Treenimokat, eli noloudesta pääsee nopeasti yli kun tarpeeksi mokaa

Lilyssä blogikotiaan pitävä Pumpui huuteli postauksessaan treenimokien perään. Niitähän riittää. Voi veljet. Yllättäen suurinosa liittyy luisteluun, ja muutamia muitakin on.

Bambi liukkaalla jäällä. Jäälle mennessähän on tapana ottaa luistimista teräsuojat pois. Sen sijaan jos pamauttaa kentälle suojat jalassa, saa kätevästi aikaan hienon bambi-efektin. Ja nyt kyse ei ole sulokkaista silmistä, vaan siitä kun jalat lähtevät neljään eri suuntaan samanaikaisesti ja ahteri kohtaa jäänpinnan nopeammin kuin yliäänikone.

Onks toi ilman alushousuja? Jossain kohtaa mulla oli tapana pitää treeneissä ihonvärisiä paksuja trikoita, mustia mikrosortseja ja lyhyttä trikoohametta. (Ja oli mulla paitakin tietty.) Eräänä päivänä sitten treenikassia penkoessa huomasin että ne hiton sortsit olivat jääneet kotiin. Aiheutin joukkuetovereissa spontaaneita repeämisiä erilaisia jalannostoja tehden ja seuraavalle jäävuorolle tulleet jääkiekkoilijat hämmentyivät kovasti ja laidalta kuului kommentti “onko toi ilman alushousuja tuolla häh”. Sanomattakin selvää että sen jälkeen on ollut kaikki housut mukana. Ja kyllä mulla nyt alushousut oli, ne eivät vaan näkyneet sieltä ihonväristen trikoiden alta.

Miten noin voi kaatua? Mietin tätä seuraavaa yhä tänäänkin, koska en vain ymmärrä miten on mahdollista onnistua kaatumaan niin pahasti kun seisoo jäällä paikallaan. Seisoin siinä muina luistelijoina ja yritin käsiä huitomalla selittää valmentajalle että “mutta kun mää tuun tuolta täysillä ja sit mun pitäskin olla menossa tonne ja en mä vaan pysty”, ja seuraavassa hetkessä tuijotin hallin lamppuja jäänpinnasta. Erikoisinta tässä kaatumisessa oli, että sain haavan oikean reiden ulkosyrjään vasemman luistimen terästä. En tänä päivänäkään ymmärrä, miten mun jalat edes taipuivat niin että se onnistui. Polvikaan ei mennyt mitenkään sijoiltaan tai muuta, vaikka tuon seurauksena terveyskeskuksessa kävinkin. Toisaalta kuljin kepeillä joka talvi, joten noita erilaisia kaatumisia sattui säännöllisin väliajoin. Yleensä joko paikaltaan kaatuen tai eteenpäin luistelusta. Tai sitten hypyistä, kas näin:

 

Sen siitä saa, hölmö. BodyPump ohjaajan komeus kostautui karmealla tavalla kun onnistuin kesken tunnin lyömään itseäni tangolla nenään. Mitäs tuijottelin ohjaajaa enkä itseäni peilistä.

Sen siitä saa, hölmö (osa 2). Kaaduin omiin jalkoihini juoksulenkillä, koska jäin kyttäämään oliko tienvarressa seisovassa poliisiautossa Palonen ja Rauma. Ei ollut.

Viiteen laskeminen on yliarvostettua. Muodostelmanluistelun idea on siinä, että 16 luistelijaa tekee samat liikkeet samaan aikaan. Niinkuin yhdessä, yhtenäisesti. Itsehän epäonnistuin laskemaan viiteen, ja pyörähdin ympäri nelosella ja kaikki muut vitosella. Hupsista.

Näitä riittää kyllä, ja jokainen nolotti kyseisellä hetkellä ihan todella. Mutta onneksi noita on niin monta, että ei niitä jaksa enää nolostella. Jos kaatuu niin kaatuu, ja jos lyö itseään tangolla naamaan kun tuijottaa komeaa ohjaajaa niin lyö.

Opin kaveriltani että ikinä ei kannata sanoa että “oho” vaan että “kas noin!“. Joten, kas noin!

Comment (1)

  1. Pax

    Kas noin! Aika hyvä, otan käyttöön. :)

    Reply

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>