Paasto tekoelämästä

En ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät paastoa milloin mistäkin kommunikaatiovälineestä tai sosiaalisen median kanavasta. Enkä erityisesti ymmärrä, että miksi kyseistä paastoa pitää huutaa kovaan ääneen jokaisessa kommunikaatiovälineessä tai sosiaalisen median kanavassa. Blogitauko, Facebooktauko, mikälie tauko. Jos ei napeksi blogata, älä bloggaa. Helppo homma. Niin tärkeitä kun me ollaankin tietty, niin ei tässä nyt kukaan maatansa myy jos et bloggaa vaikka kahteen viikkoon. Jos Facebook ahdistaa, sulje se. Älä käytä.

Se mikä mua monesti ehkä eniten ärsyttääkin näissä jutuissa sitten on se, että nämä paastoilijat julistavat paastonsa jotakuinkin näin:

“Pistän nyt tämän sosiaalisen median kokonaan tauolle, pitää jättää aikaa oikealle elämälle. Sydän sydän, pus pus.”

thumb_IMG_6745_1024

Argh. Että siis se että on yhteydessä ystäviinsä kommunikaatiotilanteen välityksellä on sitä että ei ole oikeaa elämää. Ymmärrän kyllä itsekin täysin (ja mua ärsyttää kovasti) kun ihmiset tuijottavat puhelimiaan eivätkä katsele enää ympärilleen. Mutta ihan samanlaistan oikeaa elämää se on blogata, kuvata ja pistää kuvia Instagrammiin, jutella Skypellä Ameriikkaan tai vaikka höpötellä naapurissa asuvan tyypin kanssa Facebookin Messengerissä. Miten se on muka jotenkin epäelämää? Mielummin mä kyselen että mitä sinne Seattleen kuuluu kun katson yksin kotona telkkarin virityskuvaa tai maalinkuivumista.

Ihan vaan tätä ajattelin tänään. Sovitaanko ettei kukaan enää julista “blogitaukoa”, erityisestikään jos kyseinen tauko on alle kuukauden mittainen? Ei aina vaan huvita kirjoittaa, ja kun ei palkkatyökseen kirjoita niin ei mikään maailman mahti velvoita kirjoittamaan jos ei ole mitään mistä haluaa kirjoittaa.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>