Kenelle bloggari kirjoittaa?

Valtaosa bloggaajista sanoo aina kysyttäessä että kelle kirjoitat: “Itselleni kirjoitan.” Pohdin tätä yksi päivä kun Kristaliinan Puutalobaby-blogin kommenttiosiossa kyseltiin että haluaako bloggaaja rakentavaa kritiikkiä ja kommentteja vaiko mitäkö haluaa. Kristan vastauksen voitte käydä lukemassa kommenttiosiosta (siellä on myös muutakin tauhkaa, mutta tämä aihealue kiinnosti itseä eniten).

Tavallaanhan tää blogi on sellanen julkinen nettipäiväkirja. Mutta toisaalta, on kiva saada kommentteja. Ja jos haluaa kommentteja, niin silloinhan jo kirjoittaa muille, eikä itselleen. Monet pyytävät ja kyselevät että no mitäs postauksia te lukijat haluaisitte että kirjoitan, mitkä aiheet kiinnostavat. Jos bloggaajan tavoitteena (tai hän on jo) palkollisena jossain kirjoittamassa, lukijamäärät ja lukijat itsessään ovat jo paljon tärkeämmässä roolissa kuin vaikka mulle täällä omassa bloginurkassani. Jos kerran on tärkeää saada lukijamäärät kasvamaan tai pysymään samoina, silloinhan on osittain tärkeää myös pitää nämä lukijat tyytyväisinä. Ja jos nyt loogisesti ajatellaan, mitä isommaksi blogi kasvaa, sitä paremmin bloggaajalla menee. Jolloin tietenkin bloggaajan kannattaa toimia siten että kerää mahdollisimman monta uutta lukijaa menettämättä vanhoja. Toiset tekevät erilaisia “katsokaas mitä ostin, eiku en kerrokaan vielä, kerron huomenna”-postauksia, ja saavat lukijat tulemaan blogiin uudestaan. Toiset järjestävät erilaisia kilpailuja, toiset valitsevat mainokset siten että ne sopivat lukijoille. Mutta pohjalla on kuitenkin se että kyllä se bloggaaja haluaa miellyttää lukijaa.

Jos bloggaaja haluaa vuorovaikutusta lukijoidensa kanssa, hän yleensä vastailee kommentteihin. Jos kommentteja tulee satasataviissataa päivässä, vastaaminen voi hieman kestää, mutta eräskin suuren lukijamäärän omaava muotibloggari Suomesta vastaa kyllä kaikkiin kommentteihin (joskus myöhemmin kun aiemmin, mutta vastaa silti). On lukijana aika turhauttavaa kirjoittaa bloggarille kommentti tai pari, saamatta mitään vastareaktiota. Vähän kun tyhjille seinille huutelis. Se syö aika nopeasti kommentoinnin ilon, jos siihen omaan kommenttiin ei saa mitään vastausta.

Kun bloggari nousee blogimaailman portailla, blogit yleensä muuttuvat henkilökohtaisista vähän geneerisemmiksi. Toisille alkaa realisoitua että “noin moni tietää mun elämästä näin paljon” ja toisaalta menestyneet blogit saavat myös niitä yhteistyöjuttuja, joista sitte kirjoittavat. Ja ne taas puolestaa aiheuttavat vähän narinaa että miksi sää vaan mainostat, kirjoita niitä juttuja kun ennenkin mistä mä tykkäsin. Jolloin vedetään se bloggaajan-ei-tarvitse-miellyttää-lukijoitaan-kortti esille. No ei tarvi jos ei halua, mutta onhan se vähän tyhmää olla miellyttämättä. Kaikkia ei voi miellyttää ja jokainen blogi muuttuu ajan mittaan joka tapauksessa, joten tietyt lukijakatoamiset on vaan hyväksyttävä. Niinkun vaikka se että joku alkoi lukemaan mun blogia koska sinkkuwhine oli hauskaa, niin ei se sama tyyppi ehkä jaksa lukea näitä nykyisiä juttuja, vaan lukee jotain toista sinkkuwhineblogia.

Ja lopuksi vielä palautteesta. Kun kirjoittaa julkista blogia johon on vapaa kommenttimahdollisuus, sitoutuu ottamaan palautetta vastaan. Palautteen voi halutessaan kuitata sanoilla “kiitos palautteesta, hyvää päivän jatkoa” tai vaikka “olipa hyvä idea, sain heti postausajatuksen” tai “kiitos mutta tuo aihe ei kuulu tähän blogiin”. Blogin lukijat ovat blogin käyttäjiä, ja käyttäjiltä saa joskus todella hyviä kehitysideoita. Tietysti maailmaan mahtuu niitä “sä oot tyhmä”-kommentoijia, mutta bloggari voi vaikka vaan joutessaan julkaista tai siirtää suoraa roskakoriin tuollaiset asiattomuudet. Mutta joka tapauksessa, mun mielestä lukijalla on täysi oikeus antaa palautetta bloggarille niin halutessaan. Bloggaajan pitää silloin myös ottaa  palaute vastaan.

Se että toimiiko sitten niinkun palautteessa haluttiin, on eri juttu.

 

 

Comments (10)

  1. Kirsu

    Veit jalat suustani. Varsinkin tuntuu että mainitsemasi blogin kommentointi on nykyään aika vaikeaa. Siis jos et ole täysin samaa mieltä bloggarin kanssa. Jos esität eriävän mielipiteen syö muiden kommentoijien lauma sut elävältä.
    Ja tämä kyseinen bloggari tuntuu hokevan ettei rakentava tai negatiivinen kommentointi häntä haittaa, mutta vastaa näihin kommentteihin aika lapsellisesti usein.

    Mutta onhan koko palkkatyönä kirjoitettavan (blogi)päiväkirjan kirjoitus yhtä helppoa kuin sammakolle pyörän ajo. Työnanataja vaatii tai ainakin olettaa että tuotat klikkauksia blogiin ja mainoksiin tavalla tai toisella ja yleisö/lukijat vaatii tai olettaa että kirjoittelet blogia tavallaan yksityishenkilönä ilman että tuottaisit taloudellista sisältöä (palkanmaksajan suhteen). Vaikeaa on.
    Näin kun omaa blogia lukee aktiivisesti vain muutamat kymmenet on helppo tietysti toisten pöytiin huudella.
    Niin ja se piti sanoa että olen lukenut sua sieltä sinkkuwhinestä asti enkä ajatellut heti lopettaa. Muuttuu ne lukijatkin usein siinä missä bloggaritkin, pysyy siis aiheet aina omaa elämää polttavina.

    Reply
  2. anna-liisa

    Ihan just just noin! Ja kun lähtee julkiseksi bloggaajaksi pitää ihan joskus myös kestää se (mun) kommentti, joka ei ole ihan pelkästään myötäkarvaan silittämistä (jos musta siltä tuntuu). Olishan ne kommenttiboksitkin kuolettavan tylsiä, jos ihan pelkästään vain ylistettäsiin ja kehuttaisiin. Ja se on ihan eri asia kuin ilkeily!
    Olen pari kertaa laittanut jotakin rehellistä, mutta ei ehkä toivottua palautetta (muihin) blogeihin, ja saanut valtaisan suivaantuneen puolustavan ryöpyn muilta kommentoijilta; sellainen palaute ei vaan ole suotavaa eikä sitä koeta “hyvien tapojen mukaiseksi”.
    Jatkan samaan malliin :D.

    Reply
  3. anna-liisa

    Just just näin! Kun lähtee julkisesti bloggaamaan pitää kestää palautetta, vaikkei se ihan aina olisikaan pelkkää myötäkarvaan silittämistä.
    Ja olisihan nämä palauteboxit supertylsiä, jos aina vaan ylistettäisiin ja oltaisiin samaa mieltä.
    Olen pari kertaa laittanut palautetta, joka ilmeisesti on ollut vastoin odotuksia, ja saanut aikamoisen myrskyn aikaan muissa palautteen antajissa, jotka ovat siis asettuneet rivissä “puolustamaan” bloggaajaa. Eikä tarkoitukseni ole ollut ilkeillä, olen vain ollut jossakin pikku asiassa eri mieltä.
    Ihan hoopoa.

    Reply
  4. sanumaria (Post author)

    Sehän tässä hauskinta on just että ei se bloggari itse yleensä ala valittamaan, vaan muut lukijat. Tossa Puutalonkin tapauksessa bloggari itse oli onnellisen tietämätön asiasta ja melko hämmentynyt kun tuli paikalle. Ja se mua tässä hämmentääkin. Jos bloggari ei oo mitenkään ilmaissut että erimieltä ei saa olla, niin miten muut lukijat sitten jaksavat “puolustaa”? Hassu ilmiö jotenkin. Vähän samanlainen kun pienenä joku tykkäs NKOTBn Jordanista, ja toinen sano että sillä on hassu nenä niin piti hyökätä että NO EIKÄ OLE HASSU NENÄ. Ihan kun se Jordan olis yhtään kiinnostunut mitä kuudesluokkalaiset suomessa asiasta mietti.

    Reply
  5. Kaisa

    Tää on mun mielestä todella mielenkiintoinen aihe! Kyky ottaa palaute vastaan on mun mielestä yksi bloggaajan merkittävistä taidoista, enkä nyt tarkoita sitä että pitäisi madella lukioiden edessä, vaan vastata fiksusti ja kiihkoilematta myös ei niin kivoihin kommentteihin. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni Ps. I love fashionin Linda.

    Mä vedän linjan itselleni kirjoitan/lukijoiden miellyttäminen -akselilla siihen, että saako bloggaaja blogistaan rahallista (tai vastaavaa) hyötyä. Eli jos blogi on epäkaupallinen siinä mielessä, että bloggaaja ei blogistaan hyödy, niin vaikka kyselisi ideoita lukijoilta, niin mun mielestä silloin voi sanoa että kirjoittaa itseään varten. Vertaan tämän siihen, että sehän on vähän sama kun kyselisi kavereilta ajatuksia uusiin harrastuksiin tms.

    Ja sitten kun mennään taas kunnolla kaupallisiin blogeihin, niin homma muuttuu aika radikaalisti. Lukijana pidän mielessä ajatuksen “jos käytät palvelua, josta et maksa, et ole asiakas vaan tuote”, eli en koe että mulla olisi oikeutta vaatia bloggaajalta mitään, mutta toisaalta pidän bloggaajaa suoraan sanottuna vähän tyhmänä jos lukijoita ei arvosteta. Loppupeleissä bloggaaja ei saa rahaa siitä, että on erinomainen kirjoittaja tai kuvaaja tms., vaan siitä, että tavoittaa (ison) yleisön. Ja tämän ylenkatsominen ärsyttää. On blogeja, joita en lue nimen omaan sen takia, että en halua että bloggaaja saa mun käynnistä “lisälukijoita”, vaikka ne muuten olisi erinomaista ärsytysviihdettä.

    Tätä ei pidä tulkita, että olisin jotenkin blogien kaupallistumista vastaan. Päin vastoin, mun mielestä on todella hienoa, että nimen omaan nuoren naiset ovat onnistuneet luomaan kokonaan uuden alan, jolla tehdä rahaa ja aika pitkälti omilla ehdoillaan. Oikeastaan mä haluaisin nähdä vielä enemmän (peittelemätöntä) kunnianhimoa blogien suhteen, kun tällä hetkellä tuntuu että bloggaajat myöntävät kunnianhimonsa korkeintaan kuvaamisen ja tekstin tuottamisen suhteen. Nekin on toki olennaisia tekijöitä, mutta olisi niin virkistävää nähdä välillä ihan rehellistä business-kunnianhimoa, joka kuitenkin toteutettaisiin lukijoita kunnioittaen. Toisaalta ymmärrän kyllä, miksi tätä ei näy, eipä nuorten naisten kunnianhimoon Suomessa suhtauduta mitenkään positiivisesti noin ylipäänsä ja onhan se rankkaa olla esitaistelija.

    Tulipa kilometrikommentti, mutta nämä ajatukset ovat pyörineet päässä jo jonkin aikaa ja äitiyslomalla on näemä aikaa kun beibikin viihtyy edelleen mahassa viikko sitten sovituista treffeistä huolimatta :D

    Reply
    1. sanumaria (Post author)

      No siis aivan juurikin. Mä odotan koska se eka bloggari tulee joka viitsii sanoa ääneen että “teen tiiseripostauksia koska saan sitä kautta enemmän lukijoita koska tyypit tulee uudestaan paikalle ja täten saan itselleni lisää hyötyä”, tai “teen mainospostauksia koska hyödyn niistä ja pyrin jatkuvasti kehittämään näitä omia diilejäni isompaan suuntaan”. Kun ei siinä ole kertakaikkiaan mitään väärää. Se on bisnestä ja on hienoa kun joku onnistuu siinä. Mun mielestä Mungolifen Anna on tässä jotenkin hyvä esimerkki, se kunnianhimoisuus näkyy kyllä aika hyvin ja musta se on hieno asia se.

      Reply
  6. Meri

    Yksi tapa saada lisää lukijoita on kommentoida suosittuun blogiin ja lisätä kommenttiin vielä linkki omaan postaukseen aiheesta!

    Mutta joo, tiiserit on ärsyttäviä! Just ne hiton facebook-päivitykset, joissa ei kerrota mitään, mutta kuitenkin oli pakko kirjoittaa. Arg! Ja sitten joku menee aina kysymään, että nooh? EIIIH! Ei saa kysyä, jos ei kerrota! Tuossa puutalon postauksessa en kyl tajunnut ees tiiseriä, mä luen yleensä monta putkeen, joten en ees tajunnut, että jotain muka oleellista jäi kertomatta. Mielestäni vain hauska juttu, että taas matkustelevat. Mut vissiin sit osalle oli hitokseen tärkeetä tietää, että minne..

    Reply
    1. sanumaria (Post author)

      Tottakai mää tiiän tapoja millä saada lisää lukijoita. En oo vaan jaksanut vielä alkaa kirjottelemaan sosiaalipornoisasti tai haastamaan riitaa, niin pitää vaan käydä kommentoimassa muualla. Lilyssähän kaikki Lilyssä blogia pitävät kommentoidessaan linkittävät oman bloginsa..

      Reply
  7. Laura

    Lilyssa on muuten ollut viime aikoina sellaista tiettyjen tyyppien ylistämistä. Tuntuu, että siellä on ihan hiton vaikea uusien blogien päästä esiin, ja muutenkin meno alkanut mennä sellaiseksi, no millaiseksi se nyt yleensä menee kun on paljon naisia samassa paikassa.

    Reply
    1. sanumaria (Post author)

      Siellä oli vaikea ns. keskisuosittujenkin nousta mitenkään esille. Jos toimitus nosti niin sitten. Muuten se oli aika hankalaa, ainoot nostot oli niitä rakenteellisia (enemmän näkyi karuselleissa ja oli se sivun pohjalle upotettu Suositellut-linkkihomma). Että sit jos et oo sielläkään niin sinnehän sitte jäit piiloon :(

      Reply

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>