Latest Posts

Mitä sanoin niistä WIPeistä?/What did I say about those WIPs?

Kuten jo sanoinkin, mulla on aina monta keskeneräistä neuleprojektia menossa. On sukkaprojekteja joista puuttuu se toinen sukka. On jotain virityksiä joista ei itsekään muista että mitä niistä piti tulla. Ja sitten on sellaisia joita aktiivisesti työstää.

On Star Wars -huivi, jota ei voi oikein tehdä kuin kotona. On villatakki tenavalle jota taas voi tehdä vaikka autossa ilman ohjetta. Ja on se juuri aloitettu koska-tämä-on-niin-ihana-projekti. Ainakaan ei kyllästy!



As I said, I usually have multiple WIPs laying around at any given time. There are pairs of socks which have only one sock ready. There are projects I don’t even remember what they were supposed to be. And then there are some which I consider active ones.

There’s the Star Wars scarf which can only be knitted at home. There’s a cardi for my kid, that I can knit without instrucrions. And there’s the awwww-this-is-so-lovely-I-just-want-this-project. At least I don’t get bored!

VesimeloniWIP / Watermelon WIP

img_3531.jpg

Mulla on keskeneräisiä töitä pitkin ja poikin jos jonkinmoisia. Haluan tehdä niin montaa erilaista juttua ja neuletta että on parempi aloittaa ne kaikki ja sitten työstää niitä vuosia. Eikö? Onneksi sukat ovat siitä suhteellisen lyhytkestoisesta WIP-suvusta (Work In Progress), joten niitä voi aina aloittaa jos huvittaa. Joten aloitin Apple Tree Knitsin langasta tekemään vesimelonivillasukkia. Yhdestä kerästä saa yhden sukan, ja niistä tulee hauskat!




I always have WIPs laying around all over the place. I want to knit so many things so it is definetly better to just start them all at once and then work on them for years. Right? Luckily for me, socks are from the “less likely to take over two years to finish” WIP gategory, so one can start one as one wishes. So I started a pair of watermelon socks with yarn from Apple Tree Knits. One skein makes one sock and the socks will be fun!

Lämmintä ja mukavaa / Warm and cosy

Joskus viime kesänä löysin ohjeen kauniille villatakille. Ainoana ongelmana (jälleen) langan valinta. Koska en ollut aiemmin tehnyt kyseistä mallia, en oikein tiennyt tuleeko siitä kiva. Ja jos siitä ei tule kiva, villatakkia ei käytä, ja on vähän harmillista käyttää sadan euron edestä lankaa jos takkia ei pidä. Päätinkin tehdä testiversion edullisemmasta langasta, kuitenkin niin että takki olisi joka tapauksessa käyttökelpoinen. Hain kasan harmaata Novitan Venlaa (75% villaa, 25% polyamidia) ja kävin töihin. Portage-villatakin selkämys on hunajakennoneuletta ja sinne livahti virhe poikineen mukaan tehdessä. Tein kuitenkin takista hieman liian pitkän ja taskuista liian löysät, mutta harjoituskappaleeksi takki oli mielestäni onnistunut. Sitä on tullut käytettyä lähes joka päivä, joten selkeästi malli toimii. Teinkin samalla ohjeella toisenkin version, tällä kertaa Álafoss Léttlopista. Toivon että ahkerassa käytössä tämä uusi versio hiutuu juuri sopivan täydelliseksi ja kulkee mukana vielä vuosia.

 

At some point last summer I found a beautiful pattern for a cardigan. My only problem (again) was the selection of the yarn. Because I had not made this pattern before, I had no idea if I’d actually liked the end result or not. And if I didn’t like it, I would not use it and there goes 100€ worth of yarn out of the window. So I decided to do a training version from more affordable yarn. I got some Novita Venla yarn (75% wool, 25% polyamide) and started to knit. The  back of the Portage-cardigan is honeycomb and I managed to incorporate plenty of mistakes in there. The cardi is a bit too long and and it’s pockets are a bit too loose, but still for a training version it’s really nice. I’ve been using the cardi almost every day, so clearly the pattern works well. I decided to do another version of the cardi, this time from Álafoss Léttlopi. I hope that with plenty of usage, this new version will wore down to perfection and gets used for years.

Huivi sulle, huivi mulle / Shawl for me, shawl for you

Rakastan huiveja. Tunnen oloni lähes alastomaksi ilman huivia, ja käytännössä mulla on aina vähintään mukana yksi. Ostin viime syksynä Suomen kädentaidot -messuilta vinkeää ihanan pehmoista Bombomyarnin lankaa. Mulla meni hetken että keksin sopivan mallin hämmentävän värittömälle ja yhtä aikaa värilliselle langalle, joka ei oikein sopinut minkään muun langan kanssa yhteen, kunnes törmäsin Speckled-malliin Ravelryssä. Neule kulki mukana puolisen vuotta matkaneuleena, ja valmistui kesän alussa. Ja on ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut tehdä neuleesta suosiolla suuremmankin, mutta olen ihan tyytyväinen siihen näinkin.

Toinen huivi, jonka tein, meni lahjaksi. Lankavarastossa oli Malabrigon Silkpaca-lankaa, ja päätin tehdä langoista huivin mummille. Silkkiä ja alpakkaa, varmasti siis pehmeä ja lämmin huivi, joka ei kuitenkaan olisi liian raskas. Malliksi valikoitui San Gabriel, joka olikin hauska tehdä. Yleensä huivin koko kasvaa työn edetessä, samoin epätoivo siitä että huivi ei ikinä valmistu. Tässä aloitettiin ulkoreunasta ja pingotuksella haettiin huivi lopulliseen muotoonsa.

Huivi istui saajalleen kauniisti ja kaupan päälle tuli vielä hyvä mieli sekä tekijälle että mummille itselleen, eli juuri  niinkuin pitikin mennä.

I love shawls. I feel almost naked without one, and I have at least one with me at almost all times. Last fall I bought some funny and soft Bombom-yarn from Finnish Design & Craft fair. It took me awhile to figure out what pattern to use since the yarn itself was weirdly colorless and colored at the same time, and didn’t seem to fit to any other yarn. Then I found Speckled from Ravelry. The shawl was my travel-WIP for half a year, and I finished it just when the summer begun. And I’ve been using it so many times. Maybe I could’ve made it a little bit bigger, but I’m happy with it as it is.

The other shawl I made, I gave away as a gift. I had some Malabrigo’s Silkpaca in my stash, and decided to make a gift to my grandma. Silk and alpaca, that surely means soft and warm shawl without being too heavy. I selected San Gabriel, for the pattern. And it was fun to do! Usually the shawl gets bigger as you go and the desperation “this is never going to get finished” grows too. This was started from the outside edge and was blocked to it’s final shape.

It fitted my grandma beautifully, and she was very happy. That’s all I wanted <3

 

Sukkaputki / Socks for me and you

(linkit Ravelryyn / links in this post refer to Ravelry)

Sukkia on melkoisen kiva neuloa. Tai jos totta puhutaan, niin yksi sukka on kiva neuloa. Kaunis tavoite on aina tehdä sukat magic loopilla, mutta no ne just oikeat pyöröt on jossain muussa projektissa ja siinä on rajansa monetko (samanlaiset) puikot kehtaa käydä ostamassa. Joskus talvemmalla ostin opuksen Villit vanttuut ja vallattomat villasukat, ja tein sieltä staffisukat työkaverille.

Joskus pitää myös värkätä itselle jotain. Kun Laine Magazinen ensimmäinen numero julkaistiin, niin pitihän se käydä ostamassa. Sieltä löysin hienot Siv-sukat, joihin käyti Coopknitsin Socks Yeah! -lankaa. On sitten oikeasti kivat sukat jalassa, Lanka on pehmoista ja pinta on pysynyt oikein kivana.

Tämän lisäksi tein yhdet perusharmaat sukat aviomiehelle ja luulen että olen ehkä tehnyt jotkut muutkin sukat, mutta en nyt juuri muista että mitkä.

Staffit työkaverile / Staffit for a coworker

Siv

Socks are quite fun to knit. Truth to be told, one sock is fun to knit. I always have this goal to use magic loop, but well the right circulars are always on some other project and there is a limit of how many new needles one can buy. I bought this book called Villit vanttuut ja vallattomat villasukat and made Staffi-socks for my coworker.

Sometimes one needs to do something for oneself too. When first issue of the  Laine Magazine was published, I just had to buy it.  I found these beautiful Siv-socks, in which I used Coopknits Socks Yeah! yarn. Love the socks and the yarn is great, soft and has stayed pretty and neat.

Addition to these, I’ve made basic socks to my hubby and there is a possibility that I’ve done some other socks as well, but I can’t remember if that’s true. Who cares!

Ahkeraliisa / Busy bee

 

Ai mitä? Onko täällä ollut hiljaista? Kuulkaa hiljaisuus on hyvästä. Kultaa ihan. Kirjoittelun sijaan oon keskittynyt enemmän neulomiseen ja luisteluhommiin. Ok, jos ihan rehellisiä ollaan niin oon kirjoittelun sijasta tuijottanut Australian Mastercheffiä (kausia 8 ja 9). Ja vähän Criminal Mindsia. Aattelin josko taas kuitenkin tässä vois kirjoitellakin jotain, niin päätin että vähän esittelen näitä käsitöitä mitä valmiiksi asti on tehty (ja kuvat muistettu ottaa). Päätin myös että voisin kirjoitella suomen lisäksi myös englanniksi (voi olla ettei kauaa tämäkään päätös jaksa kantaa, mutta ottakaa tämä sellaisena “awww, se aloitti TAAS uuden syysharrastuksen, annetaan sille pari viikkoa niin se masentuu ja lopettaa”-tyyppisenä hommana.)

This blog has been written only in Finnish before, but I thought I’d try to write in English too. Not that I have any English speaking readers but let’s pretend I do. This blog has been quiet for a year almost. Because I’ve been busy knitting and skating and watching Masterchef Australia (seasons 8 & 9) and Criminal Minds. But maybe if I get this writing thing going again and show you some stuff I’ve managed to finish (and not frog).

Älykäs neulonta-assistenttini / My intelligent knitting assistant

Esittelyvuorossa ainakin pari villatakkia, huivi, jotkut sukat ja muuta selittelyä.

I’ll be presenting couple of cardigans, a shawl and some socks. Plus pointless blabbing. :D

Ei kaksi, vaan neljä

Villasukkien neulonta on periaatteessa tosi kivaa. Suht nopea projekti (ellei tee jotain jättisukkia), edistyy näkyvästi ja mielenkiinto ei lopu kesken. Paitsi kun pitää tehdä se toinen sukka(tm). Oon kuullut että jotkut tekee vain parittomia sukkia ja käyttävät niitä sitten iloisesti ristiin, ja toiset tekevät looppaamalla kaksi kerrallaan. Mutta entäs jos pitää tehdä useampi pari samanlaisia?

img_0863

Sukkia voi neuloa kun odottaa autoa hylättäväksi katsastuksessa.

img_0866

Sukkia voi neuloa töissä palaverissa. No ei kaikissa, mutta joissain vapaammissa miiteissä.

img_0873

Sukkia voi neuloa Merleton mahtavassa neuleillassa (kiitos neulojatyypit, oli tosi kivaa!).

Puuh. Sukat on valmiit ja tajusin että tein niistä melko naftit. Eli sama homma on taas kohta edessä.

One day in Tallinn

Sain äitienpäivälahjaksi matkalahjakortin Tallinnaan ja hieman käyttörahaa Karnaluksia varten. Reissu varattiin heinäkuulle ja lähdin matkaan ihan into piukassa. Koko päivä ihan ominpäin lankakaupassa, voi veljet! Teemaan sopivasti menomatkalla tojotin takakannen baarissa, join yhden kaljan ja neuloin.

IMG_0311

Koska tarkoitus oli mennä suorilta Karnaluksiin, kulkematta vanhan kaupungin kautta, poikkesin heti ensimmäisestä ruokapaikan ovesta sisään. Eli Kochi Aidad, joka näkyy kun D-terminaalista tulee pihalle. Jos etsii jotain hipsterihenkistä ruokamestaa, ei ehkä kannata täällä käydä, mutta jos haluaa hyvää murkinaa, mukavaa palvelua, wifin, hyvät vessat, hienot tilat ja edulliset hinnat, niin suosittelen kyllä lämpimästi. Löytyy siitä Superalkon nurkilta, jos se kertoo enemmän.

IMG_0315

Karnaluksissa saattoi ehkä (ei niin yllättäen) lähteä aavistuksen mopo käsistä, mutta pysyin silti siinä budjetissa jonka olin itse asettanut. Tai lähinnä siinä salaisessa budjetissa, jonka olin arvellut että kuitenkin saan tuhlattua. Lankaa löytyi niin itselle tehtäviin juttuihin kuin lahjoihinkin, ja bonuksena löytyi nappeja ja vetoketjuja ja sellaista muuta sopivaa pientä tarviketta.

IMG_0319

Kun Karnaluksista lähtee kohti keskustaa, kannattaa poiketa Kissakahvilaan. Kakkua, kahvia ja jätskiä. Ainoa mikä tällä kertaa oikeasti ärsytti oli muut asiakkaat. Istuskelin siinä kaikessa rauhassa pöydässäni ja kuvassa näkyvä kissa oli suurin piirtein mun selkäni takana. Jostain syystä muutamat tyypit katsoivat että on ihan ok tulla siihen suurin piirtein mun selkään kiinni moikkaamaan tuota kissaa. Täytyy ensi kerralla pistää joku tarra selkään että “olen suomalainen, jätä vähintään metri tilaa mulle”.

Kissakahvilassa myydään myös vähän pientä sälää, heräteostin korvikset:

IMG_0325

Tykkään ihan älyttömästi Tallnnassa siitä, että siellä ei paljoakaan ressata voiko lasisen pilvenpiirtäjän värkätä 1700-luvun kivitalon viereen. Tottakai voi.

IMG_0320

IMG_0322

Päätin tällä reissulla välttää vanhaa kaupunkia kuin ruttoa (eli kävin Olde Hansasta hakemassa yhden tilaustuliaisen, mutta muuten pysyttelin poissa.). Sen sijaan pengoin läpi kirjakauppoja ja löysinkin sopivaa luettavaa.

IMG_0327

Haapsalun huiveista kertovan kirjan. Ohjeita ja historiaa ja ties mitä! Reissun toinen olut kävi hyvin lukemisjuomaksi.

Tällainen “hurvittelupäivä” ihan ominpäin oli kyllä todella kiva. Tykkään reissata ja kuljeskella ominpäin, ei tarvi kysellä keltään että mitä tehään tai mihin mennään. Menee vaan mihin huvittaa ja jättää menemättä jos ei huvita. Seuraavaa reissua odotellessa!

Loman loppu

Yleensä sitä ehkä surraan että voi voi kun lomat loppuu. Suosittelen näille ihmisille kahden viikon hengailua kahden kaksivuotiaan tyypin kanssa. Erityisesti silloin kun jo aamulla ilmeestä näkee että tänään tehdään kaikki mahdolliset ja mahdottomat jekut ja keksitään läjä uusia. Voi veljet! Oikeasti meillä oli kyllä tosi hauskaa, mutta onhan se nyt silti kiva mennä syömään lounasta sillai ettei tarvi sinkoilla pöydästä koko ajan estämään jotakuta kaatamasta maitoaan a) pöydälle b)lattialle c) lautaselle d) kaverin lautaselle, eikä kukaan saa hervotonta itkukohtausta kun saa jälkiruoaksi banaanin, joka on kuorittu. Voitteko uskoa, kuorittu banaani! Tai kun on väärä haarukka. Siitä se suru puseroon vasta tuleekin. Että kollegat, pliis älkää vetäkö hernettä nenään jos aterimet on vähän väärät!

Vaikka lomat onkin siis nyt näiltä osin lomailtu, on jotenkin silti lomafiilis vieläkin. Että ehkä ihan onnistunut loma? Läppärin laturi tarvii vielä metsästää jostain, läppärin oikean kokoinen suojapussi on vielä hukassa, päiväkotikamat on pakattu osittain, ja huomiset vaatteetkin pitäisi itselle hakea jostain. En usko että pihahengailuun sopivat vaatteet ovat ihan toimistokelpoiset. Ellei toimistossakin lennä kura, hiekka ja vesi. Toivottavasti ei.

Touhutoopet ja keittiöhommia

Musta on kiva kierrellä kirppareilla ja kyhnätä alennusmyynneissä. Ihan vaan koska voi löytää edullisia juttuja, jotka miellyttävät omaa silmää. Mikään kirpparihaukka tai alennusnäätä en ole, mutta aina välillä löytyy jotain kivaa. Kuten vaikka Marimekon patalaput ja uunikinnas. Söpöt kun mitkä! IMG_0736Ja mikäänhän ei ole niin siistiä kuin ilmainen ja vahingossa löydetty. Löysin meidän lähimetallikierrätyspisteeltä tällasen purkin, jonka joku oli jättänyt ystävällisesti astian päälle:

IMG_0739

Hopeisen lusikankin sain ilmaiseksi! Kaupantekijäislahja siis. Pikkujuttu, mutta hauska ja omasta mielestä hieno kuin sika pienenä.

IMG_0732

Siinä missä aiemmin oon vähän vain katsellut ja ihmetellyt ja joskus tuurilla löytänyt jotain, nyt on ollut enemmänkin sellainen “haku päällä”. Ja sitä on käynyt sellainenkin ihme että oon löytänyt mitä oon etsinyt! Etsin kuistille jotain sellaista juttua (ammattitermit hallussa), jossa voisi säilyttää sateenvarjot ja muut pystysäilytystä kaipaavat esineet. Sopivan kapeita ja korkeita peltitonkkia tai maitotonkkia ei tullut vastaan, mutta nyt meillä on kuistilla tällainen:

IMG_0738Saatan ehkä maalata, ehkä en. Ja joku vettä imevä sisus pitäisi kehitellä, olisko ideoita?