuinka helposti kankaasta irtoaa erilaiset tahrat (esim. tänään on ruokana punajuuripiirasta, tiedän jo että punajuuri ei pysy vain lautasella-lusikassa-suussa, vaan sitä on taatusti myös mun vaatteilla)
  • kuinka monta kertaa viikossa lempimekon voi pestä ilman että se menee miksikään

Että tänne vaan tulemaan Marimekko!

SoMekohut on niin 2015

Tein pienen uuden vuoden lupauksen. Lupasin pysyä erossa kaikista somekohuista. Eli en mee mukaan mouhkaamaan. Ei vaan jaksa. Vaikka tämä koko teriniittikohu. En vaan ihan tajua aina miksi ei voida todeta tyypille että voi että sää oot tyhmä, ilman että tarvii masinoida kauhea somekohu ja pyrkiä vaikuttamaan typeryyden tehneen ihmisen elinkeinoon. Eikö vaan voi todeta tosiaan että voi että sää oot nyt vaan tyhmä etkä tajuu. Ja jatkaa omaa elämäänsä. Ihan rauhassa.

Jos joku stylisti on niin hölmö, että menee valittamaan somessa tuikinormaalista julki-imetyksestä vielä nykypäivänä (ja vielä tiedostaa sen itse selkeästi kun arveli että myrskyhän tästä nousee), niin tarviiko sitten muiden olla yhtä hölmöjä, että lähtevät täkyyn mukaan? Yhden teriniitin mielipide ei vielä maailmaa siirrä suuntaan tai toiseen, joten on vähän tympeää spämmätä tyypin instagram imetyskuvilla. Luulisin että kaveri tiesi kyllä jo aloittaessaan mihin lähti, ja kaikki julkisuushan on hyvää julkisuutta.

Envaan aina ymmärrä mihin se on jäänyt se sellainen olkienkohauttelu. Tiiättekö se, jossa vaan hymähdetään että onpas tuo tyyppi hölmö. Ja annetaan asian olla ilman somemafian mukaan lietsomista. Ei huudella että “hei tulkaa katsomaan, joku on hölmö täällä internetissä”, ei kostoksi tyhmyydestä keksitä että “pilataan sen tulevat duunit ja spämmätään sen kaikki somekanavat täyteen tällasia kuvia”. Kohautetaan vaan olkapäitä ja jatketaan omaa elämää. Ja jätetään se tyhmyys ihan omaan arvoonsa.

Olispa taas sellaista.

Uusi vuosi ja uudet latteudet

Hei vaan hei! Nyt kun tässä ollaan jo morjestapäiväätuttuja uuden vuoden kanssa, voikin jo palata blogin äärelle. Tai jos ollaan rehellisiä, nyt oli aikaa istua alas ja kirjoitella juttua. Muuten on ollut kiire neuloa tai leikkiä palapelillä tai juoda kahvia tai jotain muuta vastaavaa. Vuodenvaihde meni kyllä kivasti, oltiin tyttöjen kesken (A-luokan reissu, toim.huom.) Naantalissa. Ulos asti ei raketteja menty katsomaan, mutta muutamat nähtiin ihan olohuoneen ikkunasta.IMG_8838

Ja tähtisadetikkujakin Afi kävi heiluttamassa pihalla. Ehkä ensi vuonna sitten mennä ulos asti katsomaan niitä alkuillan rakettihommia. Tämän vuoden paras juttu oli selvästi popcorni.

IMG_8864

Muutenkin oli oikein kiva ja rauhaisa vuodenvaihde, tuli nähtyä raketteja, valettua tinaa, syötyä sipsejä, tehtyä enemmän tai vähemmän parempia lupauksia ja nähtyä sukulaisia. Eli huippua oli!

Jaa mitä lupauksia? Lupasin jo kolmannen kerran peräkkäin että en aio aloittaa lätkänpelaamista. Mitäpä sitä hyvää ja pidettyä lupausta muuttamaan!