Mitä mulle kuuluu? Kiitos hyvää.

Koko syksyn oli kauhean vaikea innostua liikkumisesta. Luultavasti siksi että ne raskausajalta peräisin olevat ylikilot ja romahtanut kunto eivät ihan olleet sitä mihin liikunta silloin reilu vuosi sitten jäi. Mun mahasta kasvoi raskausaikana niin suuri että liikunta jäi kevääksi käytännössä kokonaan. Toukokuussa suurin suoritus oli kävellä kauppaan, ja kotiinpäästyä silloinkin oli pakko maata sohvalla tunti että pärjäsi. Ei ollut kovin kivaa aikaa se.

Syksyllä tyttöjen epämääräinen päivärytmi vaikeutti uloslähtöä. Mutta nyt! Lounaan jälkeen suhataan pihalle oli sää mikä hyvänsä ja talsitaan sellainen 8-10km lenkki. Tai mä talsin ja tyypit koisii vaunuissa. Screen Shot 2015-03-06 at 10.54.39Screen Shot 2015-03-06 at 10.58.28Kuuntelen kärrytellessä podcasteja, pääasiassa kyseisen päivän Korporaatiota. Ja jos podcastia ei ole, kuuntelen sitten muuten Radio Rockia.

Salillakin saan käytyä pari kertaa viikkoon. Töihin mennessä olisi tarkoitus nostaa määrä kolmeen (aamusali, jeejee).  Vaikka se aiemmin mainostamani salihuuhailu olikin kivaa, piti jotain ryhtiä saada siihen hommaan. Päätin että koska käyn salilla vain sen pari kertaa, niin voin hyvin tehä joka kerta maastavedon, kyykyn ja penkin. Näiden perusjuttujen päälle sitten voi aina veivata jotain mitä huvittaa, vaikka ojentajia, pohkeita, hauiksia tai mitä huvittaakin sitten.IMG_6091Mutta mavessa ja kavereissa on nyt 16 viikon nousujohteinen systeemi(tm), jonka löysin intternetistä kätevästi. Katsotaan sitten 15 viikon päästä että paljonko on ykkösmaksimit! Vielä toistaiseksi tuntuu vähän nynnyiltä noi painot, mutta se lienee vaan hyvä asia, ne kuitenkin nousee joka viikko..

Kivaa kyllä että vihdoinkin liikunta tuntuu kivalta. Ja siltä miltä ennenkin. Ehkä se tieto siitä että on sovittu päivämäärä töihin paluulle antoi tarvittua ryhtiä kotona olemiseen. Sen sijaan että tuntuu että “oon loppuelämän jumissa kotona”, tuntuu että on kiva olla tyttöjen kanssa kotona kun voi päivisin käydä kävelyllä ja kevätkin tulee ja kaikkee. Että jos nyt saisi aina nukkua yöt putkeen vielä niin olisi ihan kaikki parhainpäin.

Comments (6)

  1. Jenna

    Moikkarallaa! Blogissani on tarjolla sinulle ilahdutusta ja haaste jakamaan iloa muille.
    http://mattopiiska.blogspot.fi/

    Reply
    1. sanumaria (Post author)

      Oi mahtavaa! Kiitos ihan kauheesti, olen vallan otettu. <3

      Reply
  2. Niina

    Mun mavepainot näyttää aika samalta! :D Tai no 55 ja 60, mutta eipä kauas noista heitä. Mulla vaan on ongelmana ranteet, tuntuu että ne räjähtää jos yhtään lisää laittaa painoa. Oon periaatteesta kaikkia tukiremmejä jne. vastaan, oon sitä mieltä että en treenaa niin isoilla painoilla että niillä olis jotaki merkitystä. Pakko ehkä maastavedon kanssa kuitenki kohta taipua niihin…

    Reply
    1. sanumaria (Post author)

      Mulla on kyllä varastossa ne remmit niiltä ajoilta kun otevoima ei riittänyt mavepainoihin, mut nyt tuntuu riittävän (onneksi). Niissä on kauhee räpeltäminen aina niissä remmeissä… Tässä systeemissä kasvaa noi painot suht rauhassa kuitenkin niin ehkä otekin vahvistuu samalla :)

      Reply
  3. Elli

    Oi, kiva, että joku on löytänyt liikunnan ilon raskauden jälkeen. Minä edelleen odottelen inspiraatiota.. Ollaankin ajettu autolla teitä vastaan tyttöjen kanssa monena päivänä, tälläkin viikolla ainakin kahtena :D

    Reply
    1. sanumaria (Post author)

      Joo on kyllä kivaa kun vihdoinki se löyty se että hei tää on ihan kivaa tää kävely. Tosin jos näyttää siltä että naureskelen mennessäni niin se johtuu lähinnä siitä että kuuntelen radiota samalla :D

      Reply

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>